Agronet
Keskusteluaiheet => Vapaa sana => Aiheen aloitti: maraani - 26.09.14 - klo:09:58
-
Oikeastaan hämmästyin kuinka monenlaisia ajatuksia viikontakainen tieto itsessäni herättää. Sentään yhtä ja toista tässä jo nähnyt ja kokenut, ajokorttikin täyttää pari kuukauden päästä kolmekymmmentä vuotta.
Tähän asti meillä uusioperheessä olen itse varsinkin puhunut "ajasta ennen mua" ja "mun aikana". Ens keväänä tulee kymmenen vuotta, kun tämän tilan elämään tulin. Sitä ennen oli tapahtunut asioita niin tilan väelle kuin mullekin ja siitä alkoi yhteinen taipaleemme. Nyt ollaan ajanlaskun alussa taas - aika ennen emännän sairastumista ja sen jälkeen.
Olen vitsaillut, että kun on nuori vaimo niin se pitää isännänkin nuorekkaana. Mutta ei meidän emäntä niin nuori ole, että osuisi varsinaisesti Hodkinin lymfoomaan sairastuvien tyypillisempään ikäryhmään. Mutta mää väänsin siitäkin mustaa huumoria, että "sulla on parikymppisten nuorten aikuisten tauti". Ei mikään mukava uutinen, mutta löytyipä sentään joku syy, johon on jopa hoitoa.
MIksi asia konkretisoitui tänään tämän avautumisen muodossa johtuu siitä, että hän lähti tänään ensimmäiseen myrkkyhoitoon. Ei tule yöksi kotiin vaan menee sukulaisen luokse elpymään, meillä kun on semmoinen hulabaloo yleensä niin isompien kuin pienempienkin lasten toimesta. Vähän tais emäntääkin jännittää, mutta toisaalta hänkin on sen verran monenlaiasta nähnyt, ettei pienestä hätkähdä. Murhe eläimistä on tottakai myös suuri murhe, mutta nyt näyttää siltä, että lomitusasia järjestyy parhaalla mahdoillisella tavalla ja saadaan homma toimimaan melkein kuin itse tehden.
Mää kirjoittelen tätä sen vuoksi, että mun täytyy keskittyä pitämään itseni kuosissa. Täytyy hoitaa omat hommat hyvin (kuten aina) ja vähän enemmän keskittyä seuraamaan mitä navetassa tapahtuu. Päivätöissä kerroin reilusti missä mennään ja mistä keskittymiseni herpaantuminen johtuu. Lomia on käyttämättä ja liukumaakin varmaan järjestyy. Onneksi sääennuste näyttää ihan mukavalta, ihan kaikki koneet ei oo rikki ja sateen jälkeen tulee aina pouta!
-
pysäyttävä avaus. toivottavasti mahdollisimman moni lukee ajatuksella ja huomaa ettei kaikki olekaan aina niin itsestäänselvää.
tsemppiä.
-
Jaksamisia! Toivottavasti kaikki kääntyy vielä parhain päin! Vaikka suomalaista terveydenhuoltoa aina haukutaankin, niin muista se, että Suomi on kaikesta huolimatta maailman parhaita maita sairastaa. Meillä on esimerkiksi syöpiin liittyen maailman laadukkainta tutkimusta ja hoitoa.
On ollut ilo seurata kirjoitteluasi täällä agrossa. Kirjoitustesi perusteella olet - ellet epäonnisin - ainakin rehellisin mies koko palstalla. Juttusi ovat mukavaa vastapainoa näiden aina onnistuu, 8-tonnarijuttujen rinnalla (Joita niitäkin on mukava lueskella).
-
Onhan toi aika pysäyttävä tilanne, täytyy vain yrittää jaksaa :(
Pääasia että saa hoitoa, niin on aina toivoa ;)
-
Oikeastaan hämmästyin kuinka monenlaisia ajatuksia viikontakainen tieto itsessäni herättää. Sentään yhtä ja toista tässä jo nähnyt ja kokenut, ajokorttikin täyttää pari kuukauden päästä kolmekymmmentä vuotta.
Tähän asti meillä uusioperheessä olen itse varsinkin puhunut "ajasta ennen mua" ja "mun aikana". Ens keväänä tulee kymmenen vuotta, kun tämän tilan elämään tulin. Sitä ennen oli tapahtunut asioita niin tilan väelle kuin mullekin ja siitä alkoi yhteinen taipaleemme. Nyt ollaan ajanlaskun alussa taas - aika ennen emännän sairastumista ja sen jälkeen.
Olen vitsaillut, että kun on nuori vaimo niin se pitää isännänkin nuorekkaana. Mutta ei meidän emäntä niin nuori ole, että osuisi varsinaisesti Hodkinin lymfoomaan sairastuvien tyypillisempään ikäryhmään. Mutta mää väänsin siitäkin mustaa huumoria, että "sulla on parikymppisten nuorten aikuisten tauti". Ei mikään mukava uutinen, mutta löytyipä sentään joku syy, johon on jopa hoitoa.
MIksi asia konkretisoitui tänään tämän avautumisen muodossa johtuu siitä, että hän lähti tänään ensimmäiseen myrkkyhoitoon. Ei tule yöksi kotiin vaan menee sukulaisen luokse elpymään, meillä kun on semmoinen hulabaloo yleensä niin isompien kuin pienempienkin lasten toimesta. Vähän tais emäntääkin jännittää, mutta toisaalta hänkin on sen verran monenlaiasta nähnyt, ettei pienestä hätkähdä. Murhe eläimistä on tottakai myös suuri murhe, mutta nyt näyttää siltä, että lomitusasia järjestyy parhaalla mahdoillisella tavalla ja saadaan homma toimimaan melkein kuin itse tehden.
Mää kirjoittelen tätä sen vuoksi, että mun täytyy keskittyä pitämään itseni kuosissa. Täytyy hoitaa omat hommat hyvin (kuten aina) ja vähän enemmän keskittyä seuraamaan mitä navetassa tapahtuu. Päivätöissä kerroin reilusti missä mennään ja mistä keskittymiseni herpaantuminen johtuu. Lomia on käyttämättä ja liukumaakin varmaan järjestyy. Onneksi sääennuste näyttää ihan mukavalta, ihan kaikki koneet ei oo rikki ja sateen jälkeen tulee aina pouta!
No voi kurja! Kannustukseksi voin kertoa erään, aikalailla vastaavaan syöpään sairastuneen ihmisen elämää puoli vuotta seuranneena, että hoito on tehonnut 100 prosenttisesti ja hänet on nyt julistettu terveeksi.
Tsemppiä potilaalle ja koko perheelle, sekä voimia uuvuttaviin hoitoihin. Kyllä se elämä voittaa!
:D :D :D
-
maraani on ollu aina oikealla asenteella liikenteessä, jos joku on ollu rikki ni on miettty miten se saahaan kuntoon, eikä alotettu itkuvirttä ettei ole varaa hakea uutta kaupasta tilalle :) :) :) :)
samalla tahdilla vaan eteenpäin 8) 8) 8) 8)
-
Elämä on joskus arvaamaton. Yllättävän vaikeistakin tilanteista on mahdollista selvitä vaikka tuntuu, että tähän se elämänhalu kyllä loppuu.
-
Katkolla ne on meikäläisenkin loppuelämän suunnitelmat toistaiseksi ,muttei näistä nyt sen enempää..
-
Jaksamista koko perheelle. Ja kyllähän se aurinko sinne risukasaankin paistaa. Näin uuden ajanlaskun aikaan suosittelen ehdottomasti kertomaan lapsille tasan tarkkaan, missä mennään, vaikka aina ei tilanne ole hyvä niin salata ei kannata. Meillä exän kanssa tehtiin se virhe,että minun sairastumista vähäteltiin ja osittain piilotelkiin, ja sitten olikin helvetti irti.
Pysykää toinen toisenne tukena ja älkää jääkö tilanteessa yksin. :)
-
Niitä hetkiä kun toivotaan parasta ja pelätään pahinta..pidä kiinni niistä rutiineista jotka pystyt hoitamaan ja ole ittelles armelias niitten juttujen kans joita joudut lykkäämään.Toistaseks elämällä on ollut taipumus jatkua ja asioilla järjestyä,jotenkin. (y)
-
Luin ja pysähdyin. Tsemppiä ja virtaa teille molemmille.
-
---hyvä puoli asiassa on se,että tämä Hodkinin tauti on parannettavissa,tunnen ihmisen,joka sairastui 20:senä siihen,mutta on ollut terveenä jo yli 30v.
Mutta kyllä se on perheelle raskasta,kun äiti tai isä sairastaa.
Voimia teille koko perheelle.
-
Jaksamista koko perheelle, myös Köntykseltä.
-
Sama tauti sitä oli Saku Koivussa ja parissa muussakin kiekkolijassa. Kovia myrkkykuureja se tietää, mutta selviämisprosentti nykyään on korkea. Että positiivista mieltä ja tsemppiä niin potilaalle kuin perheellekin.
-
Katkolla ne on meikäläisenkin loppuelämän suunnitelmat toistaiseksi ,muttei näistä nyt sen enempää..
Jaksamista myös Juusolle.
-
Kiitoksia toivotuksista ja myötäelämisestä livetutuille ja nettitutuille. Sosiaalinen media - joksi kai tätäkin kutsutaan - omaa kyllä melkoisia voimia, kunhan vaan ne kohdennetaan oikein.
Mutta siis väliaikatietona tähän aloitukseen, että ei vois paremmin mennä. Paitsi lomitus. Mutta hoitokertoja on tässä jaksossa viisi takana, kolme jäljellä. Ja viikolla tehty varjoainekuvaus kertoi saman, minkä potilas on itsekin todennut - hoito tehoaa! Lausunnossa maininnat "merkittävästi vähentynyt", "on pienentynyt", "ei enää esiinny" jne. kertovat että tauti saa turpaansa niin että tuntuu. Potilaskin voi paremmin, kun oireet katosivat heti hoitojen alettua ja se piristää mieltä. Pahoinvointilääkitys on toiminut sekin hienosti, mutta osa lääkkeistä on melko arvokkaita. Huivipäinen mummohan tosta emännästä on tulossa, kun tukka lähtee, mutta sekin on vain väliaikaista.
Lomituksen suhteen on vähän tullu stressiä, mutta on meillä lehmät lypsetty joka päivä. Kunnalla ei ole osoittaa varsinaista ammattilomittajaa kuin noin joka kolmas viikko, joten mukulat on tienannu ajokortti- ym. rahaa tuntilomituksella. Kyllä mullakin pinna meinas kiristyä päivätöissä tässä taannoin ja jouduin vähän tavaamaan faktoja uudelle esimiehelleni. Sillä puheella tilanne rauhoittui ainakin toistaiseksi. ???
Nyt on maa valkoinen ja valoa pitäisi tulla päivään senkin kautta. Lumiauraa en taida vielä näille lumille autoon asentaa, kyntöaura on todennäköisempi ja sekin traktorin perään. Flunssa on omaa tomintaa hidastanut ny jokusen päivän, mutta on tässä viime viikkojen aikana sentään saatu myös härkä, kesäpossut ja lampaat teuraaksi ja pakkaseen (=muutama sata kiloa). Pienistä onnistumisista ja positiivisista palautteista ammennetaan taas virtaa tuleviin koitoksiin!
-
ja jo se että saa kammettua ruhon sängystä on iso osa voittoa, joskus sekin on puoli ruikaa, niin sanottuna. kyllä sitä vaan ihmeesti ihminen saa jostain aina uutta virtaa ja voimaa touhuihin kun vielä ympäristö pikkesnkin joustaa. noi nuoret on sitten se jonkilainen laturi, että niitä seuraten saa ihmeesti virtaa hommaan vaikka tuntuu että on jo vieteri poikki. itellä ei ihan nyt tollasta mutta kuitenkin jokunen takapotku takana ja siinä se pelstava enkelipolo tuli tettiä kyseleen... oma tarinansa mutta jääköön nyt.
-
Voimia ja tsemppiä Maraanille.ja koko perheelle.
-
Toivotaan nyt, että myönteinen kehitys jatkuu.. Ja nuoriso jaksaa niitä lehmiä lypsää.
Tuo sairastaminen ja toipuminenkin on oma prosessinsa, ettei siihen enään ylimääräistä huolta tarvitsisi, mutta tuo lomitus on kyllä aivan oma lukunsa.
Toivottavasti hyvät uutiset kantaa ja toinen toistaan tukien, niinhän sitä on totuttu menemään. Tsemppiä..ja toivottavasti joulupukki tuo lisää hyviä uutisia..
-
Oikeastaan hämmästyin kuinka monenlaisia ajatuksia viikontakainen tieto itsessäni herättää. Sentään yhtä ja toista tässä jo nähnyt ja kokenut, ajokorttikin täyttää pari kuukauden päästä kolmekymmmentä vuotta.
Tähän asti meillä uusioperheessä olen itse varsinkin puhunut "ajasta ennen mua" ja "mun aikana". Ens keväänä tulee kymmenen vuotta, kun tämän tilan elämään tulin. Sitä ennen oli tapahtunut asioita niin tilan väelle kuin mullekin ja siitä alkoi yhteinen taipaleemme. Nyt ollaan ajanlaskun alussa taas - aika ennen emännän sairastumista ja sen jälkeen.
Olen vitsaillut, että kun on nuori vaimo niin se pitää isännänkin nuorekkaana. Mutta ei meidän emäntä niin nuori ole, että osuisi varsinaisesti Hodkinin lymfoomaan sairastuvien tyypillisempään ikäryhmään. Mutta mää väänsin siitäkin mustaa huumoria, että "sulla on parikymppisten nuorten aikuisten tauti". Ei mikään mukava uutinen, mutta löytyipä sentään joku syy, johon on jopa hoitoa.
MIksi asia konkretisoitui tänään tämän avautumisen muodossa johtuu siitä, että hän lähti tänään ensimmäiseen myrkkyhoitoon. Ei tule yöksi kotiin vaan menee sukulaisen luokse elpymään, meillä kun on semmoinen hulabaloo yleensä niin isompien kuin pienempienkin lasten toimesta. Vähän tais emäntääkin jännittää, mutta toisaalta hänkin on sen verran monenlaiasta nähnyt, ettei pienestä hätkähdä. Murhe eläimistä on tottakai myös suuri murhe, mutta nyt näyttää siltä, että lomitusasia järjestyy parhaalla mahdoillisella tavalla ja saadaan homma toimimaan melkein kuin itse tehden.
Mää kirjoittelen tätä sen vuoksi, että mun täytyy keskittyä pitämään itseni kuosissa. Täytyy hoitaa omat hommat hyvin (kuten aina) ja vähän enemmän keskittyä seuraamaan mitä navetassa tapahtuu. Päivätöissä kerroin reilusti missä mennään ja mistä keskittymiseni herpaantuminen johtuu. Lomia on käyttämättä ja liukumaakin varmaan järjestyy. Onneksi sääennuste näyttää ihan mukavalta, ihan kaikki koneet ei oo rikki ja sateen jälkeen tulee aina pouta!
Jaksamisia ja hyvää vointia Emännälle .
Itsellä reuma taas väljempi eli pystyy tekeen töitä melkein kuin normaalikin .
-
Oikeastaan hämmästyin kuinka monenlaisia ajatuksia viikontakainen tieto itsessäni herättää. Sentään yhtä ja toista tässä jo nähnyt ja kokenut, ajokorttikin täyttää pari kuukauden päästä kolmekymmmentä vuotta.
Tähän asti meillä uusioperheessä olen itse varsinkin puhunut "ajasta ennen mua" ja "mun aikana". Ens keväänä tulee kymmenen vuotta, kun tämän tilan elämään tulin. Sitä ennen oli tapahtunut asioita niin tilan väelle kuin mullekin ja siitä alkoi yhteinen taipaleemme. Nyt ollaan ajanlaskun alussa taas - aika ennen emännän sairastumista ja sen jälkeen.
Olen vitsaillut, että kun on nuori vaimo niin se pitää isännänkin nuorekkaana. Mutta ei meidän emäntä niin nuori ole, että osuisi varsinaisesti Hodkinin lymfoomaan sairastuvien tyypillisempään ikäryhmään. Mutta mää väänsin siitäkin mustaa huumoria, että "sulla on parikymppisten nuorten aikuisten tauti". Ei mikään mukava uutinen, mutta löytyipä sentään joku syy, johon on jopa hoitoa.
MIksi asia konkretisoitui tänään tämän avautumisen muodossa johtuu siitä, että hän lähti tänään ensimmäiseen myrkkyhoitoon. Ei tule yöksi kotiin vaan menee sukulaisen luokse elpymään, meillä kun on semmoinen hulabaloo yleensä niin isompien kuin pienempienkin lasten toimesta. Vähän tais emäntääkin jännittää, mutta toisaalta hänkin on sen verran monenlaiasta nähnyt, ettei pienestä hätkähdä. Murhe eläimistä on tottakai myös suuri murhe, mutta nyt näyttää siltä, että lomitusasia järjestyy parhaalla mahdoillisella tavalla ja saadaan homma toimimaan melkein kuin itse tehden.
Mää kirjoittelen tätä sen vuoksi, että mun täytyy keskittyä pitämään itseni kuosissa. Täytyy hoitaa omat hommat hyvin (kuten aina) ja vähän enemmän keskittyä seuraamaan mitä navetassa tapahtuu. Päivätöissä kerroin reilusti missä mennään ja mistä keskittymiseni herpaantuminen johtuu. Lomia on käyttämättä ja liukumaakin varmaan järjestyy. Onneksi sääennuste näyttää ihan mukavalta, ihan kaikki koneet ei oo rikki ja sateen jälkeen tulee aina pouta!
Jaksamisia ja hyvää vointia Emännälle .
Itsellä reuma taas väljempi eli pystyy tekeen töitä melkein kuin normaalikin .
Onks nivel vai lihas :'(
-
Luin viestiketjun vasta tänään. Kaikki menossa parempaan suuntaan onneksi. Hyvä.
. Tsemppiä. Jos olisin lähempänä, niin senkin ajan mitä täällä kirjoitan potaskaa, tulisin auttamaan tilan töissä vapaa-ajalla.
-
Oikeastaan hämmästyin kuinka monenlaisia ajatuksia viikontakainen tieto itsessäni herättää. Sentään yhtä ja toista tässä jo nähnyt ja kokenut, ajokorttikin täyttää pari kuukauden päästä kolmekymmmentä vuotta.
Tähän asti meillä uusioperheessä olen itse varsinkin puhunut "ajasta ennen mua" ja "mun aikana". Ens keväänä tulee kymmenen vuotta, kun tämän tilan elämään tulin. Sitä ennen oli tapahtunut asioita niin tilan väelle kuin mullekin ja siitä alkoi yhteinen taipaleemme. Nyt ollaan ajanlaskun alussa taas - aika ennen emännän sairastumista ja sen jälkeen.
Olen vitsaillut, että kun on nuori vaimo niin se pitää isännänkin nuorekkaana. Mutta ei meidän emäntä niin nuori ole, että osuisi varsinaisesti Hodkinin lymfoomaan sairastuvien tyypillisempään ikäryhmään. Mutta mää väänsin siitäkin mustaa huumoria, että "sulla on parikymppisten nuorten aikuisten tauti". Ei mikään mukava uutinen, mutta löytyipä sentään joku syy, johon on jopa hoitoa.
MIksi asia konkretisoitui tänään tämän avautumisen muodossa johtuu siitä, että hän lähti tänään ensimmäiseen myrkkyhoitoon. Ei tule yöksi kotiin vaan menee sukulaisen luokse elpymään, meillä kun on semmoinen hulabaloo yleensä niin isompien kuin pienempienkin lasten toimesta. Vähän tais emäntääkin jännittää, mutta toisaalta hänkin on sen verran monenlaiasta nähnyt, ettei pienestä hätkähdä. Murhe eläimistä on tottakai myös suuri murhe, mutta nyt näyttää siltä, että lomitusasia järjestyy parhaalla mahdoillisella tavalla ja saadaan homma toimimaan melkein kuin itse tehden.
Mää kirjoittelen tätä sen vuoksi, että mun täytyy keskittyä pitämään itseni kuosissa. Täytyy hoitaa omat hommat hyvin (kuten aina) ja vähän enemmän keskittyä seuraamaan mitä navetassa tapahtuu. Päivätöissä kerroin reilusti missä mennään ja mistä keskittymiseni herpaantuminen johtuu. Lomia on käyttämättä ja liukumaakin varmaan järjestyy. Onneksi sääennuste näyttää ihan mukavalta, ihan kaikki koneet ei oo rikki ja sateen jälkeen tulee aina pouta!
Jaksamisia ja hyvää vointia Emännälle .
Itsellä reuma taas väljempi eli pystyy tekeen töitä melkein kuin normaalikin .
Onks nivel vai lihas :'(
nivel :'(
-
Tervehdys taas pitkästä aikaa. Ei oo ollu ihan kauheesti valitettavaakaan niin en oo avautunu foorumiin pitkään aikaan. Ei sillä, että kaikki sujuisi, mutta vuosi on semmoinen, että monet murheet saavat uudet mittasuhteet. Naamakirjaa tulee käytettyä ihan liikaa varsinkin kuvien kanssa, vaikka mää pidän sitä kyl vähän "lippa kohti taivasta" -nuorison "mulla on parhaimmat ja eniten ledejä" väittelyfoorumina :D
Vuosi on kulunut emännän sairauden kanssa ja hengissä ollaan kaikki (paitsi setä vaimoineen, mutta se ei liity tähän). Viimeisin PET-kuvaus kertoi, että huonolaatuinen aktiivisuus on nyt kokonaan pois. Se onkin edellytys hoidon seuraavalle vaiheelle eli intensiivihoidolle. Siinä laitetaan kovimmat myrkyt ja sen jälkeen palautetaan omat kantasolut, jotta elimistö voi palautua. Ei ihan riskitön ja muutenkin rankka hoito, mutta välttämätön. Emäntä on nyt määräaikaisesti eläkeläinen, kuntoutustuki on sillä nimellä. Lomitus on tominut hyvin sekä kunnan lomittajien että tuntilomittajina toimivien isompien lasten osalta. Teurasauto on käynyt useammin kuin raatoauto :D
Kevät ja kesä ovat olleet aika raskaita vaikka aika hyvin on sujunutkin ja varsinaisilta katastrofeilta on vältytty. Kylvämään pääsin vasta kesäkuun puolella ja viljan valmistuminen mietityttää toki. Säilörehu onnistui viime vuotta paremmin ja saattaa riittää talven yli. Kolmatta satoa paalautetaan vielä parin viikon päästä. 14% jäi kokonaan kylvämättä ja vetoomukseni poikkeuksellisiin olosuhteisiin hyväksyttiin kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen toimesta. Eläinten hyvinvointikorvauksen tarkastuksesta selvisimme huomautuksitta (ellei sitten laidunpäivien tarkempi laskenta tuo muutosta).
Henkilökohtainen tilanteeni kehittyi talven ja kevään mittaan sellaiseksi, että päädyin irtisanoutumaan osa-aikaisesta päivätyöstäni ja lopetin huhtikuun lopussa. Uuden esimiheni kanssa ei vaan toiminut. Ainoa oikea päätös, mutta hetken mietin, että tulikohan liian myöhään. En olisi jaksanut tällaista kevättä jos olisin samalla käynyt päivätöissä. Lisäksi toiminnan laatu kärsi molemmissa töissä, joten oli pakko tehdä jotain ratkaisuja. Ikävä ei ole kuin työkavereita ja palkkapäivää. Taloudellinen tilanne on lievästi sanottuna huono, kun 2/3 elämiseen tarvittavasta rahasta jää nyt tulematta. Maidon kuukausittaisen tuen poisjäänti vuoden alusta tekee sekin 500 euroa kuussa ja kuitenkin kulut on pysyneet samana. Mutta sana se on tilanne tukien suhteen muillakin.
Nyt emännällä on siis edessä kolmen viikon sairaalajakso ja sitten huilia kotona. Ennakkotiedoista poiketen eristysosastolle pääsee kyllä perheenjäsenet katsomaankin, mikä varsinkin pienimpien lasten kannalta on hyvä asia. Isommista lapsista ja anopista sekä muutamasta muusta sukulaisesta on apua huushollissa.
Menestystä kaikille sadonkorjuun haasteissa! Nimim. "puimurin remontti vielä aloittamatta" :D
-
Onhan tuota teilläkin ollut..ja vielä pitkä taival edessä, mutta toivottavasti kaikki menee hyvin..
Jaksamista se kysyy, mutta kaikkea ei vain rahassas mitata..ja vaimosi paranemisen kannalta sinun paikkasi on enemmänkin kuin tilalla.
Voimia tuleviin koitoksiin ja toivottavasti se puimuri remppakin edistyy.. :)
-
todella kiva kun kerkesit/jaksoit käydä täällä aontamassa tilanneraportin. monasti näissä tahtoo jäädä se seuraava ilmoitus antamatta, milloin mistäkin. kyllä se ihmisluonto aika äkkiä oppii tekemään rutinit poikkeuksienkin jälkeen ja siitä se elämä vaan jatkuu ja jatkuu... siihen tappiin asti. ihminen on siitä erikoinen olio että aika erilaisista kolhuista se selviää sentäs jaloilleen ja sitten taas kohti uusia kolhuja, kuten naapurini sanoi... nuo isot muutokset on yleensä hetkeksi pysäyttäviä mutta kuitenkin kun aikaa pikkasen kuluu niin ei niillä enää paljon rasitetta. jokaisella meistä tulee aika pysähtyä; ja katsoa kuinka pitkä on! vanha gaelilainen sanalasku pitää paikkansa!
-
Tervehdys taas pitkästä aikaa. Ei oo ollu ihan kauheesti valitettavaakaan niin en oo avautunu foorumiin pitkään aikaan. Ei sillä, että kaikki sujuisi, mutta vuosi on semmoinen, että monet murheet saavat uudet mittasuhteet. Naamakirjaa tulee käytettyä ihan liikaa varsinkin kuvien kanssa, vaikka mää pidän sitä kyl vähän "lippa kohti taivasta" -nuorison "mulla on parhaimmat ja eniten ledejä" väittelyfoorumina :D
Vuosi on kulunut emännän sairauden kanssa ja hengissä ollaan kaikki (paitsi setä vaimoineen, mutta se ei liity tähän). Viimeisin PET-kuvaus kertoi, että huonolaatuinen aktiivisuus on nyt kokonaan pois. Se onkin edellytys hoidon seuraavalle vaiheelle eli intensiivihoidolle. Siinä laitetaan kovimmat myrkyt ja sen jälkeen palautetaan omat kantasolut, jotta elimistö voi palautua. Ei ihan riskitön ja muutenkin rankka hoito, mutta välttämätön. Emäntä on nyt määräaikaisesti eläkeläinen, kuntoutustuki on sillä nimellä. Lomitus on tominut hyvin sekä kunnan lomittajien että tuntilomittajina toimivien isompien lasten osalta. Teurasauto on käynyt useammin kuin raatoauto :D
Kevät ja kesä ovat olleet aika raskaita vaikka aika hyvin on sujunutkin ja varsinaisilta katastrofeilta on vältytty. Kylvämään pääsin vasta kesäkuun puolella ja viljan valmistuminen mietityttää toki. Säilörehu onnistui viime vuotta paremmin ja saattaa riittää talven yli. Kolmatta satoa paalautetaan vielä parin viikon päästä. 14% jäi kokonaan kylvämättä ja vetoomukseni poikkeuksellisiin olosuhteisiin hyväksyttiin kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen toimesta. Eläinten hyvinvointikorvauksen tarkastuksesta selvisimme huomautuksitta (ellei sitten laidunpäivien tarkempi laskenta tuo muutosta).
Henkilökohtainen tilanteeni kehittyi talven ja kevään mittaan sellaiseksi, että päädyin irtisanoutumaan osa-aikaisesta päivätyöstäni ja lopetin huhtikuun lopussa. Uuden esimiheni kanssa ei vaan toiminut. Ainoa oikea päätös, mutta hetken mietin, että tulikohan liian myöhään. En olisi jaksanut tällaista kevättä jos olisin samalla käynyt päivätöissä. Lisäksi toiminnan laatu kärsi molemmissa töissä, joten oli pakko tehdä jotain ratkaisuja. Ikävä ei ole kuin työkavereita ja palkkapäivää. Taloudellinen tilanne on lievästi sanottuna huono, kun 2/3 elämiseen tarvittavasta rahasta jää nyt tulematta. Maidon kuukausittaisen tuen poisjäänti vuoden alusta tekee sekin 500 euroa kuussa ja kuitenkin kulut on pysyneet samana. Mutta sana se on tilanne tukien suhteen muillakin.
Nyt emännällä on siis edessä kolmen viikon sairaalajakso ja sitten huilia kotona. Ennakkotiedoista poiketen eristysosastolle pääsee kyllä perheenjäsenet katsomaankin, mikä varsinkin pienimpien lasten kannalta on hyvä asia. Isommista lapsista ja anopista sekä muutamasta muusta sukulaisesta on apua huushollissa.
Menestystä kaikille sadonkorjuun haasteissa! Nimim. "puimurin remontti vielä aloittamatta" :D
Toivotan menestystä sinnepäin .Tänään valuuhomma . Sorkkahoidossa hiljaista nyt mut virkenee kohtapian .
-
Voimia ja jaksamista Maraanille täältäkin. Ja koko perheellesi myös.
Elätte nyt vaikeita aikoja, mutta elämä kantaa kyllä ja asioilla on tapana järjestyä! ;)
-
Tervehdys taas pitkästä aikaa. Ei oo ollu ihan kauheesti valitettavaakaan niin en oo avautunu foorumiin pitkään aikaan. Ei sillä, että kaikki sujuisi, mutta vuosi on semmoinen, että monet murheet saavat uudet mittasuhteet. Naamakirjaa tulee käytettyä ihan liikaa varsinkin kuvien kanssa, vaikka mää pidän sitä kyl vähän "lippa kohti taivasta" -nuorison "mulla on parhaimmat ja eniten ledejä" väittelyfoorumina :D
Vuosi on kulunut emännän sairauden kanssa ja hengissä ollaan kaikki (paitsi setä vaimoineen, mutta se ei liity tähän). Viimeisin PET-kuvaus kertoi, että huonolaatuinen aktiivisuus on nyt kokonaan pois. Se onkin edellytys hoidon seuraavalle vaiheelle eli intensiivihoidolle. Siinä laitetaan kovimmat myrkyt ja sen jälkeen palautetaan omat kantasolut, jotta elimistö voi palautua. Ei ihan riskitön ja muutenkin rankka hoito, mutta välttämätön. Emäntä on nyt määräaikaisesti eläkeläinen, kuntoutustuki on sillä nimellä. Lomitus on tominut hyvin sekä kunnan lomittajien että tuntilomittajina toimivien isompien lasten osalta. Teurasauto on käynyt useammin kuin raatoauto :D
Kevät ja kesä ovat olleet aika raskaita vaikka aika hyvin on sujunutkin ja varsinaisilta katastrofeilta on vältytty. Kylvämään pääsin vasta kesäkuun puolella ja viljan valmistuminen mietityttää toki. Säilörehu onnistui viime vuotta paremmin ja saattaa riittää talven yli. Kolmatta satoa paalautetaan vielä parin viikon päästä. 14% jäi kokonaan kylvämättä ja vetoomukseni poikkeuksellisiin olosuhteisiin hyväksyttiin kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen toimesta. Eläinten hyvinvointikorvauksen tarkastuksesta selvisimme huomautuksitta (ellei sitten laidunpäivien tarkempi laskenta tuo muutosta).
Henkilökohtainen tilanteeni kehittyi talven ja kevään mittaan sellaiseksi, että päädyin irtisanoutumaan osa-aikaisesta päivätyöstäni ja lopetin huhtikuun lopussa. Uuden esimiheni kanssa ei vaan toiminut. Ainoa oikea päätös, mutta hetken mietin, että tulikohan liian myöhään. En olisi jaksanut tällaista kevättä jos olisin samalla käynyt päivätöissä. Lisäksi toiminnan laatu kärsi molemmissa töissä, joten oli pakko tehdä jotain ratkaisuja. Ikävä ei ole kuin työkavereita ja palkkapäivää. Taloudellinen tilanne on lievästi sanottuna huono, kun 2/3 elämiseen tarvittavasta rahasta jää nyt tulematta. Maidon kuukausittaisen tuen poisjäänti vuoden alusta tekee sekin 500 euroa kuussa ja kuitenkin kulut on pysyneet samana. Mutta sana se on tilanne tukien suhteen muillakin.
Nyt emännällä on siis edessä kolmen viikon sairaalajakso ja sitten huilia kotona. Ennakkotiedoista poiketen eristysosastolle pääsee kyllä perheenjäsenet katsomaankin, mikä varsinkin pienimpien lasten kannalta on hyvä asia. Isommista lapsista ja anopista sekä muutamasta muusta sukulaisesta on apua huushollissa.
Menestystä kaikille sadonkorjuun haasteissa! Nimim. "puimurin remontti vielä aloittamatta" :D
Maraani, tuolla positiivisella asenteella menet vaikka läpi kallion...ja viet perheesikin! :)
-
(y)
-
Tervehdys kaikillle
Syyskuun lopulla edellistä päivitystä kirjoittaessani olin aika toiveikas loppusyksyn suhteen, siis maataistelumielessä. Ja kyllähän sää suosi monia töitä. Itse pääsin puimaan lokakuun alkupuolella ja tänä syksynä puimurissa esiintyi vain yksi puinnin keskeyttänyt tekninen vika. Hidastahan se oli ja harmi vaan, että puinnin jälkeen ei olkien paalaukseen hyvää säätä enää riittänyt.
Emännän intensiivihoidon sairaalassaoloaika venyi lopulta runsaaseen neljään viikkoon. Mutta ihan hyvin pärjättiin kotona. Sädehoito on nyt noin puolessä välissä. Se on semmoinen kolmen tunnin reissu Turkuun päivittäin, hoito kestää vartin. Mutta olo on ollut koko ajan hyvä.
Nyt on jo suunniteltu emännän osittaista työhön palaamista vuoden vaihteen jälkeen. Valitettavasti emme tienneet (eikä lomatoimisto vahingossakaan vihjaissut), että v. 2015 vuosiloma olisi tullut käyttää sairausloman aikaiseen lomitukseen sijaisavun sijasta. Kuntoutustuen aikana näin ei voi menetellä eikä loma siirry ensi vuodelle. Taloudellinen tilanne on vaikea kuten kaikilla. Navetassa homma kuitenkin sujuu ja pienen rehusäädön jälkeen näyttäisi maitoakin taas tulevan.
Meille osui sitten tuon ELYN valvonnan jälkeen vielä MAVIn toimittama laadunvalvontatarkastus. Se oli henkisesti paljon rankempi, sillä moni asia todettiin "väärin tarkastetuksi/hyväksytyksi". No se jäkimmäinenhän ei ollut valvonta, mutta useaan otteeseen yrlitarkastaja totesi "jos tämä olisi valvonta, niin...". ELY ei kuitenkaan ilmeisesti ole muuttanut päätöstään, kun ei ole uutta pöytäkirjaa tullut. Maitohuoneen hygieniatarkastusta osattiin vähän odottaakin, kun tehtiin raakamaidon suoramyynti-ilmoitus. Mutta siinä ei ollut mitään ihmeellistä.
Eläimet on sisällä, kesäpossut ja härkä pakkasessa ja lietteenajoaikaa vielä jäljellä muutama päivä (keli ei ole paras mahdollinen), joten eiköhän tässä taas jakseta. Öljyä näytti tulevan aamulla klo 6! :)
-
Mukava kuulla, että emäntä voi jo paremmin ja kohti parantumista on menossa.
Nuo yllärit lomatoimistolta eivät ole uutta, mutta olisihan tuosta voinut varoittaa, että tilanne voi muuttua yllättävästi. Harva niitä älyää itse tarkistella.
Tsemppiä ja toivottavasti tilanne eteen toivotusti.. :)
-
Aurinkoista tiistai-iltaa!
Tämän viestiketjun aloituksesta on kulunut yli puolitoista vuotta. Monenlaista on tapahtunut ja tähän asti kaikesta on selvitty. Itse uskon, että uusi aika on taas alussa ja entistä suuremmin voimavaroin käymme yrittämään tässä välillä niin kovin kivisessä toimialassa. On tässä sen verran tullut uskoa lisää!
Puolisoni oli tänään lääkärissä kuulemassa viime viikkoisen PET-kuvauksen tuloksia. Samat terveiset tuli kuin vuodenvaihteessakin - tauti on pois! Aktiivisuutta ei ollut kohdealueella eikä muuallakaan. Myöskään sisäelimissä ei ollut poikkeavia arvoja. Omien sanojensa mukaan hän ei ole terve vaan ennallaan :D
Olemme kevään mittaan navetoineet yhdessä jo pari kertaa - talvella ei lomittajan auto aina totellut kovina pakkasaamuina niin emäntä sitten tuurasi lomttajaa. Ja nyt huhtikuuussa emäntä on ollut "tutustumassa työelämään" parina päivänä viikosta. On se vaan erilaista kumppanin kanssa tehdä askareita. Lomittajan järkevän työajan vuoksi mulle tulee nyt enempi hommia emännän kanssa navetoidessa kuin lomittajan kanssa.
Karitsoita on syntynyt tänä keväänä jo neljätoista ja pari uuhta on vielä paksuna. Pienkuormaaja hajosi lopullisesti sen verran, että rehut joudun talikoimaan ja kuskaamaan kottareilla pöydälle. Mutta ei se mitään, pääasia, että tilanne normalisoituu kaikilta osiltaan ja voidaan keskittyä alkavan kasvukauden haasteisiin. Toivottavasti maatalouskoneet nyt kestävät! Autokin pitäis jossain vaiheessa ehtiä korjaamaan, vakuutuksen maksaman korvauksen jouduin kyllä käyttämään autolainaan ja muihin juokseviin menoihin.
Voimia kaikille sesongin töihin!