Niihin Valtran jäykkiin jarruihin liittyen, meidän nykyisessä T163 Versussa on helevetin jäykät ja tunnottomat jarrut. Siis poljin on jäykkä alusta asi, ja ottaa vasta lopussa, ja silloinkin vetää kerralla melkein pyörät lukkoon... Oon meinannu monet liikennevalot ajaa pitkiksi... Ja jos vielä enemmän kehuu kyyseenomaista konetta, niin kytkin on aivan käyttökelvoton; etukuormaintyö tai työkoneenkytkentä on hyvin hankalaa, kun mennään aina loikka kerrallaan. Kytkimellä on varmaankin myös sielu, kun se joskus toimii ihan hyvin, mutta osaa aina yllättää. Toimii aina kun huoltomies testaa... On siinä monta muutakin probleemaa, kuten voimakkaasti kitisevä tuulettajan hihna (huoltomiehen mukaan normaalia!), suunnanvaihdin "töksäyttelee", sekä jalat lattiasta joka helevetin perseennostokerralla nostava evolution istuin. Eikä se Versu ainakaan meidän yksilössä jotenkin vain käy käteen, mm. ne napit ei oikein käy käteen, eikä aluevahto toimi jouhevasti. Vaikka on tullut melkein 2000h harjoiteltua ajamista, ei siitä oikein jouhevaa tahdo tulla millään. Niin, ja onhan se erittäin kömpelo.
Huoltomielle värkkäsin vioista ja ominaisuuksista oikein listan paperille, ja vein sen koneen mukana huoltoon. Paikallinen huoltomies on kuitenkin niin välinpitämätön, että se ei tehnyt juuri millekkään mitään. Huoltopäälilöllekin kerrottiin Koneagriassa koko tarina. Ottivat kyllä vakavasti, ja aikoivat tulla katsomaan konetta, mutta mitään ei ole kuulunut.
Pääsin yhtenä päivänä sitten ajamaan vanhempaa T182 Versua, joka oli aivan erilainen ajettavuudeltaan. Ja minun mielestäni meidän omaamme parempi. Mm. kytin ja jarrut toimivat paremmin, ja käyntiäänikin oli mukavampi (ei kuulunut niin hirveää tuulettajan "pohinaa", kuin T163:ssa)
Huoltopäällikkö kuitenkin sanoi Koneagriassa, että T4 alkupään malleissa ja T3 loppupään malliessa on ollut jarrutehostimien kanssa ongelmia. Siispä jarrujen jäykkyys johtuu siitä. Uudemmissa koneissa jarrutehostin on jo parempi.
Meillähän oli viime syksynä koeajossa T174 Versu. Täytyy kyllä sanoa, että se oli aivan eri kone. Moottorista ei kuulunut enää minkaanlaisia sivuääniä (räminää, kitinää), jarrut olivat kevyet ja herkät, kytkin oli paljon parempi, polkimien sijoittelu parempi, erittäin ketterä, etukuormain (66) oli soviteltu paljon paremmin (ei enää "tuulitunnelia", ja ulottuvuus parempi). Lisäksi vaihteisto toimi aivan eri tavalla. Sitä oli jotenkin vaan helpompi hallita ja vaihteet kävi käteen ihan eri tavalla. Vaikea selittää, mutta pääsyynä varmaankin kädelle luontevampi "vaihdetikku" ja paremmaksi hiotut ohjelmat. Suunnanvaihdin toimi myös paljon paremmin, eikä "töksähtänyt" kertaakaan, vaan lähti aina liikkeelle nöyrästi "sukkasillaan". Ohjaamo oli myös laadukkaan ja mukavan oloinen.
Eli ovat kyllä hyvän koneen saaneet Suolahdessa värkättyä. Vaikka Valtra onkin amerikkalaisten omistuksessa, arvostan kyllä suomalaista työtä. Valtra työllistää paljon Suomessa, ja haluaisin kuitenkin suomalaista tukea. Tietysti itseäni henkilökohtaisesti vituttaa tuo nykyinen kone, eikä sitä enää kauaa katsella. Kovin tuo uusi malli kiinnostaisi, mutta ei oikein ole järkevää vaihdella konetta parin vuoden välein, ja maksaa persaukisena hirveitä välirahoja. Uuden koneen osto on meidän kohdalla nyt myyjän ja jälkimarkkinoinnin käsissä - siis se, että ottavatko ne tosissaan meidän nykyisen koneen vikoja ja ominaisuuksia, vai ovatko vaan rahaa perkeleesti vailla. Jos kuuntelevat, ottavat vakavasti ja tulevat vaikka hiukan vastaan välirahassa, niin varmasti tulee T4 meillekin. Vaan jos ovat perinteikkäästi rahaa vailla, eivätkä paljoa kuuntele, niin silloin en ainakaan jatka kotimaisuuden tukemista uudella koneella. Silloin myös muut merkit tai joku muu käytetty kone on todennäköisempi vaihtoehto.
