Vieläkö kukaan paalaa pieniä paaleja, vai ovatko pienpaalaimet siirretty jo museoihin ja sulattamoihin?

Kyllä pienpaaleille luulisi edellenkin olevan kysyntää esim. pienimuotoisessa hevospuuhastelussa ainakin, kaikilla kun ei ole konetta käytettävissä pyöröpaalien siirtelyyn.

Vieläkö kukaan paalaa pieniä paaleja, vai ovatko pienpaalaimet siirretty jo museoihin ja sulattamoihin?

Kyllä pienpaaleille luulisi edellenkin olevan kysyntää esim. pienimuotoisessa hevospuuhastelussa ainakin, kaikilla kun ei ole konetta käytettävissä pyöröpaalien siirtelyyn.

Onhan niille kyselijöitä. Ottajiakin löytyy, mutta maksajat on harvassa

Kyllä niitä joskus puuhaillaan pari sataa vuodessa.

Suurkantti-paali on korvannu lähes kokonaan. Muovi päällä säilyy ulkona ja helppo purkaa sijoilleen. Selvästi pyöröpaalia kysytympi.

Vieläkö kukaan paalaa pieniä paaleja, vai ovatko pienpaalaimet siirretty jo museoihin ja sulattamoihin?

Kyllä pienpaaleille luulisi edellenkin olevan kysyntää esim. pienimuotoisessa hevospuuhastelussa ainakin, kaikilla kun ei ole konetta käytettävissä pyöröpaalien siirtelyyn.

Noin 1100 heinäpaalia ja noin 1200 olkipaalia tein kovapaalaimella v. 2014. Itse käytetään heinät lampaille ja vasikoile sekö oljet silputaan kuivikkeeksi vasikoille ja hiehoille.

Vieläkö kukaan paalaa pieniä paaleja, vai ovatko pienpaalaimet siirretty jo museoihin ja sulattamoihin?

Kyllä pienpaaleille luulisi edellenkin olevan kysyntää esim. pienimuotoisessa hevospuuhastelussa ainakin, kaikilla kun ei ole konetta käytettävissä pyöröpaalien siirtelyyn.

Joo, anoppilassa 6500-7000 heinäpaalia kesällä

Hyi yök! Ei ole tullut ikävä, vaikka jo yli kymmenen vuotta sellaisen valmistamisesta

Hyi yök! Ei ole tullut ikävä, vaikka jo yli kymmenen vuotta sellaisen valmistamisesta

Olen täsmälleen samaa mieltä vasta toinen kesä taukoa

  yksi ladon puolikas aina tehty kun noita erityistarpeita ilmestyy.  lähinnä perhejuhliin ja muihin tapahtumiin istuimiksi.

600-700 paalia on tehty heiniä ja olkia kumpiakin. Vasikoille, iglun kuivitukseen, umpeenpantaville ym muuhun pikkukäyttöön käteviä. Ison osan saa jättää kärryille ja purkaa sitten talvella kun tarvitaan. Radalla ajetaan kärrylle. Tuollainen määrä menee ihan nostalgiana. Joskus aikoinaan paalattiin yli kymmenkertaisia määriä vuodessa ja silloin se kävi työstä.  Yllättävän paljon tuolla paalaajalla tulee edelleen rahtiajoakin. Aikaisemmin oli paljon sikaloita, joihin paalattiin muutamasata olkipaalia syksyssä. Nyt ei ole enää kuin yksi sikatila jäljellä asiakaskunnassa. Nykyisin paalaan moneen paikkaan oheinää ja olkea lampaille.

Pienissä määrissä olkea nuo saattais viel toimia, mut kuivaheinän laadun varmistaminen pikkupaaleissa vaatis miltei kuivurin. Näppäriähän ne on käytellä, mut siihen se näppäryys IMHO rajoittuukin...

ja tas sitä lesoilua!    mutta kyllä pikkupaalit ajaa vielä ihan hyvin asiansa, ite teen niitä vaihtelevan määrän joka kesä ilmojen mukaan.   pehkut nyt melkein kaikki ja kuivaheinästä aina iso osa.                   melkein kaikki aina menee mutta pehkua jää hieman yli.                           jaaa, tulipa muuten mieleen että welkeri täytti jo 38 vuotta ja sillä edelleen tehdään.                näivelakseli alkaa olla jo hieman löysä, kun alkuperäinen waltteri.      aikonaan leluanteron kanssa tulikin vedettyä hieman tiukkoja kulmia sillä.   taka pyörä aisalta aisalle ja suoraan niin ei yhtään paalia menny rikki kulmissakaan.                    yhistelmä oli kyllä paras paalaukseen, mielestäni.

Kuivaheinässä pikkupaalit ovat paljon halutumpia hevostalleille kuin pyöröpaalit.Talleilla kun on paljon teinitytteleitä jotka heppojen kanssa puuhastelee,jaksavat sen pikkupaalin viedä hevoselle ja annostelukin on helppoa.Samoin nuo pikkuhevosharrastajat joilla ehkä vain se yksi hevonen,niillä ei ole mahdollista saada isoja paaleja varastoon mutta pikkupaalit menee helposti ahtaaseenkin paikkaan.

Laitteet on tallella ja joskus tehdään. On kuivaaja ennestään. Ottajia on muttei maksajia. Tuhannen-parin paalin tekeminen ei ole kovin kovaa hommaa ja kannattaa paremmin kuin rehuvilja, mutta juuri sillä määrällä on aika paljon kilpailua ja näitä tosi-harrastelijoita jotka lahjoittavat eurolla paalit pois.

Ikävintä on ollut juuri nämä 500 paalin asiakkaat jotka pari vuotta maksavat ja tykkäävät ja sitten hankkivat omat käytetyt ylöt ja riverrit parilla sadalla, ja vedetään ne mummon torpan hehtaarilla lumityö-takapotkulla. Ei paljon arvosteta enää lannoitettua, kasvisuojeltua ja uudistettua nurmea. Ne jotka sitä tekee, ostaa taas suurkanttimäärässä.

Tässä parina, kelien puolesta haastavana syksynä on muodostunut ongelmaksi pikkupaalien säilyvyys. Tahtoovat kuivatkin paalit pölistä ainakin pinnastaan jos ei saa säilytettyä sopivassa suulissa tai latokuivurissa vallan.

Pyöröpaaliin kun on tehty kuivaheinät, niin vaikka ilman säilöntäaineita paalaa, niin heinä on aina pölisemätöntä ja maittavaa. Toki se käsittely on ilman konevoimaa hankalaa kun puoltoistametriset paalit painaa, mut on niissä sitten syötävääkin.

welkeri täytti jo 38 vuotta ja sillä edelleen tehdään.   

Sama welgeeri mullakin hallissa, vuosimalli taitaa olla -79. Täysin toimiva kone, paaliratakin perään. Viimeiset omat kuivat heinät tehtiin lähes 30 vuotta sitten, sen jälkeen hieman olkea kuivikkeeksi vasikoille ja naapureille enemmänkin paalausta. Mutta taitaa olla viitisentoista vuotta aikaa kun on viimeksi paalattu... Ois ollut kova sana anoppilassakin, siellä naapuri paalasi kaikki paalit peltoon. Tuolla paaliradalla ois säästänyt rutosti töitä...

Paalirata oli aikoinaan paras keksintö, muistan kuinka kaks oli tällä kylällä ja kummasti oli paalattavaa kun ihmiset ihastui helppouteen Niin ne ajat muuttuu, helppous käsitetään nykyään ihan toisin kuin pikkupaaleja tekemällä