Luomun oppeja soveltamalla kemikaalimies/nainen saa kyllä satopotentiaalia nostettua melko rankalla kädellä. Pelkästään syväjuuriset typensitojat tekevät ihmeitä kun ne yhdistää runsaaseen orgaaniseen ja kemialliseen lannoitukseen, unohtamatta palko ja heinäkasvien antamasta katkosta samaa kasvia seuraaville kasvitaudeille. Myös maanlaatu paranee usella potenssilla.
Nuo syväjuuriset pitäisi saada satokasviksi, eläintilalla tietenkin mainiosti,
minusta ei ole mitään ihmeellistä vaikkapa siinä, että kerätään kahden
vuoden lannoitteet yhdelle hyvälle syysvehnämaalle, eiköhän se
kymppitonni siinä jo tule. Mutta keskisatohan on silloin 5 tonnia vuotta kohti ?
Mätänevän mustarätin, eli härkäpavun innostusta oli muutamia vuosia sitten,
mutta jokin siinä vaivassa, olisiko ollut kuivurin syttyminen ja puimurin
pintaremonttitarve kun innon lopahdutti.
Ja herneenviljely luonnollisesti on selvä juttu typensidontoineen, mutta täällä päin läänin hoitelee lähinnä
yksi yhtiö, usean kymmenen työntekijän voimin, ei siinä oikein pienviljelytila voi mennä jotakin hernesopimuksia
ehdottelemaan....että niinkö olisiko 150 ha nyt alkuun .... ai ha ajattelin kyllä 150 aaria
??
Kaikki maahankynnettävät ruohot eivät osaa alkemiaa. Olen nähnyt luomuviherlannoituslohkon, jossa
ei vielä heinäkuullakaan ollut kuin yksi nurkka ohdaketta, toinen nurkka nokkosta, ja muu osa
harmaata mullosta.
-SS-
