Lyhyen mutta normaalisti nukutun yön jälkeen täytyy kai olla tyytyväinen, ettei käyny pahemmin eikä tullu ku materiaali- ja henkisiä vahinkoja. Ei vaan olis varaa tämmöiseen törttöilyyn. Oon kyl tiedostanu et olis pakko keskittyä ja skarpata ja olen sen vuoksi mm. lakannu lukemasta työsähköpostia vapaa-ajalla. Murheita näytti fb:n gallupin mukaan olevan muillakin ja pahempiakin, joten turha kai tässä on valittaa. V1tuttaa vaan muutenkin melkein koko ajan.
Onneksi jouluna saa hermolepoa 
Hyvä kyl ettei käynyt pahemmin!
Se tunne, kun päivätöihin mennessä ei ennen puoltapäivää uskalla edes avata sähköpostia, kun ei tiedä millainen tehtävävyöry sieltä tulee eteen (mulla ei ole siellä varsinaista tuuraajaa vaikka lisäkapasiteettia nyt onkin). Samaa juttu kuin kotonakin, ei oikein tiedä mistä aloittaisi, kun on niin paljon keskeneräistä. Jos jotain apua joskus joltain pyytää, niin apu joko ei ehdi/viitsi/jaksa/eikiinnostapaskahommat tai sitten jos jonkun saa houkuteltua niin saa itse tehdä toiseen kertaan tai muuten korjata jäljet. Ennemmin teen itse omat vahinkoni!
Eikä epäonnistuminen palkitse. Neljä kuukautta on menny navetassakin lomittajien kanssa - ei siinä mitään, mutta on ne askareet vaan emännän kanssa jotenkin mukavampia! Onneksi kesä tulee pian!
Mää luulen, et samanlaisia tuntoja on muillakin, mutta kaikkien ei tarvitse niistä kirjoitella. Mun täytyy. Näin pystyn säilyttämään toimintakykyni. Kaikenlaista muuta paskaa täällä kyllä kirjoitellaankin suu vaahdossa. Kaikilla ei edes ole huumorintajua.
