Lainaus käyttäjältä: KIELO - 11.04.14 - klo:21:59

Mitäs ootte mieltä kannattasko olla lehdistöön yhteydessä asian tiimoilta.Eli nostettas niinkuin kissaa pöydälle ja katottais mitä tapahtuu. Vai ootellaanko seuraavaa tilaa ja ihmeteltäs sitten lisää. Vai oltaisko ihan hiljaa ja tyydytään kohtaloon niinkuin yleensä

Molempi pahempi. Tietysti avoin tiedottaminen voisi olla paikallaan, mutta aiheuttaako se samanlaista paniikkia kuin se yksi hullunlehmätapaus, niin kuluttajien kuin toisten tuottajienkin keskuudessa. Tuon taudin leviäminen ja tunnistaminen on aivan muuta kuin esim. salmonellan, mikä tekee sen korvattavuudesta ja seurattavuudesta ongelmallista. Tauti muuntuu ja häviää, testaaminen on melkoista salapoliisityötä. Tästä johtuu varmasti omalta osaltaan, ettei siihen ole vakuutuksia tai valtio ole tullut korvauksissa vastaan. Nythän samat oireet ovat normiyskässä ja monessa muussakin taudissa. Taudin tunnistaminen pitäisi jollain testillä saada aukottomaksi. Tilanteeseen ei varmasti yhtä ainoaa oikeaa ratkaisua ole.

Tosiaanko tiedän että ei olla mikään yksittäinen tapaus ja se ei tule häviämään meidän tilalta minnekään. On tosiaan itselläni mapillinen tutkimustuloksia, valituksia, sähköposti viestejä, kuvamateriaalia yms. Tosiaankin on turha tuudittautua mihinkään verikokeisiin  syväsivelynäytteisiin yms. se on melkein sama kuin laittais loton vetemään. Mutta eihän tässä asiassa mikään hyssyttely auta ,mielestäni kun monet nuoret rupeavat suunnittelemaan uusia navetoita nii n heilläkin kuuluu olla faktat tiedossa vaikka asia tuntuisi kuinka hankalalta. Vähän niinkuin Tanskassa tehtiin ,ei se auta että pyhkäistään ongelmat maton alle ja loppupeleissä se maanviljelijä maksaa viulut . Tai onhan se vaihtoehto että laitetaan materiaalit nettiin kaikkien katseltavaksi ja ihmetellään viranomaisten toimintaa oikein porukalla.
 

Lainaus käyttäjältä: navettapiika - 11.04.14 - klo:22:16

Lainaus käyttäjältä: KIELO - 11.04.14 - klo:21:59

Mitäs ootte mieltä kannattasko olla lehdistöön yhteydessä asian tiimoilta.Eli nostettas niinkuin kissaa pöydälle ja katottais mitä tapahtuu. Vai ootellaanko seuraavaa tilaa ja ihmeteltäs sitten lisää. Vai oltaisko ihan hiljaa ja tyydytään kohtaloon niinkuin yleensä

Molempi pahempi. Tietysti avoin tiedottaminen voisi olla paikallaan, mutta aiheuttaako se samanlaista paniikkia kuin se yksi hullunlehmätapaus, niin kuluttajien kuin toisten tuottajienkin keskuudessa. Tuon taudin leviäminen ja tunnistaminen on aivan muuta kuin esim. salmonellan, mikä tekee sen korvattavuudesta ja seurattavuudesta ongelmallista. Tauti muuntuu ja häviää, testaaminen on melkoista salapoliisityötä. Tästä johtuu varmasti omalta osaltaan, ettei siihen ole vakuutuksia tai valtio ole tullut korvauksissa vastaan. Nythän samat oireet ovat normiyskässä ja monessa muussakin taudissa. Taudin tunnistaminen pitäisi jollain testillä saada aukottomaksi. Tilanteeseen ei varmasti yhtä ainoaa oikeaa ratkaisua ole.

Tosiaanko tiedän että ei olla mikään yksittäinen tapaus ja se ei tule häviämään meidän tilalta minnekään. On tosiaan itselläni mapillinen tutkimustuloksia, valituksia, sähköposti viestejä, kuvamateriaalia yms. Tosiaankin on turha tuudittautua mihinkään verikokeisiin  syväsivelynäytteisiin yms. se on melkein sama kuin laittais loton vetemään. Mutta eihän tässä asiassa mikään hyssyttely auta ,mielestäni kun monet nuoret rupeavat suunnittelemaan uusia navetoita nii n heilläkin kuuluu olla faktat tiedossa vaikka asia tuntuisi kuinka hankalalta. Vähän niinkuin Tanskassa tehtiin ,ei se auta että pyhkäistään ongelmat maton alle ja loppupeleissä se maanviljelijä maksaa viulut . Tai onhan se vaihtoehto että laitetaan materiaalit nettiin kaikkien katseltavaksi ja ihmetellään viranomaisten toimintaa oikein porukalla.

Terveystodistus ja näyterumba käy jo kohtuuttomaksi eloeläinten myyjille. Kannatan systeemiä jossa ostajalle on avoimet ovet tarkastamaan karjan terveyttä milloin tahansa, tuo rahastusnäyteenotto tulee tyrehdyttämään eloeläinkaupan kokonaan. Otettavia näytteitä ja kuluja, salmonella, BVD, loislääkkeet ja nyt Mycoblasma Bovis (2krt vuodessa) +työ, laske huviksesi montako myytävää eläintä pitää olla ja onko ostaja valmis maksamaan, että kannattaa enää tuohon rumbaan lähteä. Täytyy olla jokin muu keino! Itselle riittää, jos voin tarkastaa karjan josta olen eläintä ostamassa.  Suoraa kauppaa tilojen välille (kevyemmällä näyterumballa), ehkä se sittenkin on paras ja riskittömin keino hankkia eläimiä? Täällä sanotaan, että hinta ei haittaa kun paperia löytyy mapillinen, mutta totuus on toinen. Harmi vaan jalostuksen puolesta.

Tuurillaan terveitä, näytteet ja todistukset eivät ole tae oikeasti mistään, tai on, vain siitä päivästä jolloin näytteet otettiin. 

Tuossa on mielenkiintoinen juttu

35. Neuvot eläinsuojelulain 40 §:n nojalla 

03/05/2014 By admin With no comments yet    Tagged with: eläinsuojelutarkastus, eriävä mielipide, hallinnolliset pakkokeinot, neuvot, ohjeet, suhteellisuusperiaate, tarkastuskertomus    


ejblogi35

Kuva: Antti Ruotsalo

Kirjoituksessa käsitellään eläinsuojelulain (247/1996) 40 §:ää. Pykälässä säädetään eläinsuojelulain nojalla annettavista neuvoista.

Olen käsitellyt eläinsuojelutarkastuksen suorittamista sekä tarkastuskertomuksen laatimista seuraavissa kirjoituksissani:

- 22. Eläinsuojelulain mukaisen tarkastuksen suorittaminen
 - 31. Eläinsuojelutarkastuksessa noudatettava menettely
 - 32. Tarkastuksesta ilmoittaminen ja asianosaisen läsnäolo tarkastuksessa
 - 33. Tarkastusta suorittavan oikeuksista ja velvollisuuksista sekä
 - 34. Tarkastuskertomuksen laatiminen ja tarkastuksen johtopäätökset.

Neuvopykälään viittasin lyhykäisesti jo edellisessä kirjoituksessani.

Lain sanamuoto ja hallituksen esityksen perustelut

Eläinsuojelulain 40 §:ssä säädetään neuvojen antamisesta seuraavasti:
Tarkastuksen suorittajan on eläimen omistajalle tai haltijalle annettavin neuvoin pyrittävä edistämään eläimen hyvinvointia ja vaikuttamaan siihen, että tarkastuksessa ilmenneet lievät eläinsuojelulliset epäkohdat korjataan.
 
Tarkastuseläinlääkärin on annettava 1 momentissa tarkoitetut neuvot teurastamon tai teurastuspaikan alueella sille, joka on vastuussa epäkohtien syntymisestä.

Neuvojen antaminen on pykälän mukaan mahdollista, kun tarkastuksessa havaitaan lieviä eläinsuojelullisia epäkohtia. Neuvojen tarkoituksena on edistää eläimen hyvinvointia ja vaikuttaa siihen, että havaitut epäkohdat korjataan.

Esitöiden mukaan neuvot ovat mahdollisia, kun lainsäädäntöä ei ole vielä rikottu: neuvoja annetaan eläimen omistajalle tai haltijalle tapauksissa, joissa ei ole vielä varsinaisesti kyse eläinsuojelulain tai sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten rikkomisesta. Esimerkkinä mainitaan tilanne, jossa neuvoilla pyritään vaikuttamaan eläimen ruokintaan silloin, kun eläimen terveys tai hyvinvointi saattaisi noudatetulla ruokinnalla vaarantua tulevaisuudessa. (Hallituksen esitys Eduskunnalle eläinsuojelulaiksi, HE 36/1995 vp, 40 §:n yksityiskohtaiset perustelut) Neuvojen antaminen tällaisessa tilanteessa on ennakoivaa puuttumista eläimen hoitamiseen tilanteessa, jossa on vaarana, että eläimen hyvinvointi vaarantuu, mikäli tilanne jatkuu ennallaan. Kyse on ennaltaehkäisevästä neuvonnasta. Toisena esimerkkinä esitöissä mainitaan neuvojen antaminen koskien eläimen liikunnantarpeen tyydyttämistä silloin, kun on oletettavissa, että eläin ei saa tarpeeksi liikuntaa (HE 36/1995 vp). Käytännössähän laissa säädetyn liikunnantarpeen tyydyttämistä on usein käytännössä hyvin vaikea valvoa. Eläinsuojeluviranomainen ei välttämättä pysty osoittamaan, että lakia on rikottu. Jos liikunnantarpeen tyydyttämättä jättäminen on kuitenkin tapauksen olosuhteet huomioon ottaen oletettavaa, viranomaisen on esitöiden mukaan perusteltua neuvoa eläimen omistajaa tai haltijaa, miten liikunnantarpeen tyydyttämisestä tulisi huolehtia.

Jos eläinsuojelutarkastuksessa havaitaan tapahtuneen eläinsuojelulain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten rikkomista, tarkastuksen suorittajan on esitöiden mukaan neuvojen antamisen sijasta ryhdyttävä lain 41, 42 tai 44 §:ssä tarkoitettuihin toimenpiteisiin eläinsuojelullisten epäkohtien korjaamiseksi (HE 36/1995 vp). Lain 41 §:ssä säädetään edellisessä kirjoituksessa selostamistani ilmoitusvelvollisuuksista, ja lain 42 ja 44 §:ssä säädetään hallinnollisista pakkokeinoista.

Eläinsuojelulain 40 §:ää on usein tavattu tulkita hallituksen esityksen perustelujen mukaisesti. Tämän mukaan neuvoja annetaan pääsääntöisesti silloin, kun lainsäädäntöä ei vielä ole varsinaisesti rikottu. Pääsääntöisesti sen vuoksi, että neuvoja on kyllä joissakin tapauksissa tavattu antaa myös silloin, kun lainsäädäntöä on rikottu.

On tietenkin selvää, että tarkastuksen suorittaja voi eläimen omistajalle tai haltijalle annettavin neuvoin pyrkiä edistämään eläimen hyvinvointia, vaikka lainsäädäntöä ei vielä ole varsinaisesti rikottukaan, jos vaikuttaa siltä, että tilanteen jatkuessa ennallaan eläimen hyvinvointi heikkenee. Neuvot eivät sido eläimen omistajaa tai haltijaa, ja ne annetaan tarkastuskertomuksessa. Jos eläimen omistajaan tai haltijaan halutaan kohdistaa eläinsuojelulain mukaisia, velvoittavia hallinnollisia pakkokeinoja, tämä on tehtävä valituskelpoisella hallintopäätöksellä.

Eläinsuojelulakia koskevan hallituksen esityksen perusteluista huolimatta eläinsuojelulain 40 §:n mukaisia neuvoja voidaan tulkintani mukaan antaa myös tilanteessa, jossa lainsäädäntöä on rikottu. Tämä on mielestäni pykälän sanamuodon mukaan mahdollista. Näkemykseni mukaan pykälän sanamuodossa ja hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa on ristiriita. Lain sanamuoto on oikeuslähteenä vahvasti velvoittava. Hallituksen esitys ei sitä ole, vaan siitä voi perustellusta syystä poiketa. Eläinsuojelulain hallituksen esityksen oikeuslähdeopillista arvoa heikentää sekin, että kyse on miltei kaksikymmentä vuotta vanhasta esityksestä.

Suhteellisuusperiaate

Eläinsuojelulain 40 §:n tulkintaani vahvistavat muutkin seikat kuin lain sanamuoto. Huomiota on kiinnitettävä kansalliseen suhteellisuusperiaatteeseen sekä Euroopan unionin eläinten hyvinvointia koskevaan lainsäädäntöön, josta ilmenee eurooppaoikeudellinen suhteellisuusperiaate.

Hallintolain (434/2003) 6 §:ssä säädetään hallinnon oikeusperiaatteista. Näihin kuuluu suhteellisuusperiaate: viranomaisen toimien on oltava oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Pykälää koskevan hallituksen esityksen yksityiskohtaisten perustelujen mukaan viranomaisen toimen on oltava asianmukainen, tarpeellinen ja oikein mitoitettu sen tavoitteen kannalta, johon kysymyksessä olevalla toimella pyritään. Käytännössä edellytetään, että viranomainen mitoittaa toimintansa alimmalle sellaiselle tasolle, jolla saadaan aikaan tarvittava vaikutus. Suhteellisuusperiaatteen merkitys korostuu nimenomaan lainsäädännön noudattamisen valvonnassa, kun viranomainen joutuu harkitsemaan hallinnon asiakkaan kannalta epäedullisia oikeudellisia seuraamuksia. (Hallituksen esitys Eduskunnalle hallintolaiksi ja laiksi hallintolainkäyttölain muuttamisesta, HE 72/2002 vp, 6 §:n yksityiskohtaiset perustelut)

Suhteellisuusperiaate käy ilmi paitsi kansallisesta hallintolaistamme myös mm. eläinten hyvinvoinnin valvontaa koskevista Euroopan unionin säädöksistä. Eläinten hyvinvointia koskevaa lainsäädäntöä on annettu EU:ssa nimenomaan tuotantoeläimistä. Yksi keskeisimmistä valvontaa koskevista säädöksistä on rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 882/2004 (jäljempänä valvonta-asetus). Valvonta-asetuksen 1 artiklan 1 kohdan mukaan asetuksessa vahvistetaan yleiset säännöt sellaista virallista valvontaa varten, jolla todetaan erityisesti, että noudatetaan sääntöjä, joilla pyritään estämään, poistamaan tai vähentämään hyväksyttäville tasoille mm. eläimiin joko suoraan tai ympäristön kautta kohdistuvia riskejä.

Valvonta-asetuksen 54 artiklassa säädetään säännösten noudattamatta jättämisestä seuraavista toimista. Nämä toimet ovat toimijoihin kohdistettavia hallinnollisia pakkokeinoja. Artiklan 1 kohdan mukaan, kun toimivaltainen viranomainen toteaa, että säännöksiä ei noudateta, sen on toteutettava toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että toimija korjaa tilanteen. Toimivaltaisella viranomaisella on velvollisuus havaitessaan säännösten noudattamatta jättämistä ryhtyä toimenpiteisiin eläintenpidon saattamiseksi säännösten edellyttämälle tasolle.

Päättäessään toimenpiteistä toimivaltaisen viranomaisen on valvonta-asetuksen 54 artiklan mukaan otettava huomioon ensinnäkin säännösten noudattamatta jättämisen luonne. Tässä on mielestäni kyse laiminlyönnin vakavuudesta. Huomiota tulisi mielestäni kiinnittää paitsi laiminlyönnin eläinten hyvinvoinnille aiheutuneisiin vaikutuksiin myös siihen, onko kyse tahallisesta vai huolimattomuudesta tapahtuvasta laiminlyönnistä. Jokaisella henkilöllä, joka pitää eläimiä tai toimii eläinten parissa, on selonottovelvollisuus siitä, miten eläimiä tulisi pitää, hoitaa ja/tai kohdella. Kun on kyse elinkeinonharjoittamisen tarkoituksessa pidettävistä tuotantoeläimistä, toimijan selonottovelvollisuuden voidaan katsoa olevan suhteellisen korkealla. Myös eläimiä lemmikikseen pitävällä on em. selonottovelvollisuus, mutta ammatikseen eläimiä pitävällä tämän velvollisuuden voidaan katsoa olevan edellisiä jopa korkeampi.

Valvonta-asetuksen 54 artiklan mukaan huomiota on kiinnitettävä lisäksi siihen, missä määrin toimija on aiemmin jättänyt noudattamatta säännöksiä. Kyse on siitä, laiminlyökö toimija säännösten noudattamisen ensimmäistä kertaa vai onko kyse toistuvasta tapahtumasta.

Edellä mainittujen vaatimusten voidaan osaltaan sanoa ilmentävän suhteellisuusperiaatetta. Todettakoon, että valvonta-asetuksen 54 artiklaan viitataan myös eläinten suojelusta lopetuksen yhteydessä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1099/2009 22 artiklassa, jossa säädetään säännösten noudattamatta jättämisestä kyseisen asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa tilanteissa. Eläinten lopettamiseenhan voidaan soveltaa joko em. lopetusasetusta ja/tai eläinsuojelulakia.

Valvonta-asetuksen lisäksi suhteellisuusperiaate käy ilmi ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden virallisen valvonnan järjestämistä koskevista erityissäännöistä annetusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksesta (EY) N:o 854/2004. Asetusta sovelletaan eläinten hyvinvoinnin valvontaan teurastamossa. Asetuksen liitteen I jakson II luvussa IV säädetään eläinten hyvinvointia koskevista päätöksistä. Kohdan 2 mukaan virkaeläinlääkärin on käytettävä oikein mitoitettuja ja asteittaisia pakkokeinoja, ongelman luonteesta ja vakavuudesta riippuen joko antamalla ohjeita tai hidastamalla tuotantoa tai pysäyttämällä se. Kohdan mukaan ohjeiden antaminen on siis lievin keino puuttua lainvastaiseen tilanteeseen. Ohje ei neuvon tapaan sido sitä, jolle se annetaan. Jos ohjetta ei noudateta, viranomaisen on ryhdyttävä varsinaisten hallinnollisten pakkokeinojen käyttämiseen.

Suhteellisuusperiaate ja jopa ei-sitovien ohjeiden antaminen käyvät yksiselitteisesti ilmi em. eläinten hyvinvointia koskevista EU-säädöksistä. Nämä säädökset on annettu nimenomaan elinkeinonharjoittamisen tarkoituksessa pidettävistä eläimistä. Tätäkin taustaa vasten on perusteltua tulkita eläinsuojelulain 40 §:ää – sen sanamuoto ja hallintolain 6 §:n mukainen suhteellisuusperiaate tietenkin ensisijaisesti huomioon ottaen – siten, että neuvoja voidaan antaa myös silloin, kun lainsäädäntöä on rikottu. Edellyttäen kuitenkin, että kyse on nimenomaan lievistä eläinsuojelullisista epäkohdista. Eläinsuojelulakiahan sovelletaan myös seura- ja harrastuseläimiä pitäviin. Olisi aika erikoista, että elinkeinonharjoittamisen tarkoituksessa eläimiä pitävään tai eläimiin liittyvää toimintaa harjoittavaan henkilöön voitaisiin kohdistaa lain rikkomista koskevissa tilanteissa ei-sitovia ohjeita, kun taas lemmikikseen seura- ja harrastuseläimiä pitäviin olisi heti kohdistettava hallinnollisia pakkokeinoja.

Johtopäätökset

Tulkintani mukaan eläinsuojelulain 40 §:ää voidaan soveltaa myös silloin, kun lainsäädäntöä on rikottu. Tätä tulkintaa tukevat pykälän sanamuoto sekä hallintolain 6 §:n suhteellisuusperiaate. Lisäksi tulkintaa vahvistaa se, mitä tuotantoeläinten hyvinvoinnista on Euroopan unionin tasolla edellä selostetun mukaisesti säädetty.

Eläinsuojeluviranomaisen havaitessa tarkastuksessa, että lainsäädäntöä on rikottu, ja pohtiessa eri toimenpidevaihtoehtoja, viranomainen voi ryhtyä neuvojen antamiseen vain tietyin edellytyksin. Edellytyksenä on, että havaitut eläinsuojelulliset epäkohdat ovat lieviä. Jos epäkohdat ovat lievää vakavampia, neuvojen antaminen ei ole eläinsuojelulain 40 §:n nojalla sallittua.

Neuvojen antaminen edellyttää lisäksi suhteellisuusperiaatteen mukaisesti, että neuvojen katsotaan olevan riittävän tehokas keino puuttua lievien epäkohtien korjaamiseen. Eläinsuojeluviranomaisen ei pidä ryhtyä neuvojen antamiseen, jos on selvää tai varsin todennäköistä, ettei eläimen omistaja tai haltija aio noudattaa neuvoja. Tällöin on syytä ryhtyä heti hallinnollisten pakkokeinojen käyttämiseen.

Jos eläinsuojeluviranomainen on antanut asiassa neuvojen, neuvojen noudattaminen on hallinnollisten pakkokeinojen noudattamisen tapaan mielestäni uusintatarkastuksin varmistettava. Muutenhan riskinä on, ettei neuvojen mahdollinen noudattamatta jättäminen tule viranomaisen tietoon eläintenpidon tai eläimiin liittyvän toiminnan jäädessä lainvastaiseksi. Tätä ei voida pitää hyväksyttävänä.

On selvää, että eläinsuojelulain 40 §:n mukaisia neuvoja ei pidä antaa kerta toisensa jälkeen samassa asiassa. Vaikka neuvot eivät sido eläimen omistajaa tai haltijaa, tämä ei tietenkään tarkoita, että eläintenpito tai eläimiin liittyvä toiminta voisi jäädä lainvastaiselle tasolle. Jos neuvoja ei noudateta, eläinsuojeluviranomaisen on ryhdyttävä sitovien hallinnollisten pakkokeinojen käyttämiseen. Tarvittaessa esimerkiksi annettua määräystä on tehostettava eläinsuojelulain 43 §:n nojalla uhkasakolla tai teettämisuhalla. Eläinsuojeluasiassa, kun on kyse eläimeen kohdistuvasta laiminlyönnistä tai teosta, voi lisäksi tulla kyseeseen ryhtyminen eläinsuojelulain 44 §:n mukaisiin kiireellisiin toimenpiteisiin, mikäli eläinsuojelulliset syyt sitä vaativat.

Eläinsuojeluvalvonnan tarkoituksena on selvittää, noudatetaanko eläintenpidossa tai eläimiin liittyvässä toiminnassa eläinsuojelulainsäädäntöä vai rikotaanko sitä. Lainsäädäntöä rikottaessa valvontaviranomaisen on ryhdyttävä toimenpiteisiin, joiden avulla eläintenpito saatetaan mahdollisimman tehokkaalla tavalla lainmukaiselle tasolle. Jos neuvojen harkitaan olevan riittävän tehokas toimenpide silloin, kun on kyse vain lievistä eläinsuojelullisista epäkohdista, viranomainen voi näkemykseni mukaan tyytyä antamaan neuvoja tarkastuskertomuksessa. Tämä on perusteltua paitsi eläimen omistajan tai haltijan näkökulmasta myös hallinnollisen taakan näkökulmasta. Eläimen hyvinvoinnin näkökulmasta puhumattakaan. Neuvojen antaminen voi olla hallinnollisia pakkokeinoja tehokkaampi tapa vaikuttaa eläimen hyvinvoinnin saattamiseksi lain edellyttämälle tasolle eläimen omistajan tai haltijan suhtautuessa neuvoihin positiivisemmin kuin pakkokeinojen käyttämiseen. Lisäksi tarkastuskertomuksessa annettavien neuvojen käyttäminen on hallintopäätöksen antamisen sijaan perusteltua hallinnollisen taakankin keventämiseksi. Edellyttäen kuitenkin, että neuvojen harkitaan olevan riittävän tehokas keino puuttua tilanteeseen. Suomessa on reilun viiden vuoden aikana saatu paljon lisäresurssia eläinsuojeluvalvontaan, mutta valvontatyötä on paljon. Mielestäni viranomaisten resursseja ei kannata käyttää liiaksi tapauksiin, joissa saadaan aikaan toivottu lopputulos hieman vähemmälläkin. Hankalia tapauksia, joissa resursseja tarvitaan normaalia enemmän, riittää kyllä.

Neuvojen antamista koskien ei voi liiaksi korostaa sitä, ettei neuvojen antamiseen tule ryhtyä, jos on kyse lievää vakavammista eläinsuojelullisista epäkohdista tai, vaikka olisi kyse lievistä eläinsuojelullisista epäkohdista, jos on oletettavaa, ettei eläimen omistaja tai haltija noudata neuvoja. Viranomainen ei voi tällaisessa tilanteessa esimerkiksi omaa laiskuuttaan tyytyä vain antamaan neuvoja tarkastuskertomuksessa, jotta asiassa ei tarvitsisi ryhtyä hallintopäätöksen antamiseen. Eläinsuojeluviranomaisen tehtävänä on lainvastaista toimintaa havaitessaan pyrkiä tehokkaasti siihen, että eläintenpito saatetaan mahdollisimman nopeasti ja pysyvästi lainmukaiselle tasolle.

© 2014 Minna Ruotsalo

Elukkajuristi Facebookissa & Twitterissä.

**********************************
 Blogin tarkoituksena on jakaa tietoa eläinsuojelulainsäädännöstä ja sen tulkinnasta sekä soveltamisesta. Blogissa esitetyt laintulkinnat ja näkemykset ovat kirjoittajan henkilökohtaisia tulkintoja ja näkemyksiä, ellei toisin ole nimenomaan mainittu.
 

 


Leave a Comment



Name*

^ Just tuota latvattelua ei tarvita pätkääkään, seli seli ja seli seli lisää! En ymmärrä ponttia. Virallisuus on tehtäväni  Naapurin akka olisi ihan paras tarkastaja  Ja neuvotkin saisi sujuvalla suomella 

Vettä, kuivikkeita, ruokaa ja tilaa sen tietää jokainen aktiivikarjanpitäjä.  Jokaisesta näistä voi olla hetkellinen puute kun on tilanne päällä, senkin tietää jokainen aktiivi, ihan sekin mielestään ykkönen. Kun puute on jatkuva ja eläimen hyvinvointia uhkaava, on burn out-tilanne.

Entä jos tuottaja kysyy neuvoa? Vastausta ei saa tai ohjeistus on väärä, kuis sitte?

Lukee kellä kiinnostaa

http://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&frm=1&source=web&cd=37&cad=rja&uact=8&ved=0CFQQFjAGOB4&url=http%3A%2F%2Fcorpas.dk%2Fko-sygdommen-kommer-snigende%2F&ei=dqNWU8nvFKeO4wSRm4HwBQ&usg=AFQjCNFB1wqO8mKFuX-8Zn_Z9Z_xPaPLkg

https://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&frm=1&source=web&cd=15&cad=rja&uact=8&ved=0CEgQFjAEOAo&url=https%3A%2F%2Fwww.landbrugsinfo.dk%2FKvaeg%2FSundhed-og-dyrevelfaerd%2FVeterinaert-beredskab%2Fmycoplasma%2FSider%2FStartside.aspx%3Futm_source%3Dgenvej%26utm_medium%3Dmycoplasma%26utm_campaign%3Dli&ei=4aVWU-LWOeHn4gTihoGIAg&usg=AFQjCNGHlqEnLaxhOHrmGfAqv1H3y0PBGA


http://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&frm=1&source=web&cd=23&cad=rja&uact=8&ved=0CEEQ7gEwAjgU&url=http%3A%2F%2Ftranslate.google.fi%2Ftranslate%3Fhl%3Dfi%26sl%3Dda%26u%3Dhttp%3A%2F%2Faoh.dk%2Fartikel%2Fko-syge-skr%2525C3%2525A6mmer-landm%2525C3%2525A6nd%26prev%3D%2Fsearch%253Fq%253Dmycoplasma%252Bbovis%252BN%2525C3%2525B6tkreatur%252Bd%2525C3%2525B6r%252Bi%252BDanmark%2526start%253D20%2526sa%253DN%2526biw%253D1366%2526bih%253D768&ei=BKZWU8blFKTG4gTF2YH4Bw&usg=AFQjCNEl5QKdu7_7Edkj061M4sI7hbXJKw

Pietetäänhän punkit loitolla ettei tule oireita
http://www.fimea.fi/download/25876_Maaraaikaiset_erityislupavalmisteet_elaimille_2014_04_01.pdf

ON SE HYVÄ ETTÄ MEIDÄN EDUISTA PIDETÄÄN HUOLTA                                                     Lausunto luonnoksesta asetukseksi eläintautien ilmoittamisesta ja mikrobikantojen toimittamisesta


4.11.2013



Maa- ja metsätalousministeriö

Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto asetusehdotuksesta ja esittää lausuntonaan, ettei sillä ole huomauttamista asetusluonnoksen sisällöstä, muutoin kuin, että 1 §:n luettelon kohdassa 21 luonnostekstissä edelleen mainitaan Mycoplasma bovis –tartunnat, jotka tulisi kai olla siirretty 2 §:n luetteloon.

Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry

Antti Sahi, toiminnanjohtaja
Leena Suojala, asiantuntija

Tuossa on mielenkiintoinen juttu

35. Neuvot eläinsuojelulain 40 §:n nojalla 

03/05/2014 By admin With no comments yet    Tagged with: eläinsuojelutarkastus, eriävä mielipide, hallinnolliset pakkokeinot, neuvot, ohjeet, suhteellisuusperiaate, tarkastuskertomus    


ejblogi35

Kuva: Antti Ruotsalo

Kirjoituksessa käsitellään eläinsuojelulain (247/1996) 40 §:ää. Pykälässä säädetään eläinsuojelulain nojalla annettavista neuvoista.

Olen käsitellyt eläinsuojelutarkastuksen suorittamista sekä tarkastuskertomuksen laatimista seuraavissa kirjoituksissani:

- 22. Eläinsuojelulain mukaisen tarkastuksen suorittaminen
 - 31. Eläinsuojelutarkastuksessa noudatettava menettely
 - 32. Tarkastuksesta ilmoittaminen ja asianosaisen läsnäolo tarkastuksessa
 - 33. Tarkastusta suorittavan oikeuksista ja velvollisuuksista sekä
 - 34. Tarkastuskertomuksen laatiminen ja tarkastuksen johtopäätökset.

Neuvopykälään viittasin lyhykäisesti jo edellisessä kirjoituksessani.

Lain sanamuoto ja hallituksen esityksen perustelut

Eläinsuojelulain 40 §:ssä säädetään neuvojen antamisesta seuraavasti:
Tarkastuksen suorittajan on eläimen omistajalle tai haltijalle annettavin neuvoin pyrittävä edistämään eläimen hyvinvointia ja vaikuttamaan siihen, että tarkastuksessa ilmenneet lievät eläinsuojelulliset epäkohdat korjataan.
 
Tarkastuseläinlääkärin on annettava 1 momentissa tarkoitetut neuvot teurastamon tai teurastuspaikan alueella sille, joka on vastuussa epäkohtien syntymisestä.

Neuvojen antaminen on pykälän mukaan mahdollista, kun tarkastuksessa havaitaan lieviä eläinsuojelullisia epäkohtia. Neuvojen tarkoituksena on edistää eläimen hyvinvointia ja vaikuttaa siihen, että havaitut epäkohdat korjataan.

Esitöiden mukaan neuvot ovat mahdollisia, kun lainsäädäntöä ei ole vielä rikottu: neuvoja annetaan eläimen omistajalle tai haltijalle tapauksissa, joissa ei ole vielä varsinaisesti kyse eläinsuojelulain tai sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten rikkomisesta. Esimerkkinä mainitaan tilanne, jossa neuvoilla pyritään vaikuttamaan eläimen ruokintaan silloin, kun eläimen terveys tai hyvinvointi saattaisi noudatetulla ruokinnalla vaarantua tulevaisuudessa. (Hallituksen esitys Eduskunnalle eläinsuojelulaiksi, HE 36/1995 vp, 40 §:n yksityiskohtaiset perustelut) Neuvojen antaminen tällaisessa tilanteessa on ennakoivaa puuttumista eläimen hoitamiseen tilanteessa, jossa on vaarana, että eläimen hyvinvointi vaarantuu, mikäli tilanne jatkuu ennallaan. Kyse on ennaltaehkäisevästä neuvonnasta. Toisena esimerkkinä esitöissä mainitaan neuvojen antaminen koskien eläimen liikunnantarpeen tyydyttämistä silloin, kun on oletettavissa, että eläin ei saa tarpeeksi liikuntaa (HE 36/1995 vp). Käytännössähän laissa säädetyn liikunnantarpeen tyydyttämistä on usein käytännössä hyvin vaikea valvoa. Eläinsuojeluviranomainen ei välttämättä pysty osoittamaan, että lakia on rikottu. Jos liikunnantarpeen tyydyttämättä jättäminen on kuitenkin tapauksen olosuhteet huomioon ottaen oletettavaa, viranomaisen on esitöiden mukaan perusteltua neuvoa eläimen omistajaa tai haltijaa, miten liikunnantarpeen tyydyttämisestä tulisi huolehtia.

Jos eläinsuojelutarkastuksessa havaitaan tapahtuneen eläinsuojelulain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten rikkomista, tarkastuksen suorittajan on esitöiden mukaan neuvojen antamisen sijasta ryhdyttävä lain 41, 42 tai 44 §:ssä tarkoitettuihin toimenpiteisiin eläinsuojelullisten epäkohtien korjaamiseksi (HE 36/1995 vp). Lain 41 §:ssä säädetään edellisessä kirjoituksessa selostamistani ilmoitusvelvollisuuksista, ja lain 42 ja 44 §:ssä säädetään hallinnollisista pakkokeinoista.

Eläinsuojelulain 40 §:ää on usein tavattu tulkita hallituksen esityksen perustelujen mukaisesti. Tämän mukaan neuvoja annetaan pääsääntöisesti silloin, kun lainsäädäntöä ei vielä ole varsinaisesti rikottu. Pääsääntöisesti sen vuoksi, että neuvoja on kyllä joissakin tapauksissa tavattu antaa myös silloin, kun lainsäädäntöä on rikottu.

On tietenkin selvää, että tarkastuksen suorittaja voi eläimen omistajalle tai haltijalle annettavin neuvoin pyrkiä edistämään eläimen hyvinvointia, vaikka lainsäädäntöä ei vielä ole varsinaisesti rikottukaan, jos vaikuttaa siltä, että tilanteen jatkuessa ennallaan eläimen hyvinvointi heikkenee. Neuvot eivät sido eläimen omistajaa tai haltijaa, ja ne annetaan tarkastuskertomuksessa. Jos eläimen omistajaan tai haltijaan halutaan kohdistaa eläinsuojelulain mukaisia, velvoittavia hallinnollisia pakkokeinoja, tämä on tehtävä valituskelpoisella hallintopäätöksellä.

Eläinsuojelulakia koskevan hallituksen esityksen perusteluista huolimatta eläinsuojelulain 40 §:n mukaisia neuvoja voidaan tulkintani mukaan antaa myös tilanteessa, jossa lainsäädäntöä on rikottu. Tämä on mielestäni pykälän sanamuodon mukaan mahdollista. Näkemykseni mukaan pykälän sanamuodossa ja hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa on ristiriita. Lain sanamuoto on oikeuslähteenä vahvasti velvoittava. Hallituksen esitys ei sitä ole, vaan siitä voi perustellusta syystä poiketa. Eläinsuojelulain hallituksen esityksen oikeuslähdeopillista arvoa heikentää sekin, että kyse on miltei kaksikymmentä vuotta vanhasta esityksestä.

Suhteellisuusperiaate

Eläinsuojelulain 40 §:n tulkintaani vahvistavat muutkin seikat kuin lain sanamuoto. Huomiota on kiinnitettävä kansalliseen suhteellisuusperiaatteeseen sekä Euroopan unionin eläinten hyvinvointia koskevaan lainsäädäntöön, josta ilmenee eurooppaoikeudellinen suhteellisuusperiaate.

Hallintolain (434/2003) 6 §:ssä säädetään hallinnon oikeusperiaatteista. Näihin kuuluu suhteellisuusperiaate: viranomaisen toimien on oltava oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Pykälää koskevan hallituksen esityksen yksityiskohtaisten perustelujen mukaan viranomaisen toimen on oltava asianmukainen, tarpeellinen ja oikein mitoitettu sen tavoitteen kannalta, johon kysymyksessä olevalla toimella pyritään. Käytännössä edellytetään, että viranomainen mitoittaa toimintansa alimmalle sellaiselle tasolle, jolla saadaan aikaan tarvittava vaikutus. Suhteellisuusperiaatteen merkitys korostuu nimenomaan lainsäädännön noudattamisen valvonnassa, kun viranomainen joutuu harkitsemaan hallinnon asiakkaan kannalta epäedullisia oikeudellisia seuraamuksia. (Hallituksen esitys Eduskunnalle hallintolaiksi ja laiksi hallintolainkäyttölain muuttamisesta, HE 72/2002 vp, 6 §:n yksityiskohtaiset perustelut)

Suhteellisuusperiaate käy ilmi paitsi kansallisesta hallintolaistamme myös mm. eläinten hyvinvoinnin valvontaa koskevista Euroopan unionin säädöksistä. Eläinten hyvinvointia koskevaa lainsäädäntöä on annettu EU:ssa nimenomaan tuotantoeläimistä. Yksi keskeisimmistä valvontaa koskevista säädöksistä on rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 882/2004 (jäljempänä valvonta-asetus). Valvonta-asetuksen 1 artiklan 1 kohdan mukaan asetuksessa vahvistetaan yleiset säännöt sellaista virallista valvontaa varten, jolla todetaan erityisesti, että noudatetaan sääntöjä, joilla pyritään estämään, poistamaan tai vähentämään hyväksyttäville tasoille mm. eläimiin joko suoraan tai ympäristön kautta kohdistuvia riskejä.

Valvonta-asetuksen 54 artiklassa säädetään säännösten noudattamatta jättämisestä seuraavista toimista. Nämä toimet ovat toimijoihin kohdistettavia hallinnollisia pakkokeinoja. Artiklan 1 kohdan mukaan, kun toimivaltainen viranomainen toteaa, että säännöksiä ei noudateta, sen on toteutettava toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että toimija korjaa tilanteen. Toimivaltaisella viranomaisella on velvollisuus havaitessaan säännösten noudattamatta jättämistä ryhtyä toimenpiteisiin eläintenpidon saattamiseksi säännösten edellyttämälle tasolle.

Päättäessään toimenpiteistä toimivaltaisen viranomaisen on valvonta-asetuksen 54 artiklan mukaan otettava huomioon ensinnäkin säännösten noudattamatta jättämisen luonne. Tässä on mielestäni kyse laiminlyönnin vakavuudesta. Huomiota tulisi mielestäni kiinnittää paitsi laiminlyönnin eläinten hyvinvoinnille aiheutuneisiin vaikutuksiin myös siihen, onko kyse tahallisesta vai huolimattomuudesta tapahtuvasta laiminlyönnistä. Jokaisella henkilöllä, joka pitää eläimiä tai toimii eläinten parissa, on selonottovelvollisuus siitä, miten eläimiä tulisi pitää, hoitaa ja/tai kohdella. Kun on kyse elinkeinonharjoittamisen tarkoituksessa pidettävistä tuotantoeläimistä, toimijan selonottovelvollisuuden voidaan katsoa olevan suhteellisen korkealla. Myös eläimiä lemmikikseen pitävällä on em. selonottovelvollisuus, mutta ammatikseen eläimiä pitävällä tämän velvollisuuden voidaan katsoa olevan edellisiä jopa korkeampi.

Valvonta-asetuksen 54 artiklan mukaan huomiota on kiinnitettävä lisäksi siihen, missä määrin toimija on aiemmin jättänyt noudattamatta säännöksiä. Kyse on siitä, laiminlyökö toimija säännösten noudattamisen ensimmäistä kertaa vai onko kyse toistuvasta tapahtumasta.

Edellä mainittujen vaatimusten voidaan osaltaan sanoa ilmentävän suhteellisuusperiaatetta. Todettakoon, että valvonta-asetuksen 54 artiklaan viitataan myös eläinten suojelusta lopetuksen yhteydessä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1099/2009 22 artiklassa, jossa säädetään säännösten noudattamatta jättämisestä kyseisen asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa tilanteissa. Eläinten lopettamiseenhan voidaan soveltaa joko em. lopetusasetusta ja/tai eläinsuojelulakia.

Valvonta-asetuksen lisäksi suhteellisuusperiaate käy ilmi ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden virallisen valvonnan järjestämistä koskevista erityissäännöistä annetusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksesta (EY) N:o 854/2004. Asetusta sovelletaan eläinten hyvinvoinnin valvontaan teurastamossa. Asetuksen liitteen I jakson II luvussa IV säädetään eläinten hyvinvointia koskevista päätöksistä. Kohdan 2 mukaan virkaeläinlääkärin on käytettävä oikein mitoitettuja ja asteittaisia pakkokeinoja, ongelman luonteesta ja vakavuudesta riippuen joko antamalla ohjeita tai hidastamalla tuotantoa tai pysäyttämällä se. Kohdan mukaan ohjeiden antaminen on siis lievin keino puuttua lainvastaiseen tilanteeseen. Ohje ei neuvon tapaan sido sitä, jolle se annetaan. Jos ohjetta ei noudateta, viranomaisen on ryhdyttävä varsinaisten hallinnollisten pakkokeinojen käyttämiseen.

Suhteellisuusperiaate ja jopa ei-sitovien ohjeiden antaminen käyvät yksiselitteisesti ilmi em. eläinten hyvinvointia koskevista EU-säädöksistä. Nämä säädökset on annettu nimenomaan elinkeinonharjoittamisen tarkoituksessa pidettävistä eläimistä. Tätäkin taustaa vasten on perusteltua tulkita eläinsuojelulain 40 §:ää – sen sanamuoto ja hallintolain 6 §:n mukainen suhteellisuusperiaate tietenkin ensisijaisesti huomioon ottaen – siten, että neuvoja voidaan antaa myös silloin, kun lainsäädäntöä on rikottu. Edellyttäen kuitenkin, että kyse on nimenomaan lievistä eläinsuojelullisista epäkohdista. Eläinsuojelulakiahan sovelletaan myös seura- ja harrastuseläimiä pitäviin. Olisi aika erikoista, että elinkeinonharjoittamisen tarkoituksessa eläimiä pitävään tai eläimiin liittyvää toimintaa harjoittavaan henkilöön voitaisiin kohdistaa lain rikkomista koskevissa tilanteissa ei-sitovia ohjeita, kun taas lemmikikseen seura- ja harrastuseläimiä pitäviin olisi heti kohdistettava hallinnollisia pakkokeinoja.

Johtopäätökset

Tulkintani mukaan eläinsuojelulain 40 §:ää voidaan soveltaa myös silloin, kun lainsäädäntöä on rikottu. Tätä tulkintaa tukevat pykälän sanamuoto sekä hallintolain 6 §:n suhteellisuusperiaate. Lisäksi tulkintaa vahvistaa se, mitä tuotantoeläinten hyvinvoinnista on Euroopan unionin tasolla edellä selostetun mukaisesti säädetty.

Eläinsuojeluviranomaisen havaitessa tarkastuksessa, että lainsäädäntöä on rikottu, ja pohtiessa eri toimenpidevaihtoehtoja, viranomainen voi ryhtyä neuvojen antamiseen vain tietyin edellytyksin. Edellytyksenä on, että havaitut eläinsuojelulliset epäkohdat ovat lieviä. Jos epäkohdat ovat lievää vakavampia, neuvojen antaminen ei ole eläinsuojelulain 40 §:n nojalla sallittua.

Neuvojen antaminen edellyttää lisäksi suhteellisuusperiaatteen mukaisesti, että neuvojen katsotaan olevan riittävän tehokas keino puuttua lievien epäkohtien korjaamiseen. Eläinsuojeluviranomaisen ei pidä ryhtyä neuvojen antamiseen, jos on selvää tai varsin todennäköistä, ettei eläimen omistaja tai haltija aio noudattaa neuvoja. Tällöin on syytä ryhtyä heti hallinnollisten pakkokeinojen käyttämiseen.

Jos eläinsuojeluviranomainen on antanut asiassa neuvojen, neuvojen noudattaminen on hallinnollisten pakkokeinojen noudattamisen tapaan mielestäni uusintatarkastuksin varmistettava. Muutenhan riskinä on, ettei neuvojen mahdollinen noudattamatta jättäminen tule viranomaisen tietoon eläintenpidon tai eläimiin liittyvän toiminnan jäädessä lainvastaiseksi. Tätä ei voida pitää hyväksyttävänä.

On selvää, että eläinsuojelulain 40 §:n mukaisia neuvoja ei pidä antaa kerta toisensa jälkeen samassa asiassa. Vaikka neuvot eivät sido eläimen omistajaa tai haltijaa, tämä ei tietenkään tarkoita, että eläintenpito tai eläimiin liittyvä toiminta voisi jäädä lainvastaiselle tasolle. Jos neuvoja ei noudateta, eläinsuojeluviranomaisen on ryhdyttävä sitovien hallinnollisten pakkokeinojen käyttämiseen. Tarvittaessa esimerkiksi annettua määräystä on tehostettava eläinsuojelulain 43 §:n nojalla uhkasakolla tai teettämisuhalla. Eläinsuojeluasiassa, kun on kyse eläimeen kohdistuvasta laiminlyönnistä tai teosta, voi lisäksi tulla kyseeseen ryhtyminen eläinsuojelulain 44 §:n mukaisiin kiireellisiin toimenpiteisiin, mikäli eläinsuojelulliset syyt sitä vaativat.

Eläinsuojeluvalvonnan tarkoituksena on selvittää, noudatetaanko eläintenpidossa tai eläimiin liittyvässä toiminnassa eläinsuojelulainsäädäntöä vai rikotaanko sitä. Lainsäädäntöä rikottaessa valvontaviranomaisen on ryhdyttävä toimenpiteisiin, joiden avulla eläintenpito saatetaan mahdollisimman tehokkaalla tavalla lainmukaiselle tasolle. Jos neuvojen harkitaan olevan riittävän tehokas toimenpide silloin, kun on kyse vain lievistä eläinsuojelullisista epäkohdista, viranomainen voi näkemykseni mukaan tyytyä antamaan neuvoja tarkastuskertomuksessa. Tämä on perusteltua paitsi eläimen omistajan tai haltijan näkökulmasta myös hallinnollisen taakan näkökulmasta. Eläimen hyvinvoinnin näkökulmasta puhumattakaan. Neuvojen antaminen voi olla hallinnollisia pakkokeinoja tehokkaampi tapa vaikuttaa eläimen hyvinvoinnin saattamiseksi lain edellyttämälle tasolle eläimen omistajan tai haltijan suhtautuessa neuvoihin positiivisemmin kuin pakkokeinojen käyttämiseen. Lisäksi tarkastuskertomuksessa annettavien neuvojen käyttäminen on hallintopäätöksen antamisen sijaan perusteltua hallinnollisen taakankin keventämiseksi. Edellyttäen kuitenkin, että neuvojen harkitaan olevan riittävän tehokas keino puuttua tilanteeseen. Suomessa on reilun viiden vuoden aikana saatu paljon lisäresurssia eläinsuojeluvalvontaan, mutta valvontatyötä on paljon. Mielestäni viranomaisten resursseja ei kannata käyttää liiaksi tapauksiin, joissa saadaan aikaan toivottu lopputulos hieman vähemmälläkin. Hankalia tapauksia, joissa resursseja tarvitaan normaalia enemmän, riittää kyllä.

Neuvojen antamista koskien ei voi liiaksi korostaa sitä, ettei neuvojen antamiseen tule ryhtyä, jos on kyse lievää vakavammista eläinsuojelullisista epäkohdista tai, vaikka olisi kyse lievistä eläinsuojelullisista epäkohdista, jos on oletettavaa, ettei eläimen omistaja tai haltija noudata neuvoja. Viranomainen ei voi tällaisessa tilanteessa esimerkiksi omaa laiskuuttaan tyytyä vain antamaan neuvoja tarkastuskertomuksessa, jotta asiassa ei tarvitsisi ryhtyä hallintopäätöksen antamiseen. Eläinsuojeluviranomaisen tehtävänä on lainvastaista toimintaa havaitessaan pyrkiä tehokkaasti siihen, että eläintenpito saatetaan mahdollisimman nopeasti ja pysyvästi lainmukaiselle tasolle.

© 2014 Minna Ruotsalo

Elukkajuristi Facebookissa & Twitterissä.

**********************************
 Blogin tarkoituksena on jakaa tietoa eläinsuojelulainsäädännöstä ja sen tulkinnasta sekä soveltamisesta. Blogissa esitetyt laintulkinnat ja näkemykset ovat kirjoittajan henkilökohtaisia tulkintoja ja näkemyksiä, ellei toisin ole nimenomaan mainittu.
 

 


Leave a Comment



Name*

tuota..miten eläinsuojelulaki liittyy tautijuttuun? Onko kysymys välittämättä jääneistä vasikoista ja tilanahtaudesta?

Olenkin miettinyt missä vaiheessa katsotaan että maanviljelijä on ammattitaitoinen arvioimaan oman karjansa terveyden tila. Riittääkö yli 20 vuoden työkokemus omasta karjasta ja on kotoisin perheestä jossa on ollut aina karjaa. On nähnyt Rs viruksen oireet jo 2010 jolloin se on minun tilalleni rantautunut. On ollut coronaa .On tuotu xxx kautta sairaita elukoita joilla on ollut sorkkavälin tulehdusta, sorkka kuumetta yms. On ollut pälvisilsaa Ja aina aikaisemmin Eläinlääkärit on ottaneet näytteet ajallaan ja hoksanneet ja nimenomaan kuunnelleet maanviljelijää koska hän on oman karjansa asiantuntija. Mikäli minua olisi kuunnellut, voisin väittää että tilanne karjassani olisi toinen
En tiedä olisiko minun kuulunut ottaa itse sydän-keuhkotutkimus paketti. Olisin sen varmasti ottanut jos olisin edes kerran elämäni aikana nähnyt kuinka ja miten se otetaan mutta kun kukaan ei näyttänyt. Tuntuu vaan ihmeelliseltä että maanviljelijä ei ole pätevä ottamaan syväsivelynäytteitä sieraimista mutta eläinten anatomia kyllä pitäisi olla hallussa kun keuhkoista ja sydämestä pitää ottaa näytteitä.
 Silloin joulukuussa 2012 kun tämä homma rantautui minun navettaan sanoin että nyt minulle on tuotu joku tauti jota minulla ei ole ennen ollut, koska lääkkeet eivät vaikuttanut.
Jos kentällä ei ole ammattitaitosta porukkaa mikään viesti ei mene ylöspäin, kuten huomaatte tästä selostuksesta. Ja maanviljelijän on todella vaikea saada viestiä eteenpäin vaikka on kuinka yrittänyt.
 Itse kyllä olen yrittänyt noudattaa xxx ohjeita, jotka on annettu virusepidemioissa, koska en ole saanut eläinlääkäreiltä sen parempia ohjeita. Minun on pitänyt miettiä naapureiden sekä isännän elinkeinoa. 
 Kun tuijotetaan yhtä pykälää koko ajan, niin unohdetaan toiset pykälät tyystin. Maanviljelijöiden kyllä pitää kantaa omista toimistaan vastuu, mutta eläinlääkärin ei tarvitse. Vaikka eläinlääkäri toimii virkavastuulla, kuten läänineläinlääkäri minulle sanoi, vastasin läänineläinlääkärille, että joudun toimimaan omalla vastuulla niin kauan, kunnes minulla on mustaa valkoisella. 



KIRJOITUS ON OTANTA YHDESTÄ VALITUKSESTA

Jahah. Nyt ymmärrän.

Olen perehtynyt tuohon mycoplasma bovis vasta -aine juttuihin tällä maanviljelijän tietämyksellä
 Eikö olekin mielenkiintoista se että silloin kun ruvetaan osoittamaan tilan bovis tilannetta mihin luokkaan se kuuluu, niin silloin ei saa näkyä vasta -aineita veressä että tila saisi puhtaat paperit .
Mutta sitten kun ruvetaan etsimään tilalta oireisiin syytä niin silloin ei kelpaa mycoplasma bovis vasta-aineetkaan syyksi.
Kyllä tämä maailman on sitten yksinkertainen vai mitä

5. M. bovis -tartuntatila:
Tila todetaan M. bovis -tartuntatilaksi, kun
 karjassa todetaan M. bovis -bakteeri tai
 karjassa todetaan vasta-aineiden nousua useilla eläimillä ja tilalla esiintyy/on esiintynyt M. bovis -tartuntaan viittaavia oireita

OTANTAA YHDESTÄ VALITUKSESTA

Takana on ollut todella raskas vuosi ja vielä raskaampi on edessä ,kukaan ei tunnu tietävän mitä tehdään ,kukaan ei uskalla kirjoittaa minulla vapautusta laiduntamisesta kukaan ei halua ottaa vastuuta kaikki vain kiertelevät asiaa.
Minulle on sanottu ottamastani kuvista sekä videomateriaaleista , että ainahan kuvat voi ottaa niin että ne näyttävät pahalta. Olenkin miettinyt missä vaiheessa maanviljelijästä on tehty eläinaktivisti. Ilmeisesti siinä vaiheessa kun hän yrittää pitää omien eläimiensä puolta , jotka hän on vasikasta asti itse kasvattanut jotka hän tuntee ,jonka lauman johtaja hän on . Olen reulun puolen vuoden aikana joutunut lopettamaan 7 lehmää ja 14 lehmää on lähtenyt teuraaksi . Mieheni xxxxxxx navetoissa on enään noin 150 sonnia. Meidän yhteiseläinmäärämme on ollut vuonna 2012 380 eläintä ja nyt se on enään noin 180 kpl.
Oireet ovat edelleen päällä eläimillä
Ajattelin ensin että en jaksa valittaa .Mutta minä tiedän että aina tulee olemaan minun jälkeeni joku toinen tila johan iskee sama tauti. Ja se tila ei välttämättä jaksa tällaista toimintaa viran omaisten puolelta. Tilallinen saattaa vetää peiton korville ei jaksa enään . Sitten kun se maanviljelijä on jättänyt eläimet hoitamatta, tulee eläinlääkäri joka tekee ilmoituksen läänineläinlääkärille. Sen jälkeen tilalla on valokuvaajia  ,eläinlääkäreitä  , poliiseja, lomittajia ja luetaan porukalla lehdestä kuinka  maanviljelijä on rääkännyt eläimiä.
 Nyt kun itse on yrittänyt tehdä kaikkensa, on vain syvä hiljaisuus jäljellä.

OTANTAA YHDESTÄ VALITUKSESTA

Takana on ollut todella raskas vuosi ja vielä raskaampi on edessä ,kukaan ei tunnu tietävän mitä tehdään ,kukaan ei uskalla kirjoittaa minulla vapautusta laiduntamisesta kukaan ei halua ottaa vastuuta kaikki vain kiertelevät asiaa.
Minulle on sanottu ottamastani kuvista sekä videomateriaaleista , että ainahan kuvat voi ottaa niin että ne näyttävät pahalta. Olenkin miettinyt missä vaiheessa maanviljelijästä on tehty eläinaktivisti. Ilmeisesti siinä vaiheessa kun hän yrittää pitää omien eläimiensä puolta , jotka hän on vasikasta asti itse kasvattanut jotka hän tuntee ,jonka lauman johtaja hän on . Olen reulun puolen vuoden aikana joutunut lopettamaan 7 lehmää ja 14 lehmää on lähtenyt teuraaksi . Mieheni xxxxxxx navetoissa on enään noin 150 sonnia. Meidän yhteiseläinmäärämme on ollut vuonna 2012 380 eläintä ja nyt se on enään noin 180 kpl.
Oireet ovat edelleen päällä eläimillä
Ajattelin ensin että en jaksa valittaa .Mutta minä tiedän että aina tulee olemaan minun jälkeeni joku toinen tila johan iskee sama tauti. Ja se tila ei välttämättä jaksa tällaista toimintaa viran omaisten puolelta. Tilallinen saattaa vetää peiton korville ei jaksa enään . Sitten kun se maanviljelijä on jättänyt eläimet hoitamatta, tulee eläinlääkäri joka tekee ilmoituksen läänineläinlääkärille. Sen jälkeen tilalla on valokuvaajia  ,eläinlääkäreitä  , poliiseja, lomittajia ja luetaan porukalla lehdestä kuinka  maanviljelijä on rääkännyt eläimiä.
 Nyt kun itse on yrittänyt tehdä kaikkensa, on vain syvä hiljaisuus jäljellä.

Eli valitus, mille hallinto-oikudelle esitetty? Olisi todella mielenkiintoista nähdä.

HYVÄ TASAVALLAN PRESIDENTTI

Tiedän että teillä ei ole lain suomaa valtaa puuttua  asioihin niin kuin teidän neuvonantajanne Minna Hulkkonen minulle kirjoitti , mutta toivoisin teidän käyttävän omaa arvovaltaa jota lain puitteissa ei ole rajoitettu. Koska sillä arvovallalla toivottavasti saataisiin jotain eteenpäin eikä asiat jäisi vain pelkälle puhumisen asteelle niin kuin se on tähän asti jäänyt.
Meillä maanviljelijöillä sekä yrittäjillä kun ei ole oikeusturvaa sen minä olen tämän taistelun aikana huomannut. Ja se apu jonka minä olen saanut ei ole tullut viranomaisten puolelta vaan se on tullut  sellaisilta johtajilta jotka uskovat yrittämiseen uskovat kun heille sanotaan niin kuin ne asiat ovat, mm. Tapiolalta, Oulun Osuuspankin Yrityskonttorista, Pellonpajalta ,Vapolta, Ranuan Meijerin johtajalta  sekä Snellmanilta. Kaikista suurin apu on tullut kuitenkin sellaiselta perhe yritykseltä kuten   pohjois-suomen  maatalous-/ rautakaupalta   Lakkapäältä koska ilman heidän apuaan en olisi tätä asiaa olisi näin pitkälle voinut viedä. Olen monesti ihmetellyt miksi  Juha Ja Jukka Lakkäpää ovat tukeneet tätä asiaa näin pitkälle. Olen tullut siihen tulokseen että he ovat ehkä nähneet  niin monen tilan kaatuvan turhan byrokratian seurauksena, tilallisen antavan periksi ,luovuttavan .
Lähetän ohessa teille korkeimman hallinto-oikeuden valituksen jos teillä olisi sen verran aikaa että lukisitte sen
Uhkat saattavat muuttua mahdollisuuksiksi ja se, joka vierelläsi kulkee, väärien ominaisuuksien kokoelmasta varsinaiseksi helmeksi. Kuinka totta nuo sanat loppupeleissä ovatkaan

Kunnioittaen

Myönnän, että tämä ketju on ärsyttänyt minua ja nämä pitkät sepustukset on luettu puolihuolimattomasti. Mutta nyt nostan hattua sinnikkäästä omien oikeuksien puolustamisesta.