Tervehdys taas pitkästä aikaa. Ei oo ollu ihan kauheesti valitettavaakaan niin en oo avautunu foorumiin pitkään aikaan. Ei sillä, että kaikki sujuisi, mutta vuosi on semmoinen, että monet murheet saavat uudet mittasuhteet. Naamakirjaa tulee käytettyä ihan liikaa varsinkin kuvien kanssa, vaikka mää pidän sitä kyl vähän "lippa kohti taivasta" -nuorison "mulla on parhaimmat ja eniten ledejä" väittelyfoorumina
Vuosi on kulunut emännän sairauden kanssa ja hengissä ollaan kaikki (paitsi setä vaimoineen, mutta se ei liity tähän). Viimeisin PET-kuvaus kertoi, että huonolaatuinen aktiivisuus on nyt kokonaan pois. Se onkin edellytys hoidon seuraavalle vaiheelle eli intensiivihoidolle. Siinä laitetaan kovimmat myrkyt ja sen jälkeen palautetaan omat kantasolut, jotta elimistö voi palautua. Ei ihan riskitön ja muutenkin rankka hoito, mutta välttämätön. Emäntä on nyt määräaikaisesti eläkeläinen, kuntoutustuki on sillä nimellä. Lomitus on tominut hyvin sekä kunnan lomittajien että tuntilomittajina toimivien isompien lasten osalta. Teurasauto on käynyt useammin kuin raatoauto
Kevät ja kesä ovat olleet aika raskaita vaikka aika hyvin on sujunutkin ja varsinaisilta katastrofeilta on vältytty. Kylvämään pääsin vasta kesäkuun puolella ja viljan valmistuminen mietityttää toki. Säilörehu onnistui viime vuotta paremmin ja saattaa riittää talven yli. Kolmatta satoa paalautetaan vielä parin viikon päästä. 14% jäi kokonaan kylvämättä ja vetoomukseni poikkeuksellisiin olosuhteisiin hyväksyttiin kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen toimesta. Eläinten hyvinvointikorvauksen tarkastuksesta selvisimme huomautuksitta (ellei sitten laidunpäivien tarkempi laskenta tuo muutosta).
Henkilökohtainen tilanteeni kehittyi talven ja kevään mittaan sellaiseksi, että päädyin irtisanoutumaan osa-aikaisesta päivätyöstäni ja lopetin huhtikuun lopussa. Uuden esimiheni kanssa ei vaan toiminut. Ainoa oikea päätös, mutta hetken mietin, että tulikohan liian myöhään. En olisi jaksanut tällaista kevättä jos olisin samalla käynyt päivätöissä. Lisäksi toiminnan laatu kärsi molemmissa töissä, joten oli pakko tehdä jotain ratkaisuja. Ikävä ei ole kuin työkavereita ja palkkapäivää. Taloudellinen tilanne on lievästi sanottuna huono, kun 2/3 elämiseen tarvittavasta rahasta jää nyt tulematta. Maidon kuukausittaisen tuen poisjäänti vuoden alusta tekee sekin 500 euroa kuussa ja kuitenkin kulut on pysyneet samana. Mutta sana se on tilanne tukien suhteen muillakin.
Nyt emännällä on siis edessä kolmen viikon sairaalajakso ja sitten huilia kotona. Ennakkotiedoista poiketen eristysosastolle pääsee kyllä perheenjäsenet katsomaankin, mikä varsinkin pienimpien lasten kannalta on hyvä asia. Isommista lapsista ja anopista sekä muutamasta muusta sukulaisesta on apua huushollissa.
Menestystä kaikille sadonkorjuun haasteissa! Nimim. "puimurin remontti vielä aloittamatta"