En minäkään voi mennä esim. motolla harventamaan tulitikkumännikköä 30 m3 päivässä mittariin karttuneena, jos heti soitan ostajalle tai myyjälle, että pitää saada enemmän motilta hintaa, kun olen tehnyt töitä koko päivän niska limassa ja vain polttoainekulut saadaan hankittua.
Miks et...?
Työrajoittunut...?
Annetaas tää esimerkki sit metsäisenä:
Soot allekirjuuttanu vuasisopimuksen 30000m3 hakkuista hinnalla x, kolomeks vuareks .
Tyämaat ny sitte sattuuki huanonee, ja saat leimikoita joista ei kerry ko vuarokauresa 30 m3.
Motos oot hankkinu pualiks velaaks.
Tiärät että hyviäki leimikoita o tulosa, mutta keliriko takia ei saa hakata.
Mitäs teet? Lopettaa et pysty ja parempaa sopparia ei oo!
Orotakko konneet topisa aikaa parempaa ( viljatilat, hömppäheinällä)
vai yrität selevitä (Mairoo- ja lihatuattaja)
Nin ja Mitä sanoo korjuupäällikkö= Pankki
Lueppa vähän tarkemmin.
Mottihinta tien varressa sama, on sitä sitten kuitua tai tukkia. Kyllä tuokin ala sen verran kilpailutettu on, että ei siellä ruikuttamalla pärjää.
Ei näitä maataloustouhuja voi verrata tuettomaan yrittämiseen. Se, että viljatilalla ihmeteltäisiin ja odotettaisiin parempia aikoja, niin se on taantuvan tilan merkki. Osin tukien syytä tuokin. Monesti investoinneella viljatilalla, ei ole varaa jemmata liian kauaa tavaraa siiloissa.
Toisaalta tehokkaan viljatilan on etsittävä mahdollisimman tehokkaita tuotantomenetelmiä, jotka eivät välttämättä ole pellon kunnon kannalta hyväksi.
Sitä osin yritetään parantaa tällä ns. hömppäheinällä, jota usein monokulttuuri-ihmiset näin kutsuvat. Sitten kun pellosta yritetään ottaa hyviä satoja, oli se sitten viljaa, heinää tai vaikka juurikasta, niin pellon kunnosta huolehditaan aivan eri tavalla, kuin vaikka vanhoihin perinteisiin juuttuneet viljelijät. Tässä kohtaa tulee juurikin tuo talouspuoli vastaan. Eli onko varaa panostaa peltoon.
Osa-aikaiset viljelijät voivat halutessaan tehdä oma-aloitteisia kokeita tai ehkä hieman laittaa myös taksin ajosta saamiaan rahoja myös peltoon.
Toinen ongelma on se, että viljatilojen on mahdotonta kilpailla vuokrapelloista eläintilojen kanssa. Ehkä jotenkin vois ymmärtää, jos edes pinta-alaperustaiset tuet olisivat samat kaikilla. Ongelma eritoten eskaloituu C-alueella, johon maidontuotantoa väkisin tuupataan.
On täysin passivoivaa toimintaa lypsää veronmaksajien rahoja suojatyöpaikkoihin, jotka vääristävät eri tuotantosuuntien välistä kilpailua.
Se, että nykyiset fosforilevitysrajat pamahtavat päin naamaa ja itketään kalliin typpilannoitteen ostolla, osoittaa ongelman ytimen. Ei haluta edes kehittää lannan käyttöä. Ja taas toisaalta keskitetyssä lannantuotannossa, fosforia joudutaan kuljettamaan yhä pidempiä matkoja.
Ehkä kuitenkin karjatalouden ja kasvinviljelytilan välistä vääntöä juurikin ruokkii keskenäinen epäoikeudenmukaisuus. Jos kaikki tuet ml. investointituet ja etuudet olisivat edes samalla viivalla, niin ehkä asia olisi toisenlainen.
