Klapibisnes on varmasti yksi  suosituimmista maatilojen lisätulonlähteistä, koneurakoinnnin ohella.

Suuremmassa mittakaavassa sitä tosin harjoittaa aika harva, mutta pienimuotoisena sitäkin useampi, aivan pienimuotoisimmillaan sillä ei juuri taloudelllista merkitystä ole, kun  tehdään omaan käyttöön  tulevien lisäksi  muutamille  tuttaville ja sukulaisille pienet erät. Mutta siinä pienen ja suuren välimaastossa, niin onko homma taloudellisesti järkevää ja mielekästä?

Laskeskellaanpa: Jos aloitan nollasta, tarkoituksena jalostaa oman metsän kuitukokoisesta puusta  kalpeja, niin mitä ja paljonko VÄHINTÄÄN vaaditaan, varmasti klapikoneeseen vähintään 6-7 tonnia ja puutavarakuormain-metsäkärriyhdistelmään vähintään 11 - 12 000 euroa (alv. 0) eli vähintään  tarvitaan 17-19 000 euron alkuinvestointi.   Jos myydään sekä koivu-että sekaklapia, voidaan klapien verottomaksi keskihinnaksi  laskea jotakuinkin ehkä 40 euroa, jaa meinasi unohtua, pitäisi se asiakaskuntakin jostain hankkia, no joka tapauksessa, ennen kuin on tuo ehkä 18 000 euron alkuinvestointi kuoletettu, pitäisi klapeja myydä  se 450 m3, ja käytännössä enemmänkin, koska verotusta ei ole laskelmassa huomioitu, sillä ei kait nyt kukaan pimeänä myy, jotta saa investoinnit poistoihin?

Ja se  450 kuution myyminen ei ole helppoa, jos oletetaan että tyypillinen asiakas ostaa kerralla, kerran vuodessa sanotaan vaikka 10 mottia,  niin sie tarvitsisit 45 asiakasta heti alkuunsa, ja se ei ole helppoa hyvin kyllästyneillä klapimarkkinoilla, ja tässä tapauksessa on siis edelleen kyse sivutoimisesta klapibisnesksestä, ja sitten vielä klapien kuljettaminen asiakkaille, sekin vaatii aikaa ja menee kuluja ja tapahtuu tässä tapauksessa tietysti maataloustraktorilla ja peräkärryllä.

Tätä taustaa vasten ajatellen, on aika ihme juttu että klapien myynti on niinkin suosittu harrastus maajullien keskuudessa.

Ja täytyy ne klapit saada vielä kuivaksikin, elle halua myydä tuoreena, ja sekin vaatii omat tilansa, vaikka ei kuivuria käyttäisikään.

Kerrankin asiallista pohdintaa, eikä vain lähdetä soitellen sotaan  Jostainhan se homma on aloitettava, tuon hintaislla koneilla pääsee ainoastaan alkuun, tuo 450 mottiakin on aika työläs, mutta alkuun pääsee, vaikka aikaa menee. Lisäksi pitää tiestysti miettiä mitä saa niistä puista myymällä sellaisenaan, ilman pilkontaa, monelle tulee siinä sokeus, "ei ne mitään maksa, on omasta metsästä", ei ehkä enää tänäpäivänä niin yleisesti, kuten takavuosina tilan vanhat isännät ajatteli enemmänkin, pystyhintaha ei päätähuimaa, mutta hankinta lienee 30 paikkeilla.

 Jos ja kun homma laajenee, niin ne omat metsät ei sitten enää tahdo monellakaan riittää vaan ollaan ostopuun varassa, toisekseen myös, ajanpuutteen vuoksi, sinne metsään ei vaan tahdo ehtiä, ellei tilalla ole "melatyövoimaa" Tuo toimitus erä tuskin on kymmentä mottia paljon ajetaan kahta...keskimäärin ehkä 3-4, eli reissuja tulee kaikessa tapauksessa ainakin puolet enemmän, osan voi ehkä ratkaista väliseinällä kärryssä, mutta ainakin täälläpäin asiakkaat on oppineet saamaan puita halutessaan, eli mitään mahdottomia odotusaikoja ei voi olla vain sen vuoksi, että saa kolme/neljä tilausta samalla kertaa, ainakin ne on kaikki ihan eri suuntiin

 Mitä tulee homman mielekkyyteen, niin se on aina henkilökohtainen asia, kyllä sitä itsekkein ikevättalvella puolitoista kuukautta sirkkelin vieressä aamusta iltaan seisoeassa miettii, mutta sitten jakeluvaiheessa saa tavata erilaisia ihmisiä ja siinä pienessä hetkessä vanhojen aisiakkaiden kanssa vaihdetaan tiivistetysti koko vuoden tapahtumat, joskus tuntuu, että jotkut asiakkaista on päässeet liiankin lähelle, kun soittelevat kylmänä pakkasiltana takkatulen loisteesta ja ovat tyytyväisiä, kivahan se on kuulla, mutta ehkä sitä haluaisi silloin vain nauttia omasta takanloisteesta ja rentoutua ennen seuraavan päivän hässäkkää

Näissä maajulleissa jotka lapeja tekee täytyy muistaa että hyvin usein lapikone ja metsäkärryt sun muut on jo olemassa omaan tarpeeseen eli ne ei aloita ihan tyhjästä vaan kalusto on jo hankituna tai se hankittaisi muutenkin itselle. Kuitenkin suurin virhe näillä isäntälinjan tekijöillä on että ne myy liian halvalla ja kuiteista ei pidetä kirjaa joka tuo epätervettä kilpailua alalle. Näitä nimimerkki klapikauppiaan tyylisiä klapiyrittäjiä on suomenmaassa suhteellisen vähän ja niitä on ruvennu näkymään vasta viime vuosina. Toki joitain "äkkirikastumisen" perässä juoksijoita on mutta useiten ne ei ole kovin pitkäikäisiä. Klapibisneksessä pitkäjänteisyys on kuitenkin avaintekijä menestykseen.

Näinhän se montakertaa on, että koneet valmiina ja muutenkin totuttu siihen muualta maatalouskaupasta, että sulle sanotaan mitä maksaa tarvikkeet ja mitä saat tuotteista ja rahdinhan maksaa aina isäntä 

 Kyllähän homma mulla, kunten monella muullakin on alkanut sivutoimisena aivan sitten pienestä puuhastelusta, ei ollut ensimmäisenä vuotena sataakaan mottia, mutta siinä tuo itsestään kasvoi ja päivätyö piti jättää, maatalous sinällään on vielä mukana, jo pelkästään y-tunnuksenkin vuoksi, tässä hommassa näen ainakin itse etuna alv.n vuosimenettelyn, koska menot ja tulot harvoin ajallisesti kohtaa, joten kerran vuodessa, kun katotaan mitä hommasta jäi, on paljon mielekkäämpää tasata verottajan kanssa erotus, kuin kevät talvella ottaa alvipalautusta ja syksystä maksaa sitä pois.

Nykyään juurikin joskus katsoo huolestuneena näitä, jotka aloittaa suoraan huipulta ja kalusto haetaan jollain kaupanrahoituksella viimeisenpäälle ja sitten ruvetaan vain rikastumaan... monesti on sitten parinvuoden vanhoja kokonaisia koneketjuja myynnissä, eikä niillä ole edes tehty oikeastaan mitään.

 Olin tuossa joulun alla jossain kotimaisen energian illassa, mikä oli tarkoitettu myös klapiyrittäjille ja niiksi aikoville, täytyy sanoa, että järkytyin metsäkeskuksen "asiantuntijan" puheenvuorosta, hänellä oli ainut mure, että eu-rahoituskausi loppuu, eli kiireellä anomukset sisään ja siitä vain viimeisen päälle kalusto, eikä niitä puita edes paljoa olisi tarvinnut tehdä, joillekkin nuorille kavereille antoi vielä ohjeen, kun kysyivät, miten kuivia talvella kaadetuista kuitupuista tulee kuoripäällä kesän aikana, "sinne ne kuivaa 15-20 välimaastoon", toivon sydemestäni, ettei pojat kovin suurella pinolla kokeile 

Juu jos klapikoneen haluaa ittelleen, niin siinei putoa korkealta jos tekee myyntiinkin puuta. Saapi ainakin sitten verottajalle näyttää että vähennyskelpoisesta hankinnasta on kysymys  Metsäkärrille taas sais olla muutakin ajoa, muuten paisuu klapinteon tuottovaatimus liian suureksi.

Tuolla tasolla jos tehdään klapia vaikka verkkosäkkiin lavan päälle tai klapisäkkiin ei vielä puhuta suurista investoinneista. Sitten jos pitäis vuodesta toiseen saada tehtyä suuri määrä A1 luokan homeetonta ja roskatonta koivuklapia, lisääntyvät investoinnitkin aika rajusti. (puhdistusseula, klapikuivuri)

Itse olen myynyt enimmäkseen metristä halkoa ja pitkää rankaa. Suunta näyttäs olevan että myyn ylimääräiset rankana jossa rukkasenkuvia tulee mahdollisimman vähän eikä puiden pätkimisestä tarvi ressata. Saattais olla että kaikki kaupunkilaiset ei tykkäis giljotiinikoneen työjäljestä.

Ei kai ketään oikeesti omasta metsästä niitä myyntipuita ota?

Kotiin tuotuna kauniisti pinottua koivukuitua saa sen verran edukkaasti ettei sinne metsään sahan kanssa kannata lähteä.

Ei kai ketään oikeesti omasta metsästä niitä myyntipuita ota?

Kotiin tuotuna kauniisti pinottua koivukuitua saa sen verran edukkaasti ettei sinne metsään sahan kanssa kannata lähteä.

Niin ja moto lykkää kuittukoivut energiakasaan muiden kuitujen sekaan omalla leimikolla. Olet "taas" oikeassa.

mutta tossa nyt seuranneena sivusta hommaa, toisilla, niin huomannu että eipä sitä halpaa koivukuitua aina niin helposti saakaan.    joillain on puut loppu jo alkusyksystä kun "puupula"   sattunut.

                  toisaalta ihan hyvä aloitus ja ajattelun aihe ollut sillä ruususen unta kylvetään liikaa kyllä tuossa eräässä virmassa.                        itellä vakiasiakkaat ja niille toimitus ja muuten ylimääräistä ei pahemmin jää, paitsi ehkä nyt kun kelit hyvät tehä.....

Jos aloittelisin klapikauppaa niin en siihen ihan hevin investoisi juuri mitään. Olemassa olevalla kalustolla lähtisin liikkeelle. Jos sitä ei ole ole niin pari kertaa laskisin homman kannattavuutta.

Jos markkinat on vieressä niin homma helpottuu hieman. Käytännössä tarvitset kuljetuskaluston millä niitä klapeja kuskaat. Suurin osa ostajista haluaa ne pihaan toimitettuna. Rahtaamisesta taas on vaikea saada lisähintaa.

Jos olisi sitä alkupääomaa laittaa joku 50 000-100 000 euroa niin pääsisi heti kiinni sellaiseen tuotantotapaan mitä on tullut haaveiltua jo kauan. Nyt puuhastellaan sen alta 200 motin vuosimyynnillä minimi kuluilla ja myydään tavaraa se mitä myydään.

ja tällästä porukkaa on jo kuin pipoa, joten mukaan lähtö nollasta on aika kinkkistä homaa, tahtoo lähtee net siemenperunatkii....

Iskän metsästä iskän koneilla ja iskä auttaa. Kyllä pojan kelpaa kauppaa tehdä, ja vielä kuititta....

Klapikauppa toimi (joillekin tuntemattomille ihmisille) joskus männävuosina parhaiten niin että kuittia ei anneta kuin pyytäessä, ja sitten joku sopiva(n pieni) könttäsumma merkitään klapin myyntituloksi verotukseen. Näin ns yrittäjäriski on minimoitu kun verottajalle mahdollisesti tietoon tulleet kaupat voidaan kattaa tuolla könttösummalla. Se minkä verran klapia yhteensä on myyty, on sitten taas eri juttu...

Niin ja itse ei olla enää myyty kun on parempaakin tekemistä.

Ei klapin toimitusmyyntiä pienasiakkaille verollisena voi oikein yritystoimintana pitää kun voiton teko ei ole mahdollista

edit: Nyt on sitten tietty kuittipakkokin, joka koskee niin klapikauppaa kuin tinkimaidon myyntiäkin. (ellei myy torilla)

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2013/20130658

Mun mielestä laajamittaisen klapituotannon ongelma on tuotteen myyminen. Maajusseista mitä moni täällä on ollaan totuttu massan tuotantoon hyvinkin edulliseen hintaan eli itte tuottaminen kyllä onnistuu moniltakin mutta sanotaan vaikka 1000 kuution myyminen vuodessa on jo monelle suurempi kompastuskivi.

Klapikauppa on hyvin yksinkertaista hommaa, sen lainalaisuudet yleensä oppii muutaman vuoden kuluessa. Juuri sen vuoksi klapikauppa on kestävyyslaji. Laitteiden investointikulut ovat liikevaihtoon nähden usein isot, mutta toisaalta koneet ovat melko pitkäikäisiä. Jos investoi rajusti automaatioon ja ainoastaan klapin käsittelyyn suunniteltuihin koneisiin ja rakennuksiin, voi tuottovaade lähteä nopeasti käpälästä. Kysehän on kaiketi siitä, mitä pitää tarpeeksi tuottavana ja kannattavana liiketoimintana. Eiköhän se selviä laskemalla, mitä pitää riittävän tuntipalkkana omalle ajalleen.

Alkuperäisessä laskelmassa laiteinvestoinnit kuoletetaan suoraan puun myyntituotolla, kuitupuu/raakapuutavaran kuljetukset/klapien tekeminen/kuivattaminen ja muut kädenjäljet jne. eivät maksa mitään, vai? Mielestäni sen puun myyntikatteella kuoletetaan investointeja, ja jäljelle jäävän osuuden pitäisi sitten tuoda tuottoa sijoitetulle pääomalle. Näillä nykyisillä klapin hinnoilla en ainakaan omalla laskukoneella ole saanut omille kädenjäljille riittävää tuottoa, joten tehdään vain omaan tarpeeseen ja kuten hervast, ylijäävä tavara myydään hankintana energiapuuksi, josta saa jonkinlaisen hinnan jopa oksineen.