Metka taloudellinen brändi "luomu" on. Tokihan se rahallisesti on hyvä asia, jos maataloudessa on kehitetty tuote, joka vetoaa kuluttajiin ja heidän ostopäätöksiin. Sitä on jopa onnistuttu poliittisesti tukemaan. Propagandana käytetään juuri tuota vihreää ajattelua, jonka vuoksi toistaiseksi voidaan harrastaa semiluomua, eli "peltoluomu" ja "tehoelukat".
Imitsi siitä, että tuo pelto on oikein kunnon luomupelto teholehmänpaskoineen, auttaa kummasti kaupunkilaista ituhippiä hyväksymään sen. Kerrassaan oivallinen markkinointi-idea.
Luomutuotantokehitykselle tästä touhusta ei ole mitään hyötyä.
Jatkuvasti viljelijöissä herättää närää luomupropagandan luomat tukijärjestelmät. Vähän samoin, kuin näennäisviljely. On luomua ja näennäisluomua. Eli ne jotka ideologiansa kautta touhuuvat luomun parissa ja sitten ne, jotka pykälien mukaan luomuilevat. Ne väistämättä horjuttavat koko systeemin uskottavuutta.
Kuitenkin pitää muistaa se, että maatalouden tuottama ruoka maailmassa on nyt jo vajavainen kysyntään nähden. Ruokaa tullaan tarvitsemaan yhä enemmässä määrin. Yhdysvaltojen geenimuunneltujen lajikkeiden avulla yritetään tuotantoa tehostaa. Seuraukset monokulttuurista ja yhden torjunta-aineen periaatteesta on jo nähtävissä uusina superrikkakasveina ja glyfosaatin vaikutukset pitkällä tähtäimellä eliöihin hyvinkin ristiriitaisina.
Näkeekö ihmiskunta sitä aikaa, kun esimerkiksi louhittava fosfori loppuu? Sitten sitä joudutaan etsimään kissojen ja koirien kanssa hajanaisista liuenneista lähteistä. Vai joudummeko käyttämään energiavaroja neutronipommituksiin, jotta saadaan luotua fosforia muista alkuaineista. Vai sijoitetaanko peltoihin radioaktiivisia hiukkasia, joilloin maa-aines alistetaan alfasäteilylle, joka taas saattaisi muuttaa itsekseen alkuaineita halutuiksi hiukkasiksi.
Em. toimet ovat täysin luonnonilmiöitä, joten nuokin kuuluisivat luomuviljelyyn.
"Uraaniporsas" - tulevaisuuden rypsiporsas