Ainakin ennen kuivurit rakennettiin rinteeseen jossa kaatosuppilo oli ylhäällä ja ja siilot alhaalla. Ei tarvinnut tehdä isoja maatäyttöjä kun laittoi peruutettavan kaatosuppilon. Mitä siihen soraan tulee niin kaavittin pois ja laitettiin kaatosuppilon edusta nurmelle.
Jossain loimaan seudulla se lähin rinne voi olla kilometrien päässä. Tai sitten joku joen/puronranta joka pitäisi paaluttaa ettei kuivuri lähde luisumaan rinnettä alaspäin.
Näin on! 60 metriä löysää savea alla, ei ihan voi ajosiltaa tehdä, tai se koko kuivurin höskä painuu harjaa myöden siniseen uneen, ja jää vielä iso monttukin muistoksi!
On monta kuivuria saatu kallelleen, kun on "ihan hiukan vaan" korotettu kaatosuppilon reunaa ja samalla ajettu täyttömaata ajosiltaan korotukseksi. Ajosillan paino kaataa kuivurin sillale päin.
Tuollaista Timpan kaatosuppiloa olen myös harkinnut. Siinä on rajakytkimellä syöttö, eli kuljetin käynnistyy ja pysähtyy kapasitiivisen anturin käskyttämänä. Taajuusmuuttajalla voipi tietysti säädellä nopeutta myös, mutta rajakytkin on silti oltava, ja jos elevaattorin luukku on sopivasti auki, tavaraa menee just niin paljon, kuin elevaattori kykenee viemään. Eli aika tehokkaasti, koska kuljetin pitää tavaraa koko ajan maksimisyötöllä.
