Näinhän se on täälläkin että ne 7-80-lukujen isot talot on taantuneita 60 hehtaarin tiloja. Rahaa on ollu tilillä liikaa niin iskee nuukuus. Pelto on aina ollu liian kallista ja vuokrahommat ei oo vauraiden tilojen juttu...
Vanha isäntä aina muistelee kuinka silloin kun hän aloitti ihmeteltiin yhtä isoa tilaa. Se oli jotakin ihan muuta kun muut tilat siihen aikaan. Peltoa oli älyttömästi ja kalusto komiaa. Nyt siellä on peltoa viljelykses puolet mun pinta-alasta ja omaa peltoa kolmasosa...
Rahaa siellä toki on vieläkin kymmenen kertaa enemmän kun mulla
Monta kertaa vaan siellä kartanoilla on luettu muutakin kuin mtk:n sävyttämää maastullia...
Ehkä on vaan nähty joskus järkevämmäksi olla panostamatta liiketoimintaan, jonka pyörittäminen on
vuodesta toiseen kannattavuuskertoimella mitattuna miinusmerkkistä.
Itsekin tiedän monia kartanoita, joissa vanhojen piharakennusten räystäät ovat maassa kiinni. Surullista katseltavaa,
kun vuosikymmenet sitten ollut paikkakunnan mahtitiloja...
Mutta silti näillä tiloilla voi olla likviditeetti kunnossa, pellot iskukunnossa ja uusi kuivuri muualla pihapiiristä.
Ei sen puoleen, sortuneet rakennukset eivät ainakaan nosta maatalouden arvostusta kuluttajan silmissä.
Mutta mahtaako se kuluttaja ensimmäiseksi marketissa ostoskärryjä täyttäessään miettiä, minkälaisista
nurkista tämän leivän rukiit ovat lähtöisin ?
Tuntuu vaan siltä, että oma ammattitaito ja pellon kasvukunto on ne tärkeimmät tuotannon elementit.
Niistä kannattaa pitää huolta. Sitä kiiltävää peltiä saa ostaa sitten kaupasta lisää, kunhan homma
alkaa tuntumaan sen verran järkevältä, että siihen on talodellisesti järkevää laittaa kovia rahasummia
kiinni.