Nämä palkansaajaviljelijät ne vasta hauskoja ovat. Niiden kanssa kun juttelee, niin ensin vähätellään että harrastushan tämä vaan on, sitten kohta perään manataan heikkoja viljan hintoja ja kalliita apulantoja, siis viljelyn heikkoa kannattavuutta. Kuitenkaan heidän kokonaistoimeentulonsa ei ole kiinni siitä, kun se kuitenkin on vain harrastus, toista se on meillä päätoimisilla, yksikin huono vuosi, niin heti joutuu ostamaan halvempaa makkaraa leivän päälle.
Itse en ole oikeasti törmännyt yhteenkään palkansaaja-viljelijään, joka sanoisi muuten kuin joskus leikkimielellä viljelyn olevan harrastus ("kallis harrastus"). Yleensä tilanpito on joko toinen ammatti ja sitä kautta osa perheen tulonmuodostusta tai sitten tila on kaatunut syliin esim. vanhempien pudottua pelistä suunniteltua aikaisemmin ja viljelyä harjoitetaan, jotta tila säilyisi optiona seuraavalle, kasvamassa olevalle sukupolvelle.
Se, että nämä viljelijät ovat erityisen huolissaan huonosta kannattavuudesta, osoittaa, ketkä ovat yrittäjiä ja ketkä harrastajia. Yrittäjä tavoittelee mahdollisimman hyvää taloudellista tulosta, harrastelija jotain muuta.
Itseäni korpeavat suunnattomasti nämä (yleensä päätöimiset) viljelijät, jotka televisiossa tai lehtien palstoilla höpöttävät, että teidän täytyy ymmärtää, ettei tämä ole vain ammatti, tämä on elämäntapa. Luulevatko nämä pässinpäät todellakin, että joku kaupunkilainen veronmaksaja on kiinnostunut tukemaan jonkun elämäntapaintiaanin fiilistelyä farmillaan. Vähän parempia argumentteja, kiitos. Niitä kyllä löytyy globaalista ruokapulasta, työllisyydestä, huoltovarmuudesta ja kauppataseesta alkaen.
