Pystyyn tai littuun myynti on tämän hetken kovin sana kustannuksia vastaan.

Itte myin kumpaankin, loput on sitten rahakasveja jotka jäävät täyttämään kasvipeitteisyyttä. Kuivurin löpön kulutus tälle kaudelle nolla litraa.

Ei tarvi kyttäillä viljan tai polttianeen hintaa.

Okei. Tässä jos tulee tuommoinen puintituoreena myyntiasia puheeksi, tulee vastaukseksi, no me mielellään hoidetaan kylvöt ja korjuut sit myös, ei tarvita vanhuksia koheltamaan siihen.

-SS-

TäälläpäinTM ei ole tuollaisia tanopäisiä paukkuhenkseleitä.

Lähinnä sitä väkeä että joka perseenala pitää työntää satokasville, koska niin on aina tehty, sitten korjataan rehua ja lähinnä metsään kipattavaa tavaraa tälläsenä vuotena.

Puistattaa ajatus nähdä minuuttikin vaivaa mätään herneeseen tai tähkään itäneeseen vehnään. Nyt on rehun ostajan markkinat ja laskimen omaavan myyjän juhlavuosi.

Nyt katseet lienee syytä kääntää vuoteen 2024. Vajat ja varastot ovat täynnä 15 minuutin tilausikkunaan päässyttä halpaa lannoitetta, säiliöt täynnä euron polttoöljyä, eikö kaikilla ? Jotakin strategiaa voisi miettiä, kun nyt ei vaan ole kolmen metrin mutatyppimiilua poltettavana lannoitteeksi, eikä nilkkaan asti lantaa levitettäväksi. Aika monella eläinlantaturvotuksen maakuntien ulkopuolella on sama ongelma. Ainakin leipävehnän ja rehuvehnän lähes yön yli revennyt 60 euron hintaero laittaa miettimään lajikevalintaa ja viljelytapaa. Tämä toisaalta on aikaisemmin ollut harvinainen sattumus, muitta vielä aikaisemmin historiassa leivän ja rehun hintaero oli suuri, markkinahäiriöitä, vakavaa ylituotantoa ja siitä johtuvia ongelmia esiintyi vuodesta toiseen. (siis ennen EU:ta) Silloin tavoitehintaa säädettiin hihasta löydetyillä laatuvaatimuksilla. Nyt tuntuu sama peli palanneen viljakauppaan. Viljanäytteen väriä katsotaan, kaura on liian tummaa, jyvät ovat ryppyisiä, tuossa on punainen ohranjyvä, se ja tämä ja tuo on vialla. Selvästi tavaraa on liikaa, eikä vientiin nähtävästi voi noita kakkoslaadun tavaroita laittaa.

Jaettu lannoitus kevätvehnälle on ensimmäinen, jota pitää kehittää. Puutarhan Y1 / Pellon Y6 200-300 kg/ha, starttiin. Maksimissaan 30 kg typpeä, jotta kasvusto ei ala rakentaa liikaa jyvänaiheita. Sitten nestelannoitusta oraille kerran viikossa, jotta jaksavat kasvaa kuivan jakson yli. Sitten heinäkuun alkuun 600 kg rikkisalpietaria, toivoen edes yhtä vesikuuroa ennen puintiaikaa. Vuodesta 2015 lähtien ovat keskikesän ensimmäiset yli 5 mm:n sateet tulleet keskimäärin 4-7.7. , paitsi vuonna 2021, jolloin heinäkuu oli sateeton. Eli arpapeliajattelulla voisi ajatella lannoituksen siihen heinäkuun alkuun melko riskittömäksi. Vihreät pellot muuttuvat turkoosin sinivihreiksi.

Vuonna 2011 toimi pintalannoitettu lohko Zebralla parhaiten, pitää katsoa, millainen sää oli. Lähes joka vuosi on ollut tällainen pintalevitetty koeala, ja ne ovat kyllä olleet erittäin hailakoita ja tähkää ei oikeastaan ole tullut ollenkaan. Tämä siis on ristiriitainen asia. Eikä keinolannoitteilla pysty laittamaan SEKÄ 120 kg sijoitustyppeä keväällä ETTÄ 150 kg typpeä keskikesällä, silloin todennäköisesti onnistuisi leipomon ihannevehnä vuonna kuin vuonna. Itsellä on ollut silloin tällöin koealaa pimeällä lannalla, ja kyllä semmoinen 220+ kg on toimiva määrä typpeä, etenkin syysvehnällä, saada valkuainen korkeaksi ja samalla hyvä satotaso. Monena vuotena ilman typpiruiskutuksia hyvä syysvehnäsato oli laadultaan pettymys; valkuainen 9%, Gunbolla 8%.

Lajikevalinta on yhdistettävä tähän lannoitusstrategiaan. Kevätvehnälajikkeen on oltava myöhäinen (siis 1970-luvulla sellainen  olisi säännöllisesti joko valmistunut lokakuulle tai jäänyt kokonaan tuleentumatta) , koska valkuaista lisäävälle lannoitukselle pitää jäädä aikaa imeytyä kunnolla. 50 tonnin  hidasvaikutteinen lantapanostus toimisi juuri näin, typpi vapautuu vasta heinäkuun lämpimillä ja kosteilla jaksoilla. Mutta sitä nyt ei ole käytettävissä. Aikainen Iisakki kevätvehnä toimi meillä hyvin, kesti kuivia jaksoja, viime kuormassa valkuainen oli 14,4%, mutta Iisakki ei kelpaa myllärille. Amaretto on selvästi kuivuuden kestävä, mutta siinä valkuaisen nosto on tarkkuutta ja paneutumista vaativaa. Näyttää siltä, että Raisio haluaa vain Quarnaa ja Sibeliusta. Quarna -pthyi!- ei tee joka kolmas vuosi tähkää ollenkaan, että ei kuitenkaan taida tulla kysymykseen. Sibelius on arvoitus. Zebran jälkeen ei oikein ole ollut semmoista kenttäkelpoista vehnää. Marble, Demonstrant, Licamero, Krabat, uskallan sanoa, että talousviljelyssä Zebra edelleenkin vetää pitemmän korren - no, onhan Zebrassa pitempi korsi. Ja sadesyksynä voi nukkua yönsä hyvin, sakoa on kuitenkin yli sen 160, vaikka 3 viikon sadekauden jälkeen.

-SS-

Sian lietelannalla ei ainakaan saa valkuaista nostettua vehnistä. Kenties vaatii sit tosiaan sen broilerin pehkua nilkkoihin asti olevan kerroksen et toimii.. 

Kun levityspäivänä nokkaan pistää niin että henki salpautuu, se on sitä ammoniakkia.

Jonkun näköinen kanala oli meillä, niin kyllä se todellinen typpi on kirja-arvo x 10

-SS-

Mistähän saataisiin suomeenkin samanlaisia selkärankaisia kuin puolassa?

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/82c7fc77-31d2-4e66-acc8-de17996dbdd3

Euroopan unioni ei aio jatkaa viiden jäsenmaan tuontirajoituksia ukrainalaisviljalle, Euroopan komissio kertoi perjantaina.

EU salli kesäkuussa Puolan, Bulgarian, Unkarin, Romanian ja Slovakian rajoittaa ukrainalaisen viljan tuontia alueelleen, koska ne pelkäsivät ukrainalaisviljan sotkevan niiden omia markkinoita.

Rajoitusten takaraja umpeutui perjantaina. Puola ilmoitti jo torstaina jatkavansa tuontikieltoa huolimatta siitä, sallisiko EU tuontirajoitukset jatkossa vai ei.

Mistähän saataisiin suomeenkin samanlaisia selkärankaisia kuin puolassa?

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/82c7fc77-31d2-4e66-acc8-de17996dbdd3

Lainaus

Euroopan unioni ei aio jatkaa viiden jäsenmaan tuontirajoituksia ukrainalaisviljalle, Euroopan komissio kertoi perjantaina.

EU salli kesäkuussa Puolan, Bulgarian, Unkarin, Romanian ja Slovakian rajoittaa ukrainalaisen viljan tuontia alueelleen, koska ne pelkäsivät ukrainalaisviljan sotkevan niiden omia markkinoita.

Rajoitusten takaraja umpeutui perjantaina. Puola ilmoitti jo torstaina jatkavansa tuontikieltoa huolimatta siitä, sallisiko EU tuontirajoitukset jatkossa vai ei.

Tässä esimerkiksi kerätään ukrainalaista ohraa kuormaan tänne tulevaksi.



-SS-

Nyt katseet lienee syytä kääntää vuoteen 2024. Vajat ja varastot ovat täynnä 15 minuutin tilausikkunaan päässyttä halpaa lannoitetta, säiliöt täynnä euron polttoöljyä, eikö kaikilla ? Jotakin strategiaa voisi miettiä, kun nyt ei vaan ole kolmen metrin mutatyppimiilua poltettavana lannoitteeksi, eikä nilkkaan asti lantaa levitettäväksi. Aika monella eläinlantaturvotuksen maakuntien ulkopuolella on sama ongelma. Ainakin leipävehnän ja rehuvehnän lähes yön yli revennyt 60 euron hintaero laittaa miettimään lajikevalintaa ja viljelytapaa. Tämä toisaalta on aikaisemmin ollut harvinainen sattumus, muitta vielä aikaisemmin historiassa leivän ja rehun hintaero oli suuri, markkinahäiriöitä, vakavaa ylituotantoa ja siitä johtuvia ongelmia esiintyi vuodesta toiseen. (siis ennen EU:ta) Silloin tavoitehintaa säädettiin hihasta löydetyillä laatuvaatimuksilla. Nyt tuntuu sama peli palanneen viljakauppaan. Viljanäytteen väriä katsotaan, kaura on liian tummaa, jyvät ovat ryppyisiä, tuossa on punainen ohranjyvä, se ja tämä ja tuo on vialla. Selvästi tavaraa on liikaa, eikä vientiin nähtävästi voi noita kakkoslaadun tavaroita laittaa.

Jaettu lannoitus kevätvehnälle on ensimmäinen, jota pitää kehittää. Puutarhan Y1 / Pellon Y6 200-300 kg/ha, starttiin. Maksimissaan 30 kg typpeä, jotta kasvusto ei ala rakentaa liikaa jyvänaiheita. Sitten nestelannoitusta oraille kerran viikossa, jotta jaksavat kasvaa kuivan jakson yli. Sitten heinäkuun alkuun 600 kg rikkisalpietaria, toivoen edes yhtä vesikuuroa ennen puintiaikaa. Vuodesta 2015 lähtien ovat keskikesän ensimmäiset yli 5 mm:n sateet tulleet keskimäärin 4-7.7. , paitsi vuonna 2021, jolloin heinäkuu oli sateeton. Eli arpapeliajattelulla voisi ajatella lannoituksen siihen heinäkuun alkuun melko riskittömäksi. Vihreät pellot muuttuvat turkoosin sinivihreiksi.

Vuonna 2011 toimi pintalannoitettu lohko Zebralla parhaiten, pitää katsoa, millainen sää oli. Lähes joka vuosi on ollut tällainen pintalevitetty koeala, ja ne ovat kyllä olleet erittäin hailakoita ja tähkää ei oikeastaan ole tullut ollenkaan. Tämä siis on ristiriitainen asia. Eikä keinolannoitteilla pysty laittamaan SEKÄ 120 kg sijoitustyppeä keväällä ETTÄ 150 kg typpeä keskikesällä, silloin todennäköisesti onnistuisi leipomon ihannevehnä vuonna kuin vuonna. Itsellä on ollut silloin tällöin koealaa pimeällä lannalla, ja kyllä semmoinen 220+ kg on toimiva määrä typpeä, etenkin syysvehnällä, saada valkuainen korkeaksi ja samalla hyvä satotaso. Monena vuotena ilman typpiruiskutuksia hyvä syysvehnäsato oli laadultaan pettymys; valkuainen 9%, Gunbolla 8%.

Lajikevalinta on yhdistettävä tähän lannoitusstrategiaan. Kevätvehnälajikkeen on oltava myöhäinen (siis 1970-luvulla sellainen  olisi säännöllisesti joko valmistunut lokakuulle tai jäänyt kokonaan tuleentumatta) , koska valkuaista lisäävälle lannoitukselle pitää jäädä aikaa imeytyä kunnolla. 50 tonnin  hidasvaikutteinen lantapanostus toimisi juuri näin, typpi vapautuu vasta heinäkuun lämpimillä ja kosteilla jaksoilla. Mutta sitä nyt ei ole käytettävissä. Aikainen Iisakki kevätvehnä toimi meillä hyvin, kesti kuivia jaksoja, viime kuormassa valkuainen oli 14,4%, mutta Iisakki ei kelpaa myllärille. Amaretto on selvästi kuivuuden kestävä, mutta siinä valkuaisen nosto on tarkkuutta ja paneutumista vaativaa. Näyttää siltä, että Raisio haluaa vain Quarnaa ja Sibeliusta. Quarna -pthyi!- ei tee joka kolmas vuosi tähkää ollenkaan, että ei kuitenkaan taida tulla kysymykseen. Sibelius on arvoitus. Zebran jälkeen ei oikein ole ollut semmoista kenttäkelpoista vehnää. Marble, Demonstrant, Licamero, Krabat, uskallan sanoa, että talousviljelyssä Zebra edelleenkin vetää pitemmän korren - no, onhan Zebrassa pitempi korsi. Ja sadesyksynä voi nukkua yönsä hyvin, sakoa on kuitenkin yli sen 160, vaikka 3 viikon sadekauden jälkeen.

-SS-

Tuosta kertomuksesta , ja helevetin suuresta paska kökkäre sekityksestä ota kukkaa selevää. Taitaa olla niitä valako takkisen hommia?.

Jaettu lannoitus kevätvehnälle on ensimmäinen, jota pitää kehittää. Puutarhan Y1 / Pellon Y6 200-300 kg/ha, starttiin. Maksimissaan 30 kg typpeä, jotta kasvusto ei ala rakentaa liikaa jyvänaiheita. Sitten nestelannoitusta oraille kerran viikossa.


Onko kaikki hyvin?

Miettikääpä esim lausetta.

. Ja sadesyksynä voi nukkua yönsä hyvin.

Älyäkkönää mitä nää ees teet? Hinta on perseestä ja sillä selvä. Ei nuku hyvin jos Tressaa.Itellä nyt se milioona killoo ja ei pysty myymään. noin laarissa. ens kevät apilaa==)

"Jaettu lannoitus" on nykyajan tieteellistä kasvuohjelmaviljelyä. Eli lannoitteista annetaan vain osa keväällä sijoittaen, ja loput jaellaan sato- tai laatutavoitteen mukaan pintaan. Koska pintalannoituksen teho ei koskaan ole täysin sijoituslannoituksen veroinen (noin 80%) , pitää kokonaislannoitusmääriä lisätä. Ja lannoittamisella on tietty maksimiraja. 

Olisi helppoa, jos voisi lannoittaa 600 kg/ha (160 kg N) heti keväällä, ja lisätä sitten ennen tähkälle tuloa toinen 600 kiloa, valkuaisen muodostamiseen. Mutta esimerkiksi salpietaria käyttäen tämä merkitsisi 320 kg:n typpilannoitusmäärää, joka ylittää tukisäännöksissä sallitun. 

Typen antamisen suhde 120 kg keväällä, 50 kg kesällä on käytännössä tehoton, kun edullisissa olosuhteissa tähkä- ja jyväluku nousee liian korkeaksi, jos ja kun valkuaista halutaan nostaa noin 14%:iin, vähänkin sadokkaammalla myöhäisellä kevätvehnällä. Markkinat ovat tänäkin vuonna näyttäneet, miten rehuvehnän käy, kun valkuainen on jäänyt alhaiselle tasolle.

Siksi analysoin mahdollisuutta aloittaa matalatyppisellä lannoitteella, jossa on fosforit ja kaliumit mukana, sitten pitää ravinneruiskutuksilla kasvusto hengissä kesän kuiva jakso, täällä päin säännönmukaisesti noin 45 päivää, jolloin on aivan turha rakeita sinne levittää muutenkaan, ja sitten jos sadetta voisi odottaa tulevaksi heinäkuun 1. viikon loppuun, levittää sitten kaikki-peliin - tyylillä 150 kg typpeä, joka varmasti tuottaa sitten sen korkean valkuaisen.

Jos sateita ei tule, voi jättää sen jälkilannoituksen tekemättä, ottaa kyntöaurat esille ja tehdä syysrapsipeltoa.

-SS-

Siis kyllä tämä valkuaispitoisuuden lasku on kriittinen asia leipäviljan viljelylle Suomessa. Esimerkkinä VYR tilastot syysvehnäsadon keskimääräisestä valkuaispitoisuudesta, trendi on selvästi aleneva.:



Kevätvehnällä leipälaatuprosentti ei ole ainakaan kovassa nousussa:



Vuodesta 2011 tultiin lujaa alas, ja vain katovuosi 2018 toi taas leipäviljaa. 2019-2021
on näkyvissä taas selvä alamäki, ja suurimmaksi osaksi valkuaispitoisuuden takia.

Sanoisin, että yleinen ravinnepuute nipistää laadusta nyt jonkin verran.
Toki Quarnaa viljelemällä laatu pysyy korkeana. Mutta Quarna ei selviä
rannikon kuivuudesta lähes joka toinen vuosi elävänä edes.

Eli lyhyesti: pitäisi keksiä keino 1) viljellä kuivuudenkestävää kevätvehnää
ja tuottaa siihen 2) 18% valkuaista, ja saada vielä 3) kohtuullinen, ainakin 4 t :n sato.

-SS-

Miksköhän Hja nosti tänään rehukauraa 16€/tn? Polttotavaraa puolet analyyseistä. No rehuvehnän -8€ kompensoi ja huomenna lisää vauhtia kun pörssi dippas tänään.

Miten kannattaa 2tn/ha rehuvehnää 185€/tn jos apulantoja tykkäs hamstrata 1000€+/tn tasolta. Minusta hiukan huonommin, varsinkin jos vuokrataso on paljon yli 600€/ha.

Miten kannattaa 2tn/ha rehuvehnää 185€/tn jos apulantoja tykkäs hamstrata 1000€+/tn tasolta. Minusta hiukan huonommin, varsinkin jos vuokrataso on paljon yli 600€/ha.

Niin muistaakseni tätä yritin peräänkuuluttaa viime talvena. Itsellä kun ei satotaso ole koskaan varma niin joutui miettimään sitäkin vaihtoehto jos satotaso on vaikka 2t/ha. Siinä ei olisi enää naurattanut vaikka olisi ostanut nuo halvemmatkin 600e lannoitteet. Mut eipä sitä ymmärrystä tuntunut tulevan..

On muistettava, että 2 tn/ha satotasosta ei ole missään edes kasvuohjelmaa, jota voisi seurata. Eli tilanteen sattuessa  2 tn/ha pakkaa vaan tulemaan, siihen ei varsinaisesti tulostavoitteella pyritä.

Jos 15 vuoden jaksolla kevätvehnien leipäviljakelpoisuus jää puoleen, syysvehnissä jopa neljännekseen, lajikkeissakin silloin on ongelma. Sellainen asia kuin sakoluvun kesto oli aikanaan mukana lajikekokeissa, myöhästetyn puinnin tuloksena. Ehkä satotason ja tautiainemarkkinoinnin sivutuotteena sadon käyttöarvon tilastointi on jäänyt pois.

-SS-