Jankkurointi ei itsessään takuulla paranna satoja. Se vaatii ehdottomasti seuraksi vakiinnuttavan suurijuurakkoisen kasvin ja monipuolisen syväjuurisiakin kasveja sisältävän viljelykierron. Jos maan rakenne on kunnossa, eikä siellä ole koneiden aiheuttamia tiivistymiä, on jankkurointi turhaa.
Jos kuoppatestissä löytyy selkeä kyntöantura, voi varovainen jankkurointi olla hyväksikin. Mutta varsinkin pellon ollessa kosteaa, siitä voi väärin tehtynä olla jopa vakavaa haittaa. Itse en ole jankkuroinut lainkaan, mutta opettelen periaatteita. Kuoppia kaivaessani en ole löytänyt mitään selviä kerrostumia maasta. Saatan ensi vuonna kokeilla urakoitsijan jankkurointia jollakin alalla. Kunhan katson mitä kuoppatesti ensi kesänä näyttää viherlannoitus.. eikun tuotantonurmella.
Suorakylväjä olisin edelleen, ellen olisi siirtynyt luomuun. Se on ehkä syy siihen, että kyntöanturaa ei pelloillani esiinny. Luomusuorakylvöä testaillaan ulkomailla. pitää keksiä keinoja sen soveltamiseksi täälläkin. Tai ainakin luomukevytmuokkausta pitää kehitellä.
Pisimmillään omia peltoja suorakylvettiin 12 vuotta. Sadot paranivat ja tasautuivat koko ajan. Tuo 5 vuotta on aika, jolloin huomaa maan alkavan "oppia" suorakylvöön. Kyllä lierot lisääntyvät. Tosin, jos oikeasti lieroja haluaa pelloille paljon, on kasvipeitteisyys avainasia. Sängen lisäksi olisi hyvä olla taaskin se nurmi viljelykierrossa ja kerääjäkasveja satokasvien seassa. On hyvä viljellä maata, eikä vain kasvattaa viljaa. Joka tapauksessa mitä vähemmän maata muokkaa, sitä enemmän se vaatii viljelijältä huolellisuutta ja ammattitaitoa. Itsekin kynnän nyt luomussa, koska en vielä hallitse kevyempien muokkaustapijen vaatimuksia.