Hyviä pointteja tullut esille, juuri se että eiköhän nämä maatilapilkit kestä kuormaamista aika lailla mutta sitten myös se että se väärinkäyttö rikkoo ne nopeasti, ammattimalli voi vastustaa väärinkäyttöä ehkä vähän pidempään mutta ei sekään mitä tahansa kestä. Riuhtominen ja repiminen aiheuttaa kuormituksia ihan ihme suuntaan ja iskukuormitukset laittaa saumat, tapit, holkit ym. lujille.
Lähinnä itseäni kiinnostaa se kuinka "optimoituja" nämä uudet harrastenosturit on rakenteen osalta, salliiko ne yhtään väärinkäyttöä vaan pitääkö ajaa silkkihansikkaat kädessä?
Jotkut vanhat nosturit kun oli hiukan varman päälle tehtyjä painon kustannuksella.
Suurlujuusteräksistä puheen ollen, tuossa on esimerkkinä eräs Oulun yliopiston diplomityö kyntöauran rakenteen parantamisesta missä runkoputki vaihettu optim 700-teräkseen:
http://jultika.oulu.fi/files/nbnfioulu-201601141011.pdfPaljon on asiaa enkä lukenut koko läpyskää läpi, mutta pari kohtaa yhteenvedosta pisti silmään:
- Hyvä liitosgeometria on tärkeä, eli vähän vaivaa pitää nähdä niihin osiin.
- Hitsausliitokset heikentävät väsymiskestävyyttä, eli hitsien kuormitusta pienemmäksi.
- Hitsin jälkikäsitely suurlujuusteräksellä voi parantaa väsymisluokitusta 2,5-kertasesti.
Onkohan kaikki pajat ihan ajan tasalla noiden terästen ja suunnittelun kanssa? Ja vaikka olisikin niin korjaushitsaus sitten käyttäjällä voi olla vähän niin ja näin.