Lainaus käyttäjältä: fote - 08.11.15 - klo:12:36

Kylvöt pitäis tehdä viikossa. Tehokkuudella on hintansa. Puinnit   10  tonnin puimurilla tehokkaasti. Sit ihmetelään kun maa tiivistyy

Rupee kunnon puimureissa olemaan omapainot siinä 15 - 17 tonnia. Sitten 100 hl viljaa mukaan.

-SS-

Hyvin erottuu nyt syyskuun sadejaksolla puidusta pellosta kyntöviilusta puimurin ajolinjat tiiviimpänä kohtana. Vielä kun kynnetty poikki puintisuunnan erottuu selvemmin. Puimurissa omapainoa n.12tn ja 900 pyörät edessä.

Lainaus käyttäjältä: -SS- - 08.11.15 - klo:17:26

Lainaus käyttäjältä: fote - 08.11.15 - klo:12:36

Kylvöt pitäis tehdä viikossa. Tehokkuudella on hintansa. Puinnit   10  tonnin puimurilla tehokkaasti. Sit ihmetelään kun maa tiivistyy

Rupee kunnon puimureissa olemaan omapainot siinä 15 - 17 tonnia. Sitten 100 hl viljaa mukaan.

-SS-

Hyvin erottuu nyt syyskuun sadejaksolla puidusta pellosta kyntöviilusta puimurin ajolinjat tiiviimpänä kohtana. Vielä kun kynnetty poikki puintisuunnan erottuu selvemmin. Puimurissa omapainoa n.12tn ja 900 pyörät edessä.

Meillä on pilattu maat liika hötöiksi, rahtipuimaksi tuli kerran semmoinen olisiko yhdeksän tonnia painava suurpuimuri, silloin puimat olivat vielä ohutta peltiä, kas, viljankeltaisetkin, 1100 renkaat olivat edessä, se painui ehkä 5-8 senttiä se pyörän kohta, mutta leveältä, ei mitään sutimista tai pursoilua, niin kuin pikkupuimurilla. En sitä huomannut ennen kuin syksymmällä, kun vesi alkoi seistä niissä jäljissä, ja yritin kyntää, niin juurikin kun meni poikkijälkeen, niin kyntäessä nyykähti joko foorti tai pito, niin kuin kärpänen liimapaperiin.

-SS-

Mää olen pariin kertaan selvittänyt tätä magnesium/kalsium tasapainon epäsuhtaa ns. asiantuntijoilta. Ensimmäisen kerran 2007 Anne Kermiseltä ja hän sanoi, että epäsuhta ei johda maan tiivistymiseen vaan se on ensisijaisesti maan rakenneongelma, joka johtuu viljelytoimenpiteistä (tallattu märällä jne.). Kuten tiedämme savimailla on monesti luontainen magnesium-luku korkea. Tilannetta on sitten pahennettu ajattamalla magnesium-rikasta kalkkia (liekö taas ollut halvempaa ). Yleisesti ottaen korkea magnesiumluku tarkoittaa, että maalaji on herkkä liettymään ja tiivistymään (Kerminen). Tämä keskustelu lähti liikkeelle silloisesta Isovilja-tutkimuksesta, jossa väitettiin korkean magnesium-luvun pelloilla satotason olevan heikko. Kerminen oli kuitenkin sitä mieltä, että johtuu ensisijaisesti juuri tallomisesta ja maalajiominaisuudesta.

Omilla pelloilla tuli myös noita kohtia joissa hinattavatkaan aurat ei enää pysyneet maassa. Lisäojitus muutti tilanteen niin että jos seuraavana vuonna maan rakenne muuttui aivan toisenlaiseksi. Tuossa oli todella loivia notkokohtia jotka sitten kuitenkin keräsivät vettä, ja taas painuivat ja tiivistyivät enemmän jolloin keräsi taas enemmän vettä jne. Tänä vuonna tilasin sitten tasausurakoitsijan joka lanaili pellon tasaiseksi. Silmämääräisesti näkyi jonkunlaista aaltoilua, mutta ilmeisesti pahimmat notkopaikat olivat jopa noin 30 senttiä syviä. Nyt kun osaa katsoa vähän eri tavalla missä vettä on pelloilla makaamassa, niin tuo pinnan muotoilu voisi pelastella tilannetta monillakin. Tosin saapa nähdä kuinka pahasti tuo melko painava lanauskalusto sitten taas tiivisti..

Juu, jankkuroinnilla empiriset kokeet ovat tärkeitä kokeita, varsinkin kun nykyisellä tyylillä on touhuiltu vain jonkin aikaa. No, omissa kokemuksissa syväjuuriset kasvit yhdistettynä vajaan puolen metrin jankkurointiin ja vähintään vuoden aikaiseen pellolla ajokieltoon ovat toimineet ihan hyvin.

Maalajista riippumatta, jokaisella pellolla on ollut vaikeuksia kyntökerroksen jälkeen vääntää maata auki.

Kannattaa kokeilla seuraavaa: Jos menee vaikka pimeään aikaan penetrometrillä pellon vieressä olevan naapurin pihanurmikolta kokeilemaan tiivistymiä ja ojan toiselta puolen pellolta, niin naapurin piha on varmasti helpommin lävistettävissä.

Massa se on, joka pahaa tekee. Tätä vielä auttaa vauhti. Jos vaikka lyö kirveellä terävällä terällä nopeasti ja helvetin lujaa sähköpylvääseen. Ei juuri tapahdu mitään. Sitten kokeilee jollakin isolla kaivurilla huitaista kauhalla paljon hitaammin ja vielä kauhan kyljellä samaan pylvääseen, niin johan napsahtaa poikki.

Astelet suolla varovasti ihmetellen hölmön näköisiä mäntyjä. Pysyt pinnalla. Ajat satakolmekymppisellä yli metrin teloilla varustellulla telaperkeleellä samaa vauhtia. Pysyt pinnalla.  Vähän kiihdytät vauhtia, niin etupää sukeltaa. Lähdet harmissaan pois uponneen kaivurin luota telauraa pitkin ja huomaat, että jalat uppoavat telan jäljessä syvemmälle, kuin ookkermannisi, ennen keulaportin avautumista.

Suuri massa yhdistettynä liian suureen vauhtiin tekee tuhojaan, vaikka olisi kuinka isot trelleporit tai miseliinit alla.

Tätä ei rengasvalmistajien testeissä oteta huomioon.

Lainaus käyttäjältä: fote - 08.11.15 - klo:12:36

Kylvöt pitäis tehdä viikossa. Tehokkuudella on hintansa. Puinnit   10  tonnin puimurilla tehokkaasti. Sit ihmetelään kun maa tiivistyy

Rupee kunnon puimureissa olemaan omapainot siinä 15 - 17 tonnia. Sitten 100 hl viljaa mukaan.

-SS-

noukinvaunu ja lietevaunu kuomattuna,liki 30 tonnia.Ajokertoja kesässä, min.4kertaa.

Juu, jankkuroinnilla empiriset kokeet ovat tärkeitä kokeita, varsinkin kun nykyisellä tyylillä on touhuiltu vain jonkin aikaa. No, omissa kokemuksissa syväjuuriset kasvit yhdistettynä vajaan puolen metrin jankkurointiin ja vähintään vuoden aikaiseen pellolla ajokieltoon ovat toimineet ihan hyvin.

Maalajista riippumatta, jokaisella pellolla on ollut vaikeuksia kyntökerroksen jälkeen vääntää maata auki.

Kannattaa kokeilla seuraavaa: Jos menee vaikka pimeään aikaan penetrometrillä pellon vieressä olevan naapurin pihanurmikolta kokeilemaan tiivistymiä ja ojan toiselta puolen pellolta, niin naapurin piha on varmasti helpommin lävistettävissä.

Massa se on, joka pahaa tekee. Tätä vielä auttaa vauhti. Jos vaikka lyö kirveellä terävällä terällä nopeasti ja helvetin lujaa sähköpylvääseen. Ei juuri tapahdu mitään. Sitten kokeilee jollakin isolla kaivurilla huitaista kauhalla paljon hitaammin ja vielä kauhan kyljellä samaan pylvääseen, niin johan napsahtaa poikki.

Astelet suolla varovasti ihmetellen hölmön näköisiä mäntyjä. Pysyt pinnalla. Ajat satakolmekymppisellä yli metrin teloilla varustellulla telaperkeleellä samaa vauhtia. Pysyt pinnalla.  Vähän kiihdytät vauhtia, niin etupää sukeltaa. Lähdet harmissaan pois uponneen kaivurin luota telauraa pitkin ja huomaat, että jalat uppoavat telan jäljessä syvemmälle, kuin ookkermannisi, ennen keulaportin avautumista.

Suuri massa yhdistettynä liian suureen vauhtiin tekee tuhojaan, vaikka olisi kuinka isot trelleporit tai miseliinit alla.

Tätä ei rengasvalmistajien testeissä oteta huomioon.

Mitä kasveja olet käyttänyt?
Ajelin syksyllä kyntöanturaa poikki ja meinasin suojaviljan kylvää ens keväänä ja pitäisi löytää sopiva seos syväjuurisia kasveja. Tähän mennessä olen kylvänyt puma-apila,nata,timotei seosta suojaviljaaan.

Syvä juuriset kasvit toimivat jos jankon ph yli 6. Kannattaa ottaa näyte. Jos liikutaan alueella ph 4-5 (rannikolla varsin yleistä) eivät juuret sinne kasva. Omilta pelloilta otin kerran pohjamaanäytteitä. Tulokset välillä 3,7- 6,8. Kyntökerros kaikissa 6,5-7.

Lainaus käyttäjältä: Mopomies - 09.11.15 - klo:13:22

Juu, jankkuroinnilla empiriset kokeet ovat tärkeitä kokeita, varsinkin kun nykyisellä tyylillä on touhuiltu vain jonkin aikaa. No, omissa kokemuksissa syväjuuriset kasvit yhdistettynä vajaan puolen metrin jankkurointiin ja vähintään vuoden aikaiseen pellolla ajokieltoon ovat toimineet ihan hyvin.

Maalajista riippumatta, jokaisella pellolla on ollut vaikeuksia kyntökerroksen jälkeen vääntää maata auki.

Kannattaa kokeilla seuraavaa: Jos menee vaikka pimeään aikaan penetrometrillä pellon vieressä olevan naapurin pihanurmikolta kokeilemaan tiivistymiä ja ojan toiselta puolen pellolta, niin naapurin piha on varmasti helpommin lävistettävissä.

Massa se on, joka pahaa tekee. Tätä vielä auttaa vauhti. Jos vaikka lyö kirveellä terävällä terällä nopeasti ja helvetin lujaa sähköpylvääseen. Ei juuri tapahdu mitään. Sitten kokeilee jollakin isolla kaivurilla huitaista kauhalla paljon hitaammin ja vielä kauhan kyljellä samaan pylvääseen, niin johan napsahtaa poikki.

Astelet suolla varovasti ihmetellen hölmön näköisiä mäntyjä. Pysyt pinnalla. Ajat satakolmekymppisellä yli metrin teloilla varustellulla telaperkeleellä samaa vauhtia. Pysyt pinnalla.  Vähän kiihdytät vauhtia, niin etupää sukeltaa. Lähdet harmissaan pois uponneen kaivurin luota telauraa pitkin ja huomaat, että jalat uppoavat telan jäljessä syvemmälle, kuin ookkermannisi, ennen keulaportin avautumista.

Suuri massa yhdistettynä liian suureen vauhtiin tekee tuhojaan, vaikka olisi kuinka isot trelleporit tai miseliinit alla.

Tätä ei rengasvalmistajien testeissä oteta huomioon.

Mitä kasveja olet käyttänyt?
Ajelin syksyllä kyntöanturaa poikki ja meinasin suojaviljan kylvää ens keväänä ja pitäisi löytää sopiva seos syväjuurisia kasveja. Tähän mennessä olen kylvänyt puma-apila,nata,timotei seosta suojaviljaaan.

Mailaset, apilat, ruokonata...

Noilla kannattaa kokeilla. Tosin mailanen vaatii korkeamman peehoon.

Jos asia kiinnostaa, tuolta löytyy keinoja asioiden selvittelyyn. Selkeää tutkimustietoa en Suomesta ole paljoa löytänyt, joten itsekin pitää yrittää arvioida mikä vaikuttaa mihinkin ja miksi.

http://luonnonkoneisto.fi/maan-kasvukunnon-hoitopaketti/

Kationivaihtokohdasta on linkki tarkempaan selvitykseen asiasta ja excel- laskuri. Laskuriin kun syöttää viljavuustietoja, näkee kemialliset suhteet prosentteina, ja voi arvioida mikä vaikuttaa mihinkin.

Keskustelua ja arvioita vaikutuksista olisi mielenkiintoista kuulla. Omalla kohdalla nousi tänä vuonna esille tuon yhden lohkon tilanne. Neuvoja kysyi mg-ca suhteesta, ja laitettuani luvut laskimeen, näyttää siltä,että ainakin osasyynä voisi olla tuo. Syiden ja seurausten arviointi pitää yrittää rakentaa. Tekijöinä ainakin em suhde, kylvö- ja muokkauskelit, rengaspaineet, akselimassat, esikasvit, kerääjäkasvit... No ainakin nämä nyt aluksi...

Tutkimukset on tehty jo ennen internetin keksimistä. Ca 2+ ionin koko on sopiva saven mururakenteen muodostumiseen ja ylläpitämiseen. Järkeviä Ca maanparannusaineita ovat kalsiittikalkki ja kipsi. Kalsiittikalkki vaikuttaa positiivisesti myös pellon pH:hon, eli sitä kannattaa käyttää aina , kun pH on alle 7. Monesti ajatellaan, että peltoa ei kannata kalkita, kun ojituskaan ei ole kunnossa. Tosiasiassa reilu kalkitus pystyy monesti palauttamaan toimimattoman ojituksen toimivaksi, juuri tuon mururakenteen paranemisen takia.
Heikkomuruinen savi menettää tilavuuttaan kastuessa, jolloin myös sen veden- (ja kaasun-) läpäisykyky laskee. Salaojien välissä oleva notko kerää vettä, jolloin savi painuu lisää kokoon ja lätäkkö senkuin syvenee. 

http://www.farmit.net/kasvinviljely/2015/11/02/evaat-eteenpain-osa-5-jankkuroinnilla-eivat-sadot-parane

Kulunut lokakuu oli poikkeuksellisen vähäsateinen ja aurinkoinen. Onneksi näin, sillä vaikean kasvukauden jälkeen myöhään kylvettyjen kasvien sadot on saatu korjattua suotuisissa olosuhteissa. Viimeisissä puinneissa jopa viljan kosteudet ovat olleet syksyn alhaisempia. Myös perusmuokkauksia, niin kyntöjä kuin kevytmuokkauksiakin ovat kuivat kelit suosineet. Tänä syksynä tiivistyneitä peltoja on myös jankkuroitu paremman sadon toivossa. Jankkurointi kyllä auttaa notkelmista veden pois pääsyä, mutta maan rakennetta se ei muuta, eikä siis auta parempiin satoihin.

Olkien paalaus ja suorakylvö on ilmeisesti henkisesti raskasta??

Lainaus käyttäjältä: Don Essex - 08.11.15 - klo:09:14

Jos asia kiinnostaa, tuolta löytyy keinoja asioiden selvittelyyn. Selkeää tutkimustietoa en Suomesta ole paljoa löytänyt, joten itsekin pitää yrittää arvioida mikä vaikuttaa mihinkin ja miksi.

http://luonnonkoneisto.fi/maan-kasvukunnon-hoitopaketti/

Kationivaihtokohdasta on linkki tarkempaan selvitykseen asiasta ja excel- laskuri. Laskuriin kun syöttää viljavuustietoja, näkee kemialliset suhteet prosentteina, ja voi arvioida mikä vaikuttaa mihinkin.

Keskustelua ja arvioita vaikutuksista olisi mielenkiintoista kuulla. Omalla kohdalla nousi tänä vuonna esille tuon yhden lohkon tilanne. Neuvoja kysyi mg-ca suhteesta, ja laitettuani luvut laskimeen, näyttää siltä,että ainakin osasyynä voisi olla tuo. Syiden ja seurausten arviointi pitää yrittää rakentaa. Tekijöinä ainakin em suhde, kylvö- ja muokkauskelit, rengaspaineet, akselimassat, esikasvit, kerääjäkasvit... No ainakin nämä nyt aluksi...

Tutkimukset on tehty jo ennen internetin keksimistä. Ca 2+ ionin koko on sopiva saven mururakenteen muodostumiseen ja ylläpitämiseen. Järkeviä Ca maanparannusaineita ovat kalsiittikalkki ja kipsi. Kalsiittikalkki vaikuttaa positiivisesti myös pellon pH:hon, eli sitä kannattaa käyttää aina , kun pH on alle 7. Monesti ajatellaan, että peltoa ei kannata kalkita, kun ojituskaan ei ole kunnossa. Tosiasiassa reilu kalkitus pystyy monesti palauttamaan toimimattoman ojituksen toimivaksi, juuri tuon mururakenteen paranemisen takia.
Heikkomuruinen savi menettää tilavuuttaan kastuessa, jolloin myös sen veden- (ja kaasun-) läpäisykyky laskee. Salaojien välissä oleva notko kerää vettä, jolloin savi painuu lisää kokoon ja lätäkkö senkuin syvenee.

Sammuttamaton kalkki on myös aika hurjaa, varsinkin jos sen laittaa jankkurilla puoleen metriin. 

http://www.macaulay.ac.uk/soilquality/Soils%20and%20their%20main%20characteristics.pdf
Uses of Gleys
When drained, the
better gley soils can
be used for
agriculture; usually
productive grassland
for dairy or beef
cattle

repikää siitä

Jankkurointi on ihan toimiva konsti hoitaa ongelmia.

Mutta mielestäni lopulta se on vain helvetin kallis laite korjata juttuja, jotka on itse aiheutettu ajat sitten ja silloinkin todennäköisesti helvetin kallilla koneella. Tää on se kierre, mikä pitäis saada poikki.

Lainaus käyttäjältä: Wessel - 10.11.15 - klo:23:24

Lainaus käyttäjältä: Mopomies - 09.11.15 - klo:13:22

Juu, jankkuroinnilla empiriset kokeet ovat tärkeitä kokeita, varsinkin kun nykyisellä tyylillä on touhuiltu vain jonkin aikaa. No, omissa kokemuksissa syväjuuriset kasvit yhdistettynä vajaan puolen metrin jankkurointiin ja vähintään vuoden aikaiseen pellolla ajokieltoon ovat toimineet ihan hyvin.

Maalajista riippumatta, jokaisella pellolla on ollut vaikeuksia kyntökerroksen jälkeen vääntää maata auki.

Kannattaa kokeilla seuraavaa: Jos menee vaikka pimeään aikaan penetrometrillä pellon vieressä olevan naapurin pihanurmikolta kokeilemaan tiivistymiä ja ojan toiselta puolen pellolta, niin naapurin piha on varmasti helpommin lävistettävissä.

Massa se on, joka pahaa tekee. Tätä vielä auttaa vauhti. Jos vaikka lyö kirveellä terävällä terällä nopeasti ja helvetin lujaa sähköpylvääseen. Ei juuri tapahdu mitään. Sitten kokeilee jollakin isolla kaivurilla huitaista kauhalla paljon hitaammin ja vielä kauhan kyljellä samaan pylvääseen, niin johan napsahtaa poikki.

Astelet suolla varovasti ihmetellen hölmön näköisiä mäntyjä. Pysyt pinnalla. Ajat satakolmekymppisellä yli metrin teloilla varustellulla telaperkeleellä samaa vauhtia. Pysyt pinnalla.  Vähän kiihdytät vauhtia, niin etupää sukeltaa. Lähdet harmissaan pois uponneen kaivurin luota telauraa pitkin ja huomaat, että jalat uppoavat telan jäljessä syvemmälle, kuin ookkermannisi, ennen keulaportin avautumista.

Suuri massa yhdistettynä liian suureen vauhtiin tekee tuhojaan, vaikka olisi kuinka isot trelleporit tai miseliinit alla.

Tätä ei rengasvalmistajien testeissä oteta huomioon.

Mitä kasveja olet käyttänyt?
Ajelin syksyllä kyntöanturaa poikki ja meinasin suojaviljan kylvää ens keväänä ja pitäisi löytää sopiva seos syväjuurisia kasveja. Tähän mennessä olen kylvänyt puma-apila,nata,timotei seosta suojaviljaaan.

Mailaset, apilat, ruokonata...

Noilla kannattaa kokeilla. Tosin mailanen vaatii korkeamman peehoon.

Voikukka. Kunnon paalujuuri eikä ronkeli 

Ongelmat alkoivat mulla kun ostettin 5.5 tonnin painonen  traktori. On siinä suuri ero vanhaan 2.5 tonnin painoon. Tietenkin painavammassa on isomat renkaat, mutta silti. Eii voi olla vaikuttamatta maahan millä siä ajetaan.Nostakaa kissa pöydälle.

Traktorin paino on vain yksi tekijä tiivistämisessä, eikä leveillä renkaillakaan pysty kaikkeen vaikuttamaan. Noin painoa vastaava voima menee moottorilta pyörien kautta maahan, josta osa vetää työkonetta ja osa möyhentää maata muuten, kun pyörä luistaa. Vetoteho ja nostolaitteen toiminta vielä muuttaa painopistettä, niin ettei kaikille pyörillekään tule samaa painoa.

Teloilla kulkeva traktori omaa periaatteessa pienen pintapaineen, mutta täydellä teholla, kun päisteessä käännetään raskaan kuorman kanssa, voi tilanne olla pahempi, kuin pyörätraktorilla.

Märkä maa taitaa olla myrkkyä samalla tavalla kaikille vehkeille.