Niinpä kylläkin noissa neuvojissa kun on monenlaisia,meiilä ainakin on sellainen jo ns leipääntynyt joka tekee vain pakollisen,tai siis on tämä omatarkkailuversio jossa neujoja käy kerran vuodessa katsomassa perään ja istuksii puolipäivää kaffepöydässä.Tuossa maaidon mittauksessa janäytteiden ottamisessa en näe olevan isoa vaivaa ja se kuinka hyvin sen tekee aina parempi hyöty,eli aamu ja iltamaidosta näyte niin tulos parempi.Ja asenne sellainen että sitä tarkkailua  tekee omaa hyötyä varten eikä muuta silloin se on mielekästä.Optimaalista taloudellista tulosta haettaessa tarkkailu on juuri se työkalu jota käyttämällä nähdään maidontuotannossa ne rahareiät.Joka toista väittää hän saa kaiken toivon hyvästä tuloksesta unohtaa ikiajoiksi.

Tästähän voidaan vääntää, vaikka maailman tappiin. Mutta tosiasia on, että sitä mitä mittaat voit parantaa. Se miten ja kuinka usein sen tekee on itsestä ja tarpeesta kiinni. Mutta se, miten sinä käytät niitä tietoja, on se kysymyksen oleellisin asia. Jos ne jää sinne kirjanpidon suuntaan lukematta, on homma hukkaan heitetty. Mutta jos sinä toimit tietojen pohjalta, hankit lisää tietoa ja suunnittelet työtäsi sen pohjalta. Niin se johtaa tulokseen.
On aivan turhaa selitellä vain ja ainoastaan tarkkailun pohjalta tulevan tiedon olevan oikeaa ja absoluuttista, koska siellä on se muuttuva tekijä eli ihminen. Olen nähnyt tuloksia viilattavan konstilla jos toisellakin, tahattomasti ja tarkoituksella. Luottamus on hiukkasen kärsinyt.
Periaatteessa Suomessakin suurin osa tiloista on käyttänyt jo vuosikymmeniä siemennyssonneja, niin miksi jokaisessa navetassa ei ole samanlainen karja? Tuotostasojenhan pitäisi olla samansuuntainen koska perimä on melkein sama. Näin ei vain ole, ja tässä iskee ne ympäristötekijät, mitkä vaikuttavat myös sonnien arvosteluihin, vaikka minkälaisia muuttujien poistokertoimia käytettäisiin. Genomiarvostelut tuovat tähän sitä tieteellistä pohjaa.
Loppujen lopuksi jalostussuunnittelu on  vielä tänäpäivänä samanlaista kuin lottoarvonta, tuurilla ja vähän taidollakin. Sitten kun meillä on geenikartat kummastakin lehmästä ja sonnista, homma muuttuu tieteeksi. Mutta sittenkin voi iskeä mutaatio. Huh, kyllä perimän muokkaaminen on vaikeaa..

Huh, kyllä perimän muokkaaminen on vaikeaa..

No tuosta ei tarvi olla huolissaan. Tai sit teillä on jotkut aivan muunlaiset jalostuskeinot käytössä.   

Tästähän voidaan vääntää, vaikka maailman tappiin. Mutta tosiasia on, että sitä mitä mittaat voit parantaa. Se miten ja kuinka usein sen tekee on itsestä ja tarpeesta kiinni. Mutta se, miten sinä käytät niitä tietoja, on se kysymyksen oleellisin asia. Jos ne jää sinne kirjanpidon suuntaan lukematta, on homma hukkaan heitetty. Mutta jos sinä toimit tietojen pohjalta, hankit lisää tietoa ja suunnittelet työtäsi sen pohjalta. Niin se johtaa tulokseen.
On aivan turhaa selitellä vain ja ainoastaan tarkkailun pohjalta tulevan tiedon olevan oikeaa ja absoluuttista, koska siellä on se muuttuva tekijä eli ihminen. Olen nähnyt tuloksia viilattavan konstilla jos toisellakin, tahattomasti ja tarkoituksella. Luottamus on hiukkasen kärsinyt.
Periaatteessa Suomessakin suurin osa tiloista on käyttänyt jo vuosikymmeniä siemennyssonneja, niin miksi jokaisessa navetassa ei ole samanlainen karja? Tuotostasojenhan pitäisi olla samansuuntainen koska perimä on melkein sama. Näin ei vain ole, ja tässä iskee ne ympäristötekijät, mitkä vaikuttavat myös sonnien arvosteluihin, vaikka minkälaisia muuttujien poistokertoimia käytettäisiin. Genomiarvostelut tuovat tähän sitä tieteellistä pohjaa.
Loppujen lopuksi jalostussuunnittelu on  vielä tänäpäivänä samanlaista kuin lottoarvonta, tuurilla ja vähän taidollakin. Sitten kun meillä on geenikartat kummastakin lehmästä ja sonnista, homma muuttuu tieteeksi. Mutta sittenkin voi iskeä mutaatio. Huh, kyllä perimän muokkaaminen on vaikeaa..

Kyllä se niin on että kun olen katsellut noiden lähiaikoina tarkkailuun liittyneiden tuotostasoja pitkään mukana olleisiin siellä on ero kuin yöllä ja päivällä 3-4000 tuhanteen kilonn vuosituotokset keskimääräisestä jäljessä ja parhaimpiin vieläkin enempi,vaikka ovat käyttäneet samaa sonniainesta jalostuksessa,se tieto puuttuu.

Meillä tarkkailu lopetettiin uskoontulon myötä (lue, naatiaisia enemmistö navetassa). Siihen asti olin mitannut ja tuskaillut. Nyt sitten olen päättänyt katsoa, onko Suomessa tosiaan kaiken tultava proagrian kautta. Seuraan maitomääriä jatkuvasti, soluttajia lettupannulla, laskeskelen vuosituotoksia, ja kustannustehokkuutta. Ja olenkin huomannut sen hyötysuhteen lehmäkohtaisesti aika tärkeäksi asiaksi. Olen sellainen vastarannan kiiski. Eilen meillä kävi eläinlääkäri nasevakäynnillä ja ruokintaa siinä ruodittiin. Olin valmistautunut tiukkaan vääntöön, mutta olikin yllättäen kanssani samaa mieltä, sonta ja maito ratkaisee.
Laskemiset käyvät tehokkaasta aivojumpasta ja muutenkin olen vielä miettivällä kannalla. Antaako tarkkailu niin suuren lisähyödyn, kun se tuo myös lisää työtä ja eläimiä ei vielä ole niin paljon, että jalostuseläinkauppaa tarvitsisi käydä.

Eikö alkuperäisrotujenkasvatustuki vaadi tarkkailuun kuulumisen,alkuaikoina ainakin oli näin.

Lainaus käyttäjältä: navettapiika - 14.02.14 - klo:11:36

Meillä tarkkailu lopetettiin uskoontulon myötä (lue, naatiaisia enemmistö navetassa). Siihen asti olin mitannut ja tuskaillut. Nyt sitten olen päättänyt katsoa, onko Suomessa tosiaan kaiken tultava proagrian kautta. Seuraan maitomääriä jatkuvasti, soluttajia lettupannulla, laskeskelen vuosituotoksia, ja kustannustehokkuutta. Ja olenkin huomannut sen hyötysuhteen lehmäkohtaisesti aika tärkeäksi asiaksi. Olen sellainen vastarannan kiiski. Eilen meillä kävi eläinlääkäri nasevakäynnillä ja ruokintaa siinä ruodittiin. Olin valmistautunut tiukkaan vääntöön, mutta olikin yllättäen kanssani samaa mieltä, sonta ja maito ratkaisee.
Laskemiset käyvät tehokkaasta aivojumpasta ja muutenkin olen vielä miettivällä kannalla. Antaako tarkkailu niin suuren lisähyödyn, kun se tuo myös lisää työtä ja eläimiä ei vielä ole niin paljon, että jalostuseläinkauppaa tarvitsisi käydä.

Eikö alkuperäisrotujenkasvatustuki vaadi tarkkailuun kuulumisen,alkuaikoina ainakin oli näin.

Ei vaadita. Kymmenen vuotta sitten alkoi tuet juosta. Tuotostarkkailu ei ole ollut vaatimuslistalla. Mutta eläimillä oli alkuun oltava selvitys alkuperästä, sai kun esitti dokumentit. Sitten tuli vaatimus kantakirjaamisesta. Elikkäs loppuaikoina meillä oli se kuuluisa kantakirjakarja. Muistan ajan, kun jalostuseläimiä myytiin tällä kantakirja maininnalla. Nyt olisi kyllä tullut melkoinen takapakki jalostukseen, kun sitä olisi uskonut.
Tässä kantakirjaamisessa ja polveutumistodistuksessa on se järki, että näkee ne suvut neljän polven taa. Tätä kaipailen usein myös muiden rotujen kauppaa. Monesti eläimiä ostaessa joutuu miettimään, ostanko sitä perimää vai myyjätilan ympäristötekijöitä.

Meillä on vanhan keski-pohjan jalostuksen toisiksi kauimmin tarkkailussa ollut tila, eli ennen sotaa jo oltu tarkkailussa. Parhaimpana asiana mikäkin pidän noita erilaisia raportteja jotka saa suoraan koneelta ulos, kun navetassa on myös vierasta työvoimaa arvostaa näitä siemennettyjen ja siementämättömien selkeitä huomiolistoja. Myös erilaiset ruokintaan ja pitoisuuksiin liittyvät raportit myös ovat aina kiinnostavaa luettavaa.
Toki tarkkailu ei ole ainoa tekijä tuotoksen ja terveyden rakentamiseen, kuten meilläkin on hyvä varoittava esimerkki. Vanhaa pariskuntaa ei enää napannut karjan kanssa pelaaminen joten vanhalla säilörehulla ja omalla viljalla ilman mitään ostorehuja oli tilanne vuotta ennen minun aloitusta 6700kg keskituotos. Vuoden päästä oltiin jo lähes 8tn ja nyt 7v myöhemmin yli 9tn johon olen aika tyytyväinen varsin kotoisella rehustuksella. Vanha totuus mikä aiemmissakin kommenteissa on tullut, mitä mittaat sitä voit parantaa!

Näitä tarkkailun tasoja on näköjään niin monenlaisia. Itseäni hiertää eniten tuo pullotus ja siihen liittyvä työ ja rahastus. Epäilen että niitä tietoja ei oikeasti kukaan hyödynnä kunnolla. Maitomäärät annan koneelta mielihyvin kirjattavaksi kun ne tulee koneelle kuin itsestään. Nämä kertoo paljon karjasta koska niistä voi katsoa karjakohtainen keskiarvo ja sen mukaan verrata eläimiä. Huijauksen mahdollisuus on myös ainakin robottilypsyssä pieni kun skaalan unohtaa ja vertailee eläimiä vaan keskenään. Samoiten osaan arvostaa ihmisiä jotka tulevat navettaan neuvomaan tekemisiä. Näistä mitä realistisemmaksi koen neuvot sen parempi. Eli uskottavin neuvo on että me tehdään näin ja toiseksi uskottavin että heillä tehdään näin. Sitten kun opetetaan opittua niin voidaan olla tilanteessa että toteutus ei ole realistista.
tähän eläinten jalostukseen niin robo lypsäjänä tilanne on hieman eri kun pystyisi tarjoamaan paljon dataa eläimistä ja meillä jopa niiden selviämisestä tietyistä vajauksista vaikkakin valkuais ja rasva arvot puuttuu.

Lainaus käyttäjältä: sjk - 15.02.14 - klo:07:59

Lainaus käyttäjältä: navettapiika - 14.02.14 - klo:11:36

Meillä tarkkailu lopetettiin uskoontulon myötä (lue, naatiaisia enemmistö navetassa). Siihen asti olin mitannut ja tuskaillut. Nyt sitten olen päättänyt katsoa, onko Suomessa tosiaan kaiken tultava proagrian kautta. Seuraan maitomääriä jatkuvasti, soluttajia lettupannulla, laskeskelen vuosituotoksia, ja kustannustehokkuutta. Ja olenkin huomannut sen hyötysuhteen lehmäkohtaisesti aika tärkeäksi asiaksi. Olen sellainen vastarannan kiiski. Eilen meillä kävi eläinlääkäri nasevakäynnillä ja ruokintaa siinä ruodittiin. Olin valmistautunut tiukkaan vääntöön, mutta olikin yllättäen kanssani samaa mieltä, sonta ja maito ratkaisee.
Laskemiset käyvät tehokkaasta aivojumpasta ja muutenkin olen vielä miettivällä kannalla. Antaako tarkkailu niin suuren lisähyödyn, kun se tuo myös lisää työtä ja eläimiä ei vielä ole niin paljon, että jalostuseläinkauppaa tarvitsisi käydä.

Eikö alkuperäisrotujenkasvatustuki vaadi tarkkailuun kuulumisen,alkuaikoina ainakin oli näin.

Ei vaadita. Kymmenen vuotta sitten alkoi tuet juosta. Tuotostarkkailu ei ole ollut vaatimuslistalla. Mutta eläimillä oli alkuun oltava selvitys alkuperästä, sai kun esitti dokumentit. Sitten tuli vaatimus kantakirjaamisesta. Elikkäs loppuaikoina meillä oli se kuuluisa kantakirjakarja. Muistan ajan, kun jalostuseläimiä myytiin tällä kantakirja maininnalla. Nyt olisi kyllä tullut melkoinen takapakki jalostukseen, kun sitä olisi uskonut.
Tässä kantakirjaamisessa ja polveutumistodistuksessa on se järki, että näkee ne suvut neljän polven taa. Tätä kaipailen usein myös muiden rotujen kauppaa. Monesti eläimiä ostaessa joutuu miettimään, ostanko sitä perimää vai myyjätilan ympäristötekijöitä.

Karjantarkkailuun kuuluva tila saa lehmähistorian niin kaukaa taaksepäin kun haluaa.Myös karjaan ostetuista eläimistä.Sitä en oikein tajua mitä tarkoitat ympäristötekijöillä,tai siis lienee sitä että kunnon hoidolla ja ruokinnalla saadaan samasta eläimestä hyvä ja hälläväliä tyylillä pilataan hyväkin lehmä.
Meillä ruokinnan suunnittelu ja jalostussuunnitelma tehdään itse,koska parhaiten tunnetaan lehmäaines,ulkopuolinen neuvonta tukee omia päätöksiä.

On ehkä väärin sanoa, että eläimiä hoidettaisiin hälläväliätyylillä, mutta ympäristötekijöillä on osuutensa juuri tuotostasoon. Lehmä mikä parressa pääsee huippuunsa, voi pihatossa olla suuri  pettymys ja päinvastoin, vaikka odotusarvo olisikin korkea.  Ja on tiloja, missä tuotoksia viilataan ylöspäin juurikin hiehokauppaa silmällä pitäen.
Meillä joutuu ottamaan huomioon sellaistakin, mitä varmasti monikaan ei tule edes ajatelleeksi. Kuten pakkasen vaikutuksen tuotosvaihteluun. Holsteinilla on aika suuriakin muutoksia, kun sää kylmenee ja päinvastoin, kun sää lämpenee vauhdilla, niin notkahdus tulee. Se kyllä korjaantuu muutamassa päivässä, mutta kiusaa kuitenkin. Elikkä talvella en eläimiä osta, ja hieho, mikä on suurinpiirtein lakanoilla kasvatettu ei tule meille.
Nyt olemme päätyneet kokeilemaan muutamaan risteysvaihtoehtoa, ja ihan on keskusteltu faban hedelmällisyysneuvojan kanssa pitkä tovi, kun näitä on mietitty. Että tällä saataisiin paremmin säänkestävä lehmä.
Nyt kun tässä on ruodittu näitä konsulentteja, mitä maatiloillakin moneeen asiaan on tyrkyllä, mielestäni sellainen on aina paikallaan, joka haastaa tilan miettimään toimintatapojaan ja käytäntöjä. Nyt oli ihan mielenkiintoinen, kun terveydenhoitokäynnin tekikin aivan erilaista taustaa omaava eläinlääkäri. Jäi paljon mietittävää.
Niin tuo lehmähistoria. Aika harvoin sitä esitellään loppujen lopuksi, syyt voi olla moninaiset, mutta eiköhän päälimmäisenä tietysti se,että sieltä voi löytyä syitä siihen, miksi juuri nämä hiehot ovat myyntiin joutuneet. Kukaanhan ei parastaan myy.

ja eikös kehitteillä ole tutkimusmenetelmä, jolla näytteistä voidaan todeta lehmän tiineys?

Tuo tulee keväällä käyttöön Saksassa ja Itävallassa. Saksassa hinnaksi tulee 5 € pohjahinta ja 4,5 € per näyte. Laitan linkin englanniksi (IDEXX milk pregnancy test maidosta - vastaava "bovine" otetaan verestä)
http://www.idexx.co.uk/html/en_gb/livestock-poultry/ruminant/lpd-bovine-pregnancy-test.html

Tuossa Saksan uutinen http://www.landwirt.com/Neuer-PRO-KUH-Traechtigkeitstest-aus-Milch,,14379,,Bericht.html

On ehkä väärin sanoa, että eläimiä hoidettaisiin hälläväliätyylillä, mutta ympäristötekijöillä on osuutensa juuri tuotostasoon. Lehmä mikä parressa pääsee huippuunsa, voi pihatossa olla suuri  pettymys ja päinvastoin, vaikka odotusarvo olisikin korkea.  Ja on tiloja, missä tuotoksia viilataan ylöspäin juurikin hiehokauppaa silmällä pitäen.
Meillä joutuu ottamaan huomioon sellaistakin, mitä varmasti monikaan ei tule edes ajatelleeksi. Kuten pakkasen vaikutuksen tuotosvaihteluun. Holsteinilla on aika suuriakin muutoksia, kun sää kylmenee ja päinvastoin, kun sää lämpenee vauhdilla, niin notkahdus tulee. Se kyllä korjaantuu muutamassa päivässä, mutta kiusaa kuitenkin. Elikkä talvella en eläimiä osta, ja hieho, mikä on suurinpiirtein lakanoilla kasvatettu ei tule meille.
Nyt olemme päätyneet kokeilemaan muutamaan risteysvaihtoehtoa, ja ihan on keskusteltu faban hedelmällisyysneuvojan kanssa pitkä tovi, kun näitä on mietitty. Että tällä saataisiin paremmin säänkestävä lehmä.
Nyt kun tässä on ruodittu näitä konsulentteja, mitä maatiloillakin moneeen asiaan on tyrkyllä, mielestäni sellainen on aina paikallaan, joka haastaa tilan miettimään toimintatapojaan ja käytäntöjä. Nyt oli ihan mielenkiintoinen, kun terveydenhoitokäynnin tekikin aivan erilaista taustaa omaava eläinlääkäri. Jäi paljon mietittävää.
Niin tuo lehmähistoria. Aika harvoin sitä esitellään loppujen lopuksi, syyt voi olla moninaiset, mutta eiköhän päälimmäisenä tietysti se,että sieltä voi löytyä syitä siihen, miksi juuri nämä hiehot ovat myyntiin joutuneet. Kukaanhan ei parastaan myy.

Lehmähistoria kertoo sukupolvien ketjun ja siitä on itselle paljonkin hyötyä,ja tietysti kun myyntieläimen sukutaustaa haetaan se löytyy sieltä,se millä perusteella eläin myydään on aina ostajan ja myyjän välinen asia.Tämän sukutaustan nyt halusin yhtena argumenttina tarkkailusta tuoda esille.Karjanjalostus on pitkäjänteistä työtä siitä ei äkkiä tuloksia tule mutta palkitsee kun asiaan perehtyy ja käyttää siihen tarkoitettuja apuvälineitä joita on tarjolla.Mikään viiden vuoden suunnitelma ei vielä tuloksia takaa.Toki se maksaa neuvonta ja palvelut,jalostuseläinkaupassa se tulee sitten monin verroin takaisin.Esimerkkinä voin mainita että jatkuvasti on tilauksessa jos ylimääräistä hiehoa on myynnissä,ja hintataso on sitten melkoinen.1200€ alaraja alv 0

Karjanjalostusta ei pysty harjoittamaan ilman tuotostarkkailuun kuulumista johon kuuluu myös solutiedot ym.

Jo pitkään Faba on ohjeistanut että nuorsonnit ovat vain tuotostarkkailutiloille, jos niitä käytetään ei-tarkkailutiloilla niin mitään dataa ei niistä saada koskaan eikä luotettavia jälkeläisarvosteluja saada. Eli jos seminologi myy nuorsonnin siementä ei-tarkkailutilalle niin menettelee väärin.

Toki se maksaa neuvonta ja palvelut,jalostuseläinkaupassa se tulee sitten monin verroin takaisin.Esimerkkinä voin mainita että jatkuvasti on tilauksessa jos ylimääräistä hiehoa on myynnissä,ja hintataso on sitten melkoinen.1200€ alaraja alv 0

Eihän tuolla hintaa hiehoa kohti sitä tappiota tulekkaan kuin reilu tonni. Itte en oo laskenut, mutta jotain pro agrian laskelmia salaa oon vilaassu Tosin tuolla 1200 + Alv mäkin olen hiehoja myinyt, siis tarkkailuun kuulumattomana. Tosin ne on voinut olla vaikka tilan parhaita, mutta mistäs mä olisin sen tiennyt

Joka kerta neuvojan käynnin jälkeen mietitään mitä hyötyä tästä nyt sitten oli. No, käynnit on nyt minimissä ja itse tallennetaan tiedot. Ammu on kovassa käytössä-joka päivä. Raporttejakin tulee seurailtua aktiivisesti, joten siinä mielessä on mielekästä kuulua tarkkailuun.

Jalostuksen kannalta en näe karjantarkkailun olevan meillä oleellinen asia. Oma sonni astuu hiehot, joten siinä mennään aina vähän taaksepäin. Jasua tehdessä valitaan sonnit meidän mielipiteiden mukaan, no ehkä välillä katsotaan jotain tuloksiakin, mutta pääpiirteissään tunnetaan otukset ja sen mukaan mennään.