Olen kuvitellut, että täällä agrossa on paikalla ainoastaan eturivin nänninnyplääjiä joille tarkkailuun kuuluminen on itsestäänselvyys. Olin väärässä! täällä on yllättäen useampi tuntumapohjalla menevä tyyppi.
No minä nyt olen aina ollut siellä takarivissä, mutta tästä tarkkailusta on montaa mieltä. Olen ollut tiloilla, missä lomittaja hoiti melkein vuoden kaikki mittalypsyt, talonväelle se oli suunnaton riesa ja pelkkä näönvuoksitapahtuma. Raportit oli navetttakirjanpidossa tyylikkäästi avaamattomissa kuorissa, pysyivät siisteinä.
Omalta kohdaltani on tilan karjan jalostus siinä pisteessä,etten tee maidon pitoisuuksilla mitään. En päätä lehmän jatkoja sen perusteella tuleeko rasvaa vaiko valkuaista, määrä on pitkälti mikä ratkaisee. Ja sen saan selville ilman tarkkailua ja joka lypsykerta. Hyötysuhteen lasken jokaisen lehmän kohdalla ja siinä otan myös huomioon eläinlääkärilaskut. Voi olla hyväkin lehmä, mutta jos hoitoja kertyy useampia, niin kyllä siinä on henki katkolla. Myös eläimen vaivattomuus on painona kelkassa, eli faban mainostama näkymätön lehmä on meillä kova sana. Navetta on jo perustöilleen niin raskas, että turhat taistelut on välttämisen arvoisia asioita.
Olen tehnyt töitä tilalla, missä oli Suomen huippuholsteineja, mutta niin vain katosi maine ja kunnia, kun tuijotettiin liikaa yhteen suuntaan, vaikka tilalla pyöri montakin neuvojaa ja konsulenttia tungokseen asti. Ei näkynyt Nauta-lehden palstoilla enään kuin yksi koko tilan kymmenistä lehmistä.
Tällaiseen en edes pyri. Minun ajatuksena on saada tuonne navettaan kestävä, helppohoitoinen ja tuottava karja. Sitten kun maksuperiaatteen maidossa muuttuvat, niin mietin suunnan uusiksi. Tällaisilla ajatuksilla täältä takarivistä, ei ehkä niin ammattitaitoinen.
