Mutta olihan se Sara-tuotteen kaveri kuitenkin perusoptimisena ja tuumaili, ettei tämä ihan huonosti ole mennyt.
En tiedä paljonko Ruotsissa on peltoa viljelyksessä, mutta vähempi siellä traktoreita myydään kuin Suomessa, tosin tilastoinnin alaraja on vähän eri kohdalla. Ehkä täällä on siis varaa mennäkin alle parin tuhannen kappaleen myynnillä.
Ruotsissa on noin 2,5 - 2,6 miljoonaa hehtaaria peltoa eli kymmenisen prosenttia enemmän kuin meillä. Siellä on rekisterissä noin 330 000 traktoria, mikä määrä on samaa suuruusluokkaa kuin Suomessa, ehkä 5 % vähemmän. Uusien traktoreiden myynti vaihtelee Ruotsissakin merkittävästi. Viime vuosina ne eivät ole juuri poikenneet Suomen myyntimääristä, joskaan vertailu ei ole ongelmatonta, kun tilastoissa voi molemmissa maissa olla mitä kummallisinta kalustoa, jolla ei ole mitään tekemistä maatalouden kanssa.
Ruotsissa koneellistuminen ja maatalouden investoinnit lähtivät toden teolla käyntiin 1940-luvulla, Suomessa vasta 1960-luvulla. Meillä tilaluku kasvoi vuoteen 1963 asti, kun se Ruotsissa oli alentunut tasaisesti vuodesta 1809 lähtien (jolloin se ensin romahti tietystä historiallisesta syystä). Isompi tilakoko on mahdollistanut harvalukuisemman, mutta järeämmän traktorikannan kuin meikäläinen pienempi. Siinä, missä 70-luvun ruotsalaistila (100 ha) tarvitsi kaksi 90 hv:n traktoria, ei neljä 25 hehtaarin suomalaistilakaan tulleet toimeen pelkillä takapyörillä, vaan ostivat kukin kokonaisen 60-hevosvoimaisen traktorin. Tilastoissa sitten ihmeteltiin kuinka Suomessa on mahdoton ylikapasiteetti.
Heikoimmillaan traktorimyynti oli Ruotsissa 1990-luvun alussa. Siitä se on sitten taas vuosi vuodelta hiljalleen hinautunut ylös päin.
