Oli miten oli,uudet ohjelmaversiot ei välttämättä toimi XP ssä koska mikrosofta ei enää tue tuota versiota.Esimerkkinä tulostin ongelmat kirjanpito ym ohjelmissa.

Joo softsalon takia on seiska toisella kovalevyllä

Ja kohta ei softsalon ohjelma pelaa seiskalla

Mikä Softsalon ohjelma teillä oiken on käytössä?

ite en tykkää tosta seiskasta ollenkaan kun ei se osaa tehä mitään ilman helekutin manoveeriä...   kuvia ja videoita varten moinen mutta on niiiiiiin perseestä että.....

ite en tykkää tosta seiskasta ollenkaan kun ei se osaa tehä mitään ilman helekutin manoveeriä...   kuvia ja videoita varten moinen mutta on niiiiiiin perseestä että.....

Mitä manööverejä tarkoitat ? Win 7 nyt sentään on yksinkertaisin, yhteensopivin ja vähävikaisin siihenastisista Windows - versioista ?

-SS-

Lainaus käyttäjältä: Dr.Who - 05.04.16 - klo:18:07

Lainaus käyttäjältä: BACKSPACE - 05.04.16 - klo:16:18

Lainaus käyttäjältä: Dr.Who - 05.04.16 - klo:16:09

Pojat pojat ette ole varmaan koskaan käyttänyt DOS käyttöjärjestelmää, jos arvostelette nykyisiä hienosti pelaavia Windovs systeemejä.DOS  järjestelmällä sai todellakin koneen sekaisin, ja silloin oli oppikirjan lukeminen ainoa apu.Win 3.1 jo melkoinen kehitysaskel aikoinaan.Mutta pojuthan imeskeli vielä silloin tisua.Jotka nyt luulevat jotain tietävänsä

Jaa... pitää sanoa, että ne viimeiset DOS systeemit olivat aika käteviä verrattuna varhaisimpiin...

Kaikki 3.11 - 98 winkkarien ongelmat oli helpoin korjata dos-ikkunasta

Juurikin näin, DOS;iin oli jopa oikein ohjelmointikirja juurta jaksain neuvottuna,tai onhan se tuossa vieläkin.
Kiinnostais joskus kun on aikaa,,,,,,,,,,,,, ehkä joskus ,aloittaan aivan puhtaalta levyltä oma versio ohjelmasta.

Ah niitä aikoja... Muistan mitä oli kehittää kaupallisia ohjelmia tuohon ympäristöön. Siinä oli haastetta...

Niin ja puhumattakaan siitä mitä oli sen aikaiset ns keskuskoneympäristöt. Ah niitä aikoja...

Hmm. Minusta oli paljon helpompaa kehittää merkkipohjaisia systeemejä. Ei tarvinnut opiskella Windows-APIa, ei DDE:tä, ei moniajoa, säikeitä, eri grafiikkatiloja,...
Oheislaitteet olivat ongelma kun käyttöjärjestelmä ei tarjonnut niille rajapintaa ja ajureita. Toisaalta jonkun ketjulomakkelle riipivän IBM ProPrinter'in ohjauskieli ei ollut vaikea, kyllä siitä selvisi ihan manuaalisestikin.
Ainoa iso haaste oli muisti, yli 640 kB oli sitten kikkailua.
Tästä voinee päätellä että  mä olenkin jo kalkkis. Korjasin muuten noin viikko sitten yhden reikänauhalukijan/kirjoittimen :-)  Jotkin vanhat työstökoneet käyttävät vielä reikänauhaa..

ite en tykkää tosta seiskasta ollenkaan kun ei se osaa tehä mitään ilman helekutin manoveeriä...   kuvia ja videoita varten moinen mutta on niiiiiiin perseestä että.....

Siis kuinkas monta konetta ja käyttöjärjestelmää sulla on käytössä.Ja saattaa ne videot tökkiä pelkästä tehonpuutteestakin.
Osta uusi lääppäri saat sen kympin siinä mukana etkä 500€ enempää köyhdy.
http://www.gigantti.fi/product/tietokoneet/kannettavat-tietokoneet/LE80Q5004MMX/lenovo-g70-35-17-3-kannettava-musta
esim tuollanen.pärjäilet varmaan pari vuotta tuollasella.

Lainaus käyttäjältä: metsajussi - 07.04.16 - klo:21:04

Lainaus käyttäjältä: Muujussi - 07.04.16 - klo:19:46

Ah niitä aikoja... Muistan mitä oli kehittää kaupallisia ohjelmia tuohon ympäristöön. Siinä oli haastetta...

Niin ja puhumattakaan siitä mitä oli sen aikaiset ns keskuskoneympäristöt. Ah niitä aikoja...

Hmm. Minusta oli paljon helpompaa kehittää merkkipohjaisia systeemejä. Ei tarvinnut opiskella Windows-APIa, ei DDE:tä, ei moniajoa, säikeitä, eri grafiikkatiloja,...
Oheislaitteet olivat ongelma kun käyttöjärjestelmä ei tarjonnut niille rajapintaa ja ajureita. Toisaalta jonkun ketjulomakkelle riipivän IBM ProPrinter'in ohjauskieli ei ollut vaikea, kyllä siitä selvisi ihan manuaalisestikin.
Ainoa iso haaste oli muisti, yli 640 kB oli sitten kikkailua.
Tästä voinee päätellä että  mä olenkin jo kalkkis. Korjasin muuten noin viikko sitten yhden reikänauhalukijan/kirjoittimen :-)  Jotkin vanhat työstökoneet käyttävät vielä reikänauhaa..

Moniajo ja säikeet oli tosi iso juttu aikanaan kun tulivat. Muistan kun aikanaan itse kehitin moniajoa simuloivan jutun dossille. Se oli haastavaa. Se oli yhtä juhlaa kun Windowsissa se oli valmiina. NT-pohjalle oli hyvä rakentaa kaikenlaista moniajoa. Ja merkkipohjaisissa oli kyllä omat hyvät puolensa. Varsinkin keskuskonejutuissa. Toisaalta jos halusit dos-maailmassa edes hiukankaan säällisen nopeita tehdä niin piti kirjoittaa suoraan näyttömuistiin. Ja toi 640 kilon ylitys oli hauskaa. Homma helpottui kun tuli välineitä joilla sitä pystyi paremmin kiertämään. Mutta se oli haaste.

Eka työkoneeni oli 640 kt muistia ja 10 megatavun kiintolevy. Se oli jo juhlaa kun koneeksi tuli 286 jossa oli 1024 muistia ja peräti 30 megatavun rll-koodattu kiintolevy vakio mfm-levyn sijasta.

Ja oheislaitteille ei ollut ajureita, kaikki printterit piti ohjelmoida mutta lähes kaikista löytyi onneksi standardi IBM ProPrinter emulointi niin pääsääntöisesti sillä pärjäsi. Modeemeissa oli aina haastetta. Monessa muussakin. Mutta se kun ei ollut oikein mitään valmiita kirjastoja, piti kaikki suurin piirtein rautaan tehdä. Pikku hiljaa tuli ostokirjastoja ja homma helpottui.

Noihin museovehkeisiin törmää aina välillä. Mutta en kyllä kaipaa reikäkortinlävistäjää enkä lukijaa. Mutta silloin joutui tekemään kaikenlaista. Mm itse itseään muuttavaa assembler-koodia kun tila teki tiukkaa. Nykyporukat joilla on kännykässä vähintään se kahdeksan gigatavua jne eivät ymmärrä mitä aikanaan joutui tekemään. Mm kun levytila oli kallista niin jos oli kahdeksan yhden merkin koodia tyyliin kyllä/ei niin eihän siihen voinut kahdeksaa merkkiä tuhlata. Ei, se laitettiin yhteen 8-bittiseen merkkiin. Kenelläs se on se binäärilukumietelause? Se oli silloin täyttä totta. Piti ymmärtää. Kahdella bitillä pystyi jo esittämään 4-arvoisen koodin.

Ja kouluun piti hiihtää vastamäkeen ja lumituiskussa kesät talvet, kyl elämä oli kovaa...

Ja kouluun piti hiihtää vastamäkeen ja lumituiskussa kesät talvet, kyl elämä oli kovaa...

Tietysti. Ja toivottiin että vastatuuli kääntyisi edes paluumatkan ajaksi :-))

Oikeasti, bittipuolella elämä oli oikeastaan helpompaa. Seonneen DOS-koneen korjasi aika nopsaan jos tiesi mitä teki.
Nyt kun winkkari tekee jotain hämärää niin kukaan ei tiedä missä vika ja mitä sille pitäisi tehdä. Paitsi jyrätä sileäksi ja asentaa uusiksi. Se on sitten muutama tunti ennen kuin kaikki päivitykset sun muut on taas haettu ja (m)asennettu...

Kyllä NT oli omalla tavallaan kyllä hyvin yksinkertainen ja vähävikainen. Mutta jos ette ole yritysympäristössä työskennelleet niin se on ehkä jäänyt välistä. Eikä myöskään Windows2000 huono ollut. Yritysympäristössä. Onhan noista moni asia parantunut tietty sen jälkeen mutta noi olivat omalla tavallaan selkeitä.

Onhan tuota yritysympäristöä tullut vastaan, OS/2 ja Lan Manager. Novell Netware, joka itse asiassa on tosi pomminkestävä. Mut ei jotain Windows NT 3.1 tä kuluttajatyöasemissa, aika vähän myös toimistotyöasemissakin saatu yleiseksi; kun ei ollut kunnon laitetukea, ensimmäisissä NT esimerkiksi piti käyttää SCSI levyjä, ei ollut tukea IDE-levyille. Ja jos yritit johonkin läppäriin saada NT4 siten , että jaksoi ollenkaan toimia, yritykseksi jäi. Muistisyöppö, vei mehut koneesta. Mutta ei se seonnut, kun sen kerran toimimaan sai.

Nyt Microsoftin serverituotteet ovat ihan toista linjaa kuin nämä koti-Windowsit, joissa tietenkin elää se Windows NT vielä.

Ja pelit ja sadat huonosti tehdyt jostakin ihmeestä ladatut ohjelmat, nehän sen koti-Windowsin aina saivat kaatumaan. Meillä on elokuussa 2000 asennettu Compaq Deskpro Windows 98:lla, ei ole päivitetty, kun ei ole verkossa, oman tehtaan infran automatiikan ohjauksen tekee vieläkin, Todennettiin kyllä talvella, että valmistajalla on olemassa ohjelmisto, joka toimii Win 7/8:ssa, ja saadaan valvomot taas toimimaan jos tulee tarve, eli ei vaihdeta ennen kuin laukeaa. Ajatella, 16 vuotta tulee täyteen yötäpäivää käyttöä jo.

-SS-

https://fi.wikipedia.org/wiki/OS_X
 
Yosemitekin oli hyvä, päivitin El Capitaniin ilmaiseksi ja ilman ongelmia

Lainaus käyttäjältä: metsajussi - 07.04.16 - klo:21:04

Lainaus käyttäjältä: Muujussi - 07.04.16 - klo:19:46

Ah niitä aikoja... Muistan mitä oli kehittää kaupallisia ohjelmia tuohon ympäristöön. Siinä oli haastetta...

Niin ja puhumattakaan siitä mitä oli sen aikaiset ns keskuskoneympäristöt. Ah niitä aikoja...

Hmm. Minusta oli paljon helpompaa kehittää merkkipohjaisia systeemejä. Ei tarvinnut opiskella Windows-APIa, ei DDE:tä, ei moniajoa, säikeitä, eri grafiikkatiloja,...
Oheislaitteet olivat ongelma kun käyttöjärjestelmä ei tarjonnut niille rajapintaa ja ajureita. Toisaalta jonkun ketjulomakkelle riipivän IBM ProPrinter'in ohjauskieli ei ollut vaikea, kyllä siitä selvisi ihan manuaalisestikin.
Ainoa iso haaste oli muisti, yli 640 kB oli sitten kikkailua.
Tästä voinee päätellä että  mä olenkin jo kalkkis. Korjasin muuten noin viikko sitten yhden reikänauhalukijan/kirjoittimen :-)  Jotkin vanhat työstökoneet käyttävät vielä reikänauhaa..

Moniajo ja säikeet oli tosi iso juttu aikanaan kun tulivat. Muistan kun aikanaan itse kehitin moniajoa simuloivan jutun dossille. Se oli haastavaa. Se oli yhtä juhlaa kun Windowsissa se oli valmiina. NT-pohjalle oli hyvä rakentaa kaikenlaista moniajoa. Ja merkkipohjaisissa oli kyllä omat hyvät puolensa. Varsinkin keskuskonejutuissa. Toisaalta jos halusit dos-maailmassa edes hiukankaan säällisen nopeita tehdä niin piti kirjoittaa suoraan näyttömuistiin. Ja toi 640 kilon ylitys oli hauskaa. Homma helpottui kun tuli välineitä joilla sitä pystyi paremmin kiertämään. Mutta se oli haaste.

Eka työkoneeni oli 640 kt muistia ja 10 megatavun kiintolevy. Se oli jo juhlaa kun koneeksi tuli 286 jossa oli 1024 muistia ja peräti 30 megatavun rll-koodattu kiintolevy vakio mfm-levyn sijasta.

Ja oheislaitteille ei ollut ajureita, kaikki printterit piti ohjelmoida mutta lähes kaikista löytyi onneksi standardi IBM ProPrinter emulointi niin pääsääntöisesti sillä pärjäsi. Modeemeissa oli aina haastetta. Monessa muussakin. Mutta se kun ei ollut oikein mitään valmiita kirjastoja, piti kaikki suurin piirtein rautaan tehdä. Pikku hiljaa tuli ostokirjastoja ja homma helpottui.

Noihin museovehkeisiin törmää aina välillä. Mutta en kyllä kaipaa reikäkortinlävistäjää enkä lukijaa. Mutta silloin joutui tekemään kaikenlaista. Mm itse itseään muuttavaa assembler-koodia kun tila teki tiukkaa. Nykyporukat joilla on kännykässä vähintään se kahdeksan gigatavua jne eivät ymmärrä mitä aikanaan joutui tekemään. Mm kun levytila oli kallista niin jos oli kahdeksan yhden merkin koodia tyyliin kyllä/ei niin eihän siihen voinut kahdeksaa merkkiä tuhlata. Ei, se laitettiin yhteen 8-bittiseen merkkiin. Kenelläs se on se binäärilukumietelause? Se oli silloin täyttä totta. Piti ymmärtää. Kahdella bitillä pystyi jo esittämään 4-arvoisen koodin.

Mikä se sellainen moniajo on?

Mikä se sellainen moniajo on?

Sitä ei tarvinne tietää. Mutta sen verran on hyvä olla tuntumaa, että jos esimerkiksi sivusilmällä katsot ruudussa jotakin videota, olet lataamassa taustalla jotakin ladattavaa tiedostoa, ja samaan aikaan Peltotuki työntää lohkokortteja printteristä ulos, niin se on sitä moniajoa, joka kuitenkaan ei ole aivan yksinkertainen juttu järjestää. Näyttää helpolta, vaan ei se alun perin sitä ollut.

Voisihan se olla niinkin, että kun katsot videota, et näe mitään muuta, ja kaikki muu asia loppuu tietokoneessasi etenemästä, tulosteet, muut ohjelmat sulkeutuvat. Sitten taas jos alat printtailla, video pysähtyy ja häviää näkyvistä. Sellaista se homma oli henkilökohtaisella tietokoneella vielä 35 vuotta sitten. Pelit ohjelmoitiin erikseen siten, että kaikkia örkkejä siirrätettiin aina vähän kerraallaan kutakin, oli ohjelman sisäistä moniajoa, eikä ihan tumpelo kuitenkaan saanut sulavaa kokoruudun liikettä aikaiseksi. Nyt on grafiikkasuorittimet niin kuin omia tietokoneitansa, jotka hoitelevat omia aikojaan örkkien liikuttelut peleissä.

-SS-

Lainaus käyttäjältä: Mopomies - 08.04.16 - klo:09:45

Mikä se sellainen moniajo on?

Sitä ei tarvinne tietää. Mutta sen verran on hyvä olla tuntumaa, että jos esimerkiksi sivusilmällä katsot ruudussa jotakin videota, olet lataamassa taustalla jotakin ladattavaa tiedostoa, ja samaan aikaan Peltotuki työntää lohkokortteja printteristä ulos, niin se on sitä moniajoa, joka kuitenkaan ei ole aivan yksinkertainen juttu järjestää. Näyttää helpolta, vaan ei se alun perin sitä ollut.

Voisihan se olla niinkin, että kun katsot videota, et näe mitään muuta, ja kaikki muu asia loppuu tietokoneessasi etenemästä, tulosteet, muut ohjelmat sulkeutuvat. Sitten taas jos alat printtailla, video pysähtyy ja häviää näkyvistä. Sellaista se homma oli henkilökohtaisella tietokoneella vielä 35 vuotta sitten. Pelit ohjelmoitiin erikseen siten, että kaikkia örkkejä siirrätettiin aina vähän kerraallaan kutakin, oli ohjelman sisäistä moniajoa, eikä ihan tumpelo kuitenkaan saanut sulavaa kokoruudun liikettä aikaiseksi. Nyt on grafiikkasuorittimet niin kuin omia tietokoneitansa, jotka hoitelevat omia aikojaan örkkien liikuttelut peleissä.

-SS-

Juu juu, mutta pystyykö nykyprosessorit käsittelemään yhtäaikaa samalla kellojaksolla kaikkia prosessorin sisäisiä rekisterejä SEKÄ ulkoista muistia.

Siinä kyllä ykköset törmäävät dataväylällä toisiinsa. Nollat on ihan sekaisin.