Joka kerta neuvojan käynnin jälkeen mietitään mitä hyötyä tästä nyt sitten oli. No, käynnit on nyt minimissä ja itse tallennetaan tiedot. Ammu on kovassa käytössä-joka päivä. Raporttejakin tulee seurailtua aktiivisesti, joten siinä mielessä on mielekästä kuulua tarkkailuun.

Jalostuksen kannalta en näe karjantarkkailun olevan meillä oleellinen asia. Oma sonni astuu hiehot, joten siinä mennään aina vähän taaksepäin. Jasua tehdessä valitaan sonnit meidän mielipiteiden mukaan, no ehkä välillä katsotaan jotain tuloksiakin, mutta pääpiirteissään tunnetaan otukset ja sen mukaan mennään.

Tätä harrastetaan muutamilla tiloilla, enkä voisi omalle kohdalle moista kuvitellakkaan. Sonni olisi kyllä joskus tarpeellinen ongelmatapauksien tiineyttämisessä, mutta vain näissä tapauksissa.

No, jalostuksessa on keskitytty utarerakenteeseen ja hiehojen sonni on valittu sen mukaan. Ei mikään perämettän poika, on ihan genomitestattukin 

Ja tällä hetkellä parhaiten lypsää jalostusarvoltaan huonoimmat lehmät-siis kokonaisjalostusarvoltaan... Että ei harrasteta sen puolesta hirveesti jalostusta, kun maitolitroista tulee tässä Suomen maassa ne eurot.

No, jalostuksessa on keskitytty utarerakenteeseen ja hiehojen sonni on valittu sen mukaan. Ei mikään perämettän poika, on ihan genomitestattukin 

Ja tällä hetkellä parhaiten lypsää jalostusarvoltaan huonoimmat lehmät-siis kokonaisjalostusarvoltaan... Että ei harrasteta sen puolesta hirveesti jalostusta, kun maitolitroista tulee tässä Suomen maassa ne eurot.

No tietysti... mutta tuohan johtuu siitä, että nuo indeksiltään huonoimmat ovat myös karjan vanhimat 

Jos sä haluat olla ihan ytimessä, niin vertailet lehmiesi 1. kausien maitomääriä keskenään 

Ihan ytimessä, yliopistotasolla joskus jalostusta opiskelleena  Jostain kumman syystä ensikot lypsää parhaiten, sitten hiipuu ja lypsävät taas 4. tuotoskaudella.. Jaa, noita jalostusarvoja sen kummemmin kattonut. Sen vaan oon huomannut, ettei ne en jalostusarvon mukaan ainakaan meillä jaotu mitenkään. Mutta onhan noita...kateltavia ja lypsettäviä.

Nauta lehdessä oli kolumni tältä superjalostajalta, tästä hiehojen lypsättämisestä. Tässä nyt on kaksi koulukuntaa, eli ne jotka poi`ittavat hiehot nuorempina noin kaksivuotiaina ja ne jotka poi´ittavat hiehot melkein kolme vuotiaina.
Tämä nyt tuntui kuuluvan tuohon vanhempana poi`ittavaan ryhmään ja perusteli sitä paremmin lypsävillä ensikoilla.
Minulla on ollut käytössä nyt  parikymmentä vuotta oma filosofia ja olen siitä kuullut paljon negatiivista, mutta itse olen ollut elinikäistuotoksiin tyytyväinen ja ennen kaikkea siihen elinikään. Minä laitan hiehot sonnille vuoden ikäisenä ja yleensä poikivat siinä kaksi vuotiaana. Keskimäärin lypsävät ensikkokautena sen 20-30 kiloa päivässä ja 305 päivän tuotos pyörii siellä 6000-7500 tienoilla. Seuraavan siemennyksen siirrän sinne kolmeen kuukauteen, eli annetaan rauhassa toipua poikimisesta ja mahdolliset repeämät ja muut parantua. Tulevat poikkeuksetta tiineiksi melko hyvin ja seuraava kausi on ollut tuottoisampi. Onhan siellä joukossa toki heikompiakin, mutta en sen ensimmäisen kauden perusteella ole kovin herkästi sitä teurasautoa soitellut jos muuta vikaa ei ole ollut. Jos hieho nyt osottautuu todella heikoksi, niin sen sitten siemennytän kahden kuukauden kuluttua poikimisesta ja sitten panen umpeen, kun rupeaa oikein pahasti tippaliisa hermostuttamaan. Jos tilanne ei kohennu poikimalla, sitten kyllä kirves heilahtaa.
Säälihän on sairautta, mutta harmittaa se, kun on hiehon saanut lehmäksi ja sitten sieltä herahtaa se viisikiloa hikisen painimatsin jälkeen. Onneksi nämä ovat harvinaisia poikkeuksia, ettei aivan mene koko touhu hituralleen.
Olihan siinä juttu siitä lehmän koostakin. Sen perusteella nuoren isännän filosofia sai taas kannatusta. Eihän se lehmä koolla lypsä, vaan utareella. Ja hyötysuhde on pienellä parempi.

Nuo Navettapiian filosofiat ovat kieltämättä kyseenalaisia. Jokainen tekee kuitenkin niin kuin käytännössä näkee että mikä systeemi toimii ja mikä ei. Mutta jos jossakin systeemissä on sudenkuoppa niin on pysyttävä myös tekemään korjausliikkeitä.

Mielestäni hiehossa (eli geeneissä) ja sen vasikka- sekä kasvatusajassa on jotain pielessä jos se ei tasaseen lypsä yli 25 kiloa ensimmäinen puoli vuotta ja mielummin pitempään. Tarkoitan nyt näitä valtarotuja, suomenkarjan kohdalla tyydytään toki alempiin tuotoksiin. Kun hieho on tarpeeksi kypsä ja kookas niin se jaksaa sekä lypsää että tiinehtyä. Mikäli hieho poijitetaan niin nuorena tai keskenkasvuisena että sillä menee kasvuun ja maitoon koko energia niin sellaiset jäävät helposti kokonaan tyhjäksi tai sitten hedelmällisyys pelaa mutta maitoa ei heru.

Hiehoa kannattaa kasvattaa niin että se on ensikkona niin valmis että se kestää tuotoksen niin elimistönsä kuin rakenteensakin puolesta. Tässä jalostuksellakin on osuutta asiaan, mutta erityisesti vasikan juotolla ja hiehon oikealla ruokinnalla.

Mitä tähän Nauta-lehden "superjalostajan" juttuun, niin hänen näkemyksensä toimii parhaiten holsteinin kohdalla. Se vaatii kyllä tuotosjalostuksen lisäksi muutakin että koko ikäluokka siirtyy seuraavallekin kaudelle jos vaaditaan 10-tonnia ensikkotuotoksena.

En kyllä usko että kukaan oikeesti tavoittelee heikkoja ensikkotuotoksia. Mielestäni tavoite pitäisi olla niin että koko ikäluokan keskiarvo pitäisi olla yli 8000 kiloa ja tämän lisäksi jokainen on tiineenä ja menossa toiselle kaudelleen. Mikäli ensikko-ikäluokan keskituotos on 10-tonnia ja vain 50-60% ovat jatkamassa seuraavalle kaudelle niin siinä voidaan miettiä kumpi on kannattavampaa?