Kiitoksia toivotuksista ja myötäelämisestä livetutuille ja nettitutuille. Sosiaalinen media - joksi kai tätäkin kutsutaan - omaa kyllä melkoisia voimia, kunhan vaan ne kohdennetaan oikein.

Mutta siis väliaikatietona tähän aloitukseen, että ei vois paremmin mennä. Paitsi lomitus. Mutta hoitokertoja on tässä jaksossa viisi takana, kolme jäljellä. Ja viikolla tehty varjoainekuvaus kertoi saman, minkä potilas on itsekin todennut - hoito tehoaa! Lausunnossa maininnat "merkittävästi vähentynyt", "on pienentynyt", "ei enää esiinny" jne. kertovat että tauti saa turpaansa niin että tuntuu. Potilaskin voi paremmin, kun oireet katosivat heti hoitojen alettua ja se piristää mieltä. Pahoinvointilääkitys on toiminut sekin hienosti, mutta osa lääkkeistä on melko arvokkaita. Huivipäinen mummohan tosta emännästä on tulossa, kun tukka lähtee, mutta sekin on vain väliaikaista.

Lomituksen suhteen on vähän tullu stressiä, mutta on meillä lehmät lypsetty joka päivä. Kunnalla ei ole osoittaa varsinaista ammattilomittajaa kuin noin joka kolmas viikko, joten mukulat on tienannu ajokortti- ym. rahaa tuntilomituksella. Kyllä mullakin pinna meinas kiristyä päivätöissä tässä taannoin ja jouduin vähän tavaamaan faktoja uudelle esimiehelleni. Sillä puheella tilanne rauhoittui ainakin toistaiseksi. 

Nyt on maa valkoinen ja valoa pitäisi tulla päivään senkin kautta. Lumiauraa en taida vielä näille lumille autoon asentaa, kyntöaura on todennäköisempi ja sekin traktorin perään. Flunssa on omaa tomintaa hidastanut ny jokusen päivän, mutta on tässä viime viikkojen aikana sentään saatu myös härkä, kesäpossut ja lampaat teuraaksi ja pakkaseen (=muutama sata kiloa). Pienistä onnistumisista ja positiivisista palautteista ammennetaan taas virtaa tuleviin koitoksiin!

ja jo se että saa kammettua ruhon sängystä on iso osa voittoa,  joskus sekin on puoli ruikaa, niin sanottuna.   kyllä sitä vaan ihmeesti ihminen saa jostain aina uutta virtaa ja voimaa touhuihin kun vielä ympäristö pikkesnkin joustaa.      noi nuoret on sitten se jonkilainen laturi, että niitä seuraten saa ihmeesti virtaa hommaan vaikka tuntuu että on jo vieteri poikki.  itellä ei ihan nyt tollasta mutta kuitenkin jokunen takapotku takana ja siinä se pelstava enkelipolo tuli tettiä kyseleen...                                oma tarinansa mutta jääköön nyt.

Voimia ja tsemppiä Maraanille.ja koko perheelle.

Toivotaan nyt, että myönteinen kehitys jatkuu.. Ja nuoriso jaksaa niitä lehmiä lypsää.
Tuo sairastaminen ja toipuminenkin on oma prosessinsa, ettei siihen enään ylimääräistä huolta tarvitsisi, mutta tuo lomitus on kyllä aivan oma lukunsa.
Toivottavasti hyvät uutiset kantaa ja toinen toistaan tukien, niinhän sitä on totuttu menemään. Tsemppiä..ja toivottavasti joulupukki tuo lisää hyviä  uutisia..

Oikeastaan hämmästyin kuinka monenlaisia ajatuksia viikontakainen tieto itsessäni herättää. Sentään yhtä ja toista tässä jo nähnyt ja kokenut, ajokorttikin täyttää pari kuukauden päästä kolmekymmmentä vuotta.

Tähän asti meillä uusioperheessä olen itse varsinkin puhunut "ajasta ennen mua" ja "mun aikana". Ens keväänä tulee kymmenen vuotta, kun tämän tilan elämään tulin. Sitä ennen oli tapahtunut asioita niin tilan väelle kuin mullekin ja siitä alkoi yhteinen taipaleemme. Nyt ollaan ajanlaskun alussa taas - aika ennen emännän sairastumista ja sen jälkeen.

Olen vitsaillut, että kun on nuori vaimo niin se pitää isännänkin nuorekkaana. Mutta ei meidän emäntä niin nuori ole, että osuisi varsinaisesti Hodkinin lymfoomaan sairastuvien tyypillisempään ikäryhmään. Mutta mää väänsin siitäkin mustaa huumoria, että "sulla on parikymppisten nuorten aikuisten tauti". Ei mikään mukava uutinen, mutta löytyipä sentään joku syy, johon on jopa hoitoa.

MIksi asia konkretisoitui tänään tämän avautumisen muodossa johtuu siitä, että hän lähti tänään ensimmäiseen myrkkyhoitoon. Ei tule yöksi kotiin vaan menee sukulaisen luokse elpymään, meillä kun on semmoinen hulabaloo yleensä niin isompien kuin pienempienkin lasten toimesta. Vähän tais emäntääkin jännittää, mutta toisaalta hänkin on sen verran monenlaiasta nähnyt, ettei pienestä hätkähdä. Murhe eläimistä on tottakai myös suuri murhe, mutta nyt näyttää siltä, että lomitusasia järjestyy parhaalla mahdoillisella tavalla ja saadaan homma toimimaan melkein kuin itse tehden.

Mää kirjoittelen tätä sen vuoksi, että mun täytyy keskittyä pitämään itseni kuosissa. Täytyy hoitaa omat hommat hyvin (kuten aina) ja vähän enemmän keskittyä seuraamaan mitä navetassa tapahtuu. Päivätöissä kerroin reilusti missä mennään ja mistä keskittymiseni herpaantuminen johtuu. Lomia on käyttämättä ja liukumaakin varmaan järjestyy. Onneksi sääennuste näyttää ihan mukavalta, ihan kaikki koneet ei oo rikki ja sateen jälkeen tulee aina pouta!

Jaksamisia ja hyvää vointia Emännälle .

Itsellä reuma taas väljempi eli pystyy tekeen töitä melkein kuin normaalikin .

Lainaus käyttäjältä: maraani - 26.09.14 - klo:09:58

Oikeastaan hämmästyin kuinka monenlaisia ajatuksia viikontakainen tieto itsessäni herättää. Sentään yhtä ja toista tässä jo nähnyt ja kokenut, ajokorttikin täyttää pari kuukauden päästä kolmekymmmentä vuotta.

Tähän asti meillä uusioperheessä olen itse varsinkin puhunut "ajasta ennen mua" ja "mun aikana". Ens keväänä tulee kymmenen vuotta, kun tämän tilan elämään tulin. Sitä ennen oli tapahtunut asioita niin tilan väelle kuin mullekin ja siitä alkoi yhteinen taipaleemme. Nyt ollaan ajanlaskun alussa taas - aika ennen emännän sairastumista ja sen jälkeen.

Olen vitsaillut, että kun on nuori vaimo niin se pitää isännänkin nuorekkaana. Mutta ei meidän emäntä niin nuori ole, että osuisi varsinaisesti Hodkinin lymfoomaan sairastuvien tyypillisempään ikäryhmään. Mutta mää väänsin siitäkin mustaa huumoria, että "sulla on parikymppisten nuorten aikuisten tauti". Ei mikään mukava uutinen, mutta löytyipä sentään joku syy, johon on jopa hoitoa.

MIksi asia konkretisoitui tänään tämän avautumisen muodossa johtuu siitä, että hän lähti tänään ensimmäiseen myrkkyhoitoon. Ei tule yöksi kotiin vaan menee sukulaisen luokse elpymään, meillä kun on semmoinen hulabaloo yleensä niin isompien kuin pienempienkin lasten toimesta. Vähän tais emäntääkin jännittää, mutta toisaalta hänkin on sen verran monenlaiasta nähnyt, ettei pienestä hätkähdä. Murhe eläimistä on tottakai myös suuri murhe, mutta nyt näyttää siltä, että lomitusasia järjestyy parhaalla mahdoillisella tavalla ja saadaan homma toimimaan melkein kuin itse tehden.

Mää kirjoittelen tätä sen vuoksi, että mun täytyy keskittyä pitämään itseni kuosissa. Täytyy hoitaa omat hommat hyvin (kuten aina) ja vähän enemmän keskittyä seuraamaan mitä navetassa tapahtuu. Päivätöissä kerroin reilusti missä mennään ja mistä keskittymiseni herpaantuminen johtuu. Lomia on käyttämättä ja liukumaakin varmaan järjestyy. Onneksi sääennuste näyttää ihan mukavalta, ihan kaikki koneet ei oo rikki ja sateen jälkeen tulee aina pouta!

Jaksamisia ja hyvää vointia Emännälle .

Itsellä reuma taas väljempi eli pystyy tekeen töitä melkein kuin normaalikin .

Onks nivel vai lihas

Luin viestiketjun vasta tänään. Kaikki menossa parempaan suuntaan onneksi. Hyvä.
. Tsemppiä. Jos olisin lähempänä, niin senkin ajan mitä täällä kirjoitan potaskaa, tulisin auttamaan tilan töissä vapaa-ajalla.

Lainaus käyttäjältä: sorkkis - 22.11.14 - klo:10:51

Lainaus käyttäjältä: maraani - 26.09.14 - klo:09:58

Oikeastaan hämmästyin kuinka monenlaisia ajatuksia viikontakainen tieto itsessäni herättää. Sentään yhtä ja toista tässä jo nähnyt ja kokenut, ajokorttikin täyttää pari kuukauden päästä kolmekymmmentä vuotta.

Tähän asti meillä uusioperheessä olen itse varsinkin puhunut "ajasta ennen mua" ja "mun aikana". Ens keväänä tulee kymmenen vuotta, kun tämän tilan elämään tulin. Sitä ennen oli tapahtunut asioita niin tilan väelle kuin mullekin ja siitä alkoi yhteinen taipaleemme. Nyt ollaan ajanlaskun alussa taas - aika ennen emännän sairastumista ja sen jälkeen.

Olen vitsaillut, että kun on nuori vaimo niin se pitää isännänkin nuorekkaana. Mutta ei meidän emäntä niin nuori ole, että osuisi varsinaisesti Hodkinin lymfoomaan sairastuvien tyypillisempään ikäryhmään. Mutta mää väänsin siitäkin mustaa huumoria, että "sulla on parikymppisten nuorten aikuisten tauti". Ei mikään mukava uutinen, mutta löytyipä sentään joku syy, johon on jopa hoitoa.

MIksi asia konkretisoitui tänään tämän avautumisen muodossa johtuu siitä, että hän lähti tänään ensimmäiseen myrkkyhoitoon. Ei tule yöksi kotiin vaan menee sukulaisen luokse elpymään, meillä kun on semmoinen hulabaloo yleensä niin isompien kuin pienempienkin lasten toimesta. Vähän tais emäntääkin jännittää, mutta toisaalta hänkin on sen verran monenlaiasta nähnyt, ettei pienestä hätkähdä. Murhe eläimistä on tottakai myös suuri murhe, mutta nyt näyttää siltä, että lomitusasia järjestyy parhaalla mahdoillisella tavalla ja saadaan homma toimimaan melkein kuin itse tehden.

Mää kirjoittelen tätä sen vuoksi, että mun täytyy keskittyä pitämään itseni kuosissa. Täytyy hoitaa omat hommat hyvin (kuten aina) ja vähän enemmän keskittyä seuraamaan mitä navetassa tapahtuu. Päivätöissä kerroin reilusti missä mennään ja mistä keskittymiseni herpaantuminen johtuu. Lomia on käyttämättä ja liukumaakin varmaan järjestyy. Onneksi sääennuste näyttää ihan mukavalta, ihan kaikki koneet ei oo rikki ja sateen jälkeen tulee aina pouta!

Jaksamisia ja hyvää vointia Emännälle .

Itsellä reuma taas väljempi eli pystyy tekeen töitä melkein kuin normaalikin .

Onks nivel vai lihas

nivel

Tervehdys taas pitkästä aikaa. Ei oo ollu ihan kauheesti valitettavaakaan niin en oo avautunu foorumiin pitkään aikaan. Ei sillä, että kaikki sujuisi, mutta vuosi on semmoinen, että monet murheet saavat uudet mittasuhteet. Naamakirjaa tulee käytettyä ihan liikaa varsinkin kuvien kanssa, vaikka mää pidän sitä kyl vähän "lippa kohti taivasta" -nuorison "mulla on parhaimmat ja eniten ledejä" väittelyfoorumina

Vuosi on kulunut emännän sairauden kanssa ja hengissä ollaan kaikki (paitsi setä vaimoineen, mutta se ei liity tähän). Viimeisin PET-kuvaus kertoi, että huonolaatuinen aktiivisuus on nyt kokonaan pois. Se onkin edellytys hoidon seuraavalle vaiheelle eli intensiivihoidolle. Siinä laitetaan kovimmat myrkyt ja sen jälkeen palautetaan omat kantasolut, jotta elimistö voi palautua. Ei ihan riskitön ja muutenkin rankka hoito, mutta välttämätön. Emäntä on nyt määräaikaisesti eläkeläinen, kuntoutustuki on sillä nimellä. Lomitus on tominut hyvin sekä kunnan lomittajien että tuntilomittajina toimivien isompien lasten osalta. Teurasauto on käynyt useammin kuin raatoauto

Kevät ja kesä ovat olleet aika raskaita vaikka aika hyvin on sujunutkin ja varsinaisilta katastrofeilta on vältytty. Kylvämään pääsin vasta kesäkuun puolella ja viljan valmistuminen mietityttää toki. Säilörehu onnistui viime vuotta paremmin ja saattaa riittää talven yli. Kolmatta satoa paalautetaan vielä parin viikon päästä. 14% jäi kokonaan kylvämättä ja vetoomukseni poikkeuksellisiin olosuhteisiin hyväksyttiin kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen toimesta. Eläinten hyvinvointikorvauksen tarkastuksesta selvisimme huomautuksitta (ellei sitten laidunpäivien tarkempi laskenta tuo muutosta).

Henkilökohtainen tilanteeni kehittyi talven ja kevään mittaan sellaiseksi, että päädyin irtisanoutumaan osa-aikaisesta päivätyöstäni ja lopetin huhtikuun lopussa. Uuden esimiheni kanssa ei vaan toiminut. Ainoa oikea päätös, mutta hetken mietin, että tulikohan liian myöhään. En olisi jaksanut tällaista kevättä jos olisin samalla käynyt päivätöissä. Lisäksi toiminnan laatu kärsi molemmissa töissä, joten oli pakko tehdä jotain ratkaisuja. Ikävä ei ole kuin työkavereita ja palkkapäivää. Taloudellinen tilanne on lievästi sanottuna huono, kun 2/3 elämiseen tarvittavasta rahasta jää nyt tulematta. Maidon kuukausittaisen tuen poisjäänti vuoden alusta tekee sekin 500 euroa kuussa ja kuitenkin kulut on pysyneet samana. Mutta sana se on tilanne tukien suhteen muillakin.

Nyt emännällä on siis edessä kolmen viikon sairaalajakso ja sitten huilia kotona. Ennakkotiedoista poiketen eristysosastolle pääsee kyllä perheenjäsenet katsomaankin, mikä varsinkin pienimpien lasten kannalta on hyvä asia. Isommista lapsista ja anopista sekä muutamasta muusta sukulaisesta on apua huushollissa.

Menestystä kaikille sadonkorjuun haasteissa! Nimim. "puimurin remontti vielä aloittamatta"

Onhan tuota teilläkin ollut..ja vielä pitkä taival edessä, mutta toivottavasti kaikki menee hyvin..
Jaksamista se kysyy, mutta kaikkea ei vain rahassas mitata..ja vaimosi paranemisen kannalta sinun paikkasi on enemmänkin kuin tilalla.
Voimia tuleviin koitoksiin ja toivottavasti se puimuri remppakin edistyy..

todella kiva kun kerkesit/jaksoit käydä täällä aontamassa tilanneraportin.   monasti näissä tahtoo jäädä se seuraava ilmoitus antamatta, milloin mistäkin.      kyllä se ihmisluonto aika äkkiä oppii tekemään rutinit poikkeuksienkin jälkeen ja siitä se elämä vaan jatkuu ja jatkuu... siihen tappiin asti.                   ihminen on siitä erikoinen olio että aika erilaisista kolhuista se selviää sentäs jaloilleen ja sitten taas kohti uusia kolhuja, kuten naapurini sanoi...                    nuo isot muutokset on yleensä hetkeksi pysäyttäviä mutta kuitenkin kun aikaa pikkasen kuluu niin ei niillä enää paljon rasitetta.                                 jokaisella meistä tulee aika pysähtyä;  ja katsoa kuinka pitkä on!   vanha gaelilainen sanalasku pitää paikkansa!

Tervehdys taas pitkästä aikaa. Ei oo ollu ihan kauheesti valitettavaakaan niin en oo avautunu foorumiin pitkään aikaan. Ei sillä, että kaikki sujuisi, mutta vuosi on semmoinen, että monet murheet saavat uudet mittasuhteet. Naamakirjaa tulee käytettyä ihan liikaa varsinkin kuvien kanssa, vaikka mää pidän sitä kyl vähän "lippa kohti taivasta" -nuorison "mulla on parhaimmat ja eniten ledejä" väittelyfoorumina

Vuosi on kulunut emännän sairauden kanssa ja hengissä ollaan kaikki (paitsi setä vaimoineen, mutta se ei liity tähän). Viimeisin PET-kuvaus kertoi, että huonolaatuinen aktiivisuus on nyt kokonaan pois. Se onkin edellytys hoidon seuraavalle vaiheelle eli intensiivihoidolle. Siinä laitetaan kovimmat myrkyt ja sen jälkeen palautetaan omat kantasolut, jotta elimistö voi palautua. Ei ihan riskitön ja muutenkin rankka hoito, mutta välttämätön. Emäntä on nyt määräaikaisesti eläkeläinen, kuntoutustuki on sillä nimellä. Lomitus on tominut hyvin sekä kunnan lomittajien että tuntilomittajina toimivien isompien lasten osalta. Teurasauto on käynyt useammin kuin raatoauto

Kevät ja kesä ovat olleet aika raskaita vaikka aika hyvin on sujunutkin ja varsinaisilta katastrofeilta on vältytty. Kylvämään pääsin vasta kesäkuun puolella ja viljan valmistuminen mietityttää toki. Säilörehu onnistui viime vuotta paremmin ja saattaa riittää talven yli. Kolmatta satoa paalautetaan vielä parin viikon päästä. 14% jäi kokonaan kylvämättä ja vetoomukseni poikkeuksellisiin olosuhteisiin hyväksyttiin kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen toimesta. Eläinten hyvinvointikorvauksen tarkastuksesta selvisimme huomautuksitta (ellei sitten laidunpäivien tarkempi laskenta tuo muutosta).

Henkilökohtainen tilanteeni kehittyi talven ja kevään mittaan sellaiseksi, että päädyin irtisanoutumaan osa-aikaisesta päivätyöstäni ja lopetin huhtikuun lopussa. Uuden esimiheni kanssa ei vaan toiminut. Ainoa oikea päätös, mutta hetken mietin, että tulikohan liian myöhään. En olisi jaksanut tällaista kevättä jos olisin samalla käynyt päivätöissä. Lisäksi toiminnan laatu kärsi molemmissa töissä, joten oli pakko tehdä jotain ratkaisuja. Ikävä ei ole kuin työkavereita ja palkkapäivää. Taloudellinen tilanne on lievästi sanottuna huono, kun 2/3 elämiseen tarvittavasta rahasta jää nyt tulematta. Maidon kuukausittaisen tuen poisjäänti vuoden alusta tekee sekin 500 euroa kuussa ja kuitenkin kulut on pysyneet samana. Mutta sana se on tilanne tukien suhteen muillakin.

Nyt emännällä on siis edessä kolmen viikon sairaalajakso ja sitten huilia kotona. Ennakkotiedoista poiketen eristysosastolle pääsee kyllä perheenjäsenet katsomaankin, mikä varsinkin pienimpien lasten kannalta on hyvä asia. Isommista lapsista ja anopista sekä muutamasta muusta sukulaisesta on apua huushollissa.

Menestystä kaikille sadonkorjuun haasteissa! Nimim. "puimurin remontti vielä aloittamatta"

Toivotan menestystä sinnepäin .Tänään valuuhomma . Sorkkahoidossa hiljaista nyt mut virkenee kohtapian .

 Voimia ja jaksamista Maraanille täältäkin. Ja koko perheellesi myös.

 Elätte nyt vaikeita aikoja, mutta elämä kantaa kyllä ja asioilla on tapana järjestyä!

Tervehdys taas pitkästä aikaa. Ei oo ollu ihan kauheesti valitettavaakaan niin en oo avautunu foorumiin pitkään aikaan. Ei sillä, että kaikki sujuisi, mutta vuosi on semmoinen, että monet murheet saavat uudet mittasuhteet. Naamakirjaa tulee käytettyä ihan liikaa varsinkin kuvien kanssa, vaikka mää pidän sitä kyl vähän "lippa kohti taivasta" -nuorison "mulla on parhaimmat ja eniten ledejä" väittelyfoorumina

Vuosi on kulunut emännän sairauden kanssa ja hengissä ollaan kaikki (paitsi setä vaimoineen, mutta se ei liity tähän). Viimeisin PET-kuvaus kertoi, että huonolaatuinen aktiivisuus on nyt kokonaan pois. Se onkin edellytys hoidon seuraavalle vaiheelle eli intensiivihoidolle. Siinä laitetaan kovimmat myrkyt ja sen jälkeen palautetaan omat kantasolut, jotta elimistö voi palautua. Ei ihan riskitön ja muutenkin rankka hoito, mutta välttämätön. Emäntä on nyt määräaikaisesti eläkeläinen, kuntoutustuki on sillä nimellä. Lomitus on tominut hyvin sekä kunnan lomittajien että tuntilomittajina toimivien isompien lasten osalta. Teurasauto on käynyt useammin kuin raatoauto

Kevät ja kesä ovat olleet aika raskaita vaikka aika hyvin on sujunutkin ja varsinaisilta katastrofeilta on vältytty. Kylvämään pääsin vasta kesäkuun puolella ja viljan valmistuminen mietityttää toki. Säilörehu onnistui viime vuotta paremmin ja saattaa riittää talven yli. Kolmatta satoa paalautetaan vielä parin viikon päästä. 14% jäi kokonaan kylvämättä ja vetoomukseni poikkeuksellisiin olosuhteisiin hyväksyttiin kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen toimesta. Eläinten hyvinvointikorvauksen tarkastuksesta selvisimme huomautuksitta (ellei sitten laidunpäivien tarkempi laskenta tuo muutosta).

Henkilökohtainen tilanteeni kehittyi talven ja kevään mittaan sellaiseksi, että päädyin irtisanoutumaan osa-aikaisesta päivätyöstäni ja lopetin huhtikuun lopussa. Uuden esimiheni kanssa ei vaan toiminut. Ainoa oikea päätös, mutta hetken mietin, että tulikohan liian myöhään. En olisi jaksanut tällaista kevättä jos olisin samalla käynyt päivätöissä. Lisäksi toiminnan laatu kärsi molemmissa töissä, joten oli pakko tehdä jotain ratkaisuja. Ikävä ei ole kuin työkavereita ja palkkapäivää. Taloudellinen tilanne on lievästi sanottuna huono, kun 2/3 elämiseen tarvittavasta rahasta jää nyt tulematta. Maidon kuukausittaisen tuen poisjäänti vuoden alusta tekee sekin 500 euroa kuussa ja kuitenkin kulut on pysyneet samana. Mutta sana se on tilanne tukien suhteen muillakin.

Nyt emännällä on siis edessä kolmen viikon sairaalajakso ja sitten huilia kotona. Ennakkotiedoista poiketen eristysosastolle pääsee kyllä perheenjäsenet katsomaankin, mikä varsinkin pienimpien lasten kannalta on hyvä asia. Isommista lapsista ja anopista sekä muutamasta muusta sukulaisesta on apua huushollissa.

Menestystä kaikille sadonkorjuun haasteissa! Nimim. "puimurin remontti vielä aloittamatta"

Maraani, tuolla positiivisella asenteella menet vaikka läpi kallion...ja viet perheesikin!    

(y)