Sulla on järkevän kevyt vetäjä ja mulla taas selvästi liian pienet aurat :-((
Pienet ne oli silloinkin kun iskä kyntämään opetti, oli vanhat 2x13 kilpakvernet ja vetäjänä 35 maasika, vuosiluku varmaan jossain välillä -69 - 70. Siinä tarvittiin ihan oikeasti painonsiirtoa ja norjia niskoja, oli tukipyörää ja maapuolikin oli korvattu sellaisella lautaspyörällä, mikä lienee oikea nimitys sille?
Riippuu aurojen koosta ja vetäjän painosta ja painon jakautumisesta.
Puolihinattava 4 teräinen painaa kai siinä 2 t, 5-teräinen noin 2,4 t. Mun vanha vetäjä taitaa painaa kuormaajan kanssa siinä vajaa 5,5 tonnia ilman mitään muita lisäpainoja, ja puolihinattavalta tulee ehkä puolet sen painosta nostolaitteelle eli tonni lisää. Yhteensä vetävillä pyörillä on siis noin 6,5 t, mä en kaipaa enää yhtään lisää. Jos keli on järkevä ei havaittavaa luistoa ole ja pyörän jälki jää ehjäksi, sutimista ei silmällä huomaa. Painoa on siis 1,7 kertaa A93:n verran (noin 3,7 t ?) .... Yhtenä syksynä nelivedon pakasta oli lähtenyt levyjen sakarat, ja etupää oli lakannut vetämästä. Hyvissä oloissa kyntäessä huomasin tämän vasta kun ajoin etupään ojaan eikä se tullutkaan sieltä helposti pois.. silloin 4-siipisellä puoliraahattavalla kyntö sujui takavedollakin ihan ok. Mä kyllä kynnän melko matalaan. Jotta pito tulisi rajoittavaksi tekijäksi, pitäisi siipiä lisätä, mutta hevosia ei taas ole yhtään liikaa tälläkään hetkellä, ehkä 90 tallella. Tehokkaamman koneen rengastus ei taas oikein sovi kyntämiseen.
Kevyemmillä (ja ehkä järkevämmillä?) yhdistelmillä aktiivista painonsiirtoa varmasti on hyödyllistä ja ehkä välttämätöntäkin käyttää. Sitä vartenhan se alunperin on kehitettykin kun traktorit olivat kevyitä.
Tätä mä ehkä yritin sanoa, keskiluokan nykykoneet (noin 120 hv, >5 tonnia) vetävät yleisimpiä 4-teräisiä auroja nätisti vaikka työntövarsi pitkässäkin reiässä - jolloin aura siis käyttäytyy puolihinattavan tavoin eikä nostolaitteella voi harrastaa auralta enempää painonsiirtoa kuin mitä auran etupää joka tapauksessa tarvitsee kannatteluun ja työsyyvyden säilyttämiseen. Eli tällöin on aivan sama onko asentosäätö vai mikä säätö, kunhan nostolaite vaan pysyy vakaasti maahan nähden oikealla korkeudella.
Plutakoitakin olen rypenyt, noilla hinattavilla pääsen pahemmasta paikasta, jostain syystä. Lisäksi niiden kanssa pääsee vielä pois ellei muu auta. Kääntää siivet ylös perhoseksi, nostolaitetta vähän ylös ja vetää runkopalkin varassa rekenä kuraa pitkin jos peräpyöräkään ei kanna. Ei jää samalla lailla istumaan aurat maahan kuin tavallisten kanssa käy, kunhan nyt ei kaivata itseään vetokoukun alta kiikkumaan..
Kumpi lie polttoainetaloudellisempaa - pitää merkittävä osa auran painosta traktorilla vai reilusti myös tukipyörällä? Jos siis pito riittää vapaasti kumpaankiin tapaan?
Taidan lähteä etsimään kultivaattoria :-|
