Suomalainen ja japanilainen yritys päättivät järjestää vuosittain
soutukilpailun 8-miehisin joukkuein. Molemmat joukkueet harjoittelivat
pitkään ja kovaa ja kun kilpailupäivä tuli, molemmat joukkueet olivat
mielestään huippukunnossa. Mutta japanilaiset voittivat ylivoimaisesti
kilometrillä. Tappion jälkeen suomalaisten joukossa vallitsi
tappiomieliala (outoa).
Yrityksen korkein johto päätti kuitenkin, että imagosyistä heidän olisi
pakko voittaa seuraavan vuoden kisa. Näin ollen he asettivat
projektiryhmän ratkaisemaan ongelmaa. Pitkien analyysien jälkeen ryhmä
havaitsi, että japanilaisilla oli seitsemän soutajaa ja yksi mies
peräsimessä, kun taas suomalaisilla oli yksi soutaja ja seitsemän
perämiestä.
Tässä kriisitilanteessa johto osoitti huomattavaa
toimintakykyä: päätettiin palkata konsultit tutkimaan oman joukkueen
koostumusta. Muutaman kuukauden työn jälkeen asiantuntijat tulivat
siihen johtopäätökseen, että
joukkueessa oli liian monta ohjaajaa ja liian vähän soutajia.
Asiantuntijoiden raportin perusteella yrityksen johto teki välittömästi
muutoksia joukkueeseen. Nyt joukkueessa oli neljä perämiestä, kaksi
yliperämiestä, joukkueenjohtaja ja soutaja. Lisäksi soutajan
motivoimiseksi kehitettiin bonuspistejärjestelmä. "Meidän on
laajennettava hänen työnkuvaansa ja annettava hänelle enemmän
vastuuta."
Seuraavana vuonna japanilaiset voittivat kahdella kilometrillä.
Suomalainen joukkue erotti soutajan huonoon työsuoritukseen vedoten,
mutta maksoi kuitenkin bonuksen johdolle sen osoittamista ponnisteluista.
Konsulttifirma teki uuden analyysin tilanteesta ja veti johtopäätöksen,
että taktiikka oli ollut oikea ja motivaatio kohdallaan. Materiaalissa
vain olisi parantamisen varaa.
Ensi vuotta varten suomalaiset ovat nyt kehittämässä uutta venettä.
***************************************************
Naisystävyyttä:
Nainen oli koko yön poissa kotoa ja seuraavanana päivänä kertoi miehelleen nukkuneensa erään ystävättärensä luona. Mies soitti tämän kymmenelle ystävättärelle eikä kukaan vahvistanut asiaa todeksi.
Miesystävyyttä:
Mies oli koko yön poissa kotoa ja seuraavana päivänä kertoi vaimolleen nukkuneensa erään ystävänsä luona. Vaimo soitti tämän kymmenelle ystävälle, joista 8 vahvisti asian todeksi ja kaksi väitti miehen olevan vieläkin luonaan!
"Olipa kerran Soneran tietoliikenneasiantuntia (dipl.ins) ja hän joutui
kertausharjoituksiin. Siellä joutui sitten ampumaan rynnäkkökiväärillä
tauluun. Ampui eka sarjan, pisteenlaskija ilmoitti, että ei yhtään osumaa.
Yritti uudestaan, sama tulos.
Yritti kolmannen kerran ja yksi kuti hipaisi taulun reunaa.
Tyyppi hermostui aivan totaalisesti ja laittoi sormen piipun eteen ja veti
liipaisimesta.
Ase laukesi ja sormestä hävisi pää pois. Tyyppi tuijotti sormen tynkää ja
huusi pisteenlaskijalle:"Täältä lähtee ihan oikein, vika täytyy olla siellä
päässä..."
MIKÄHÄN PIRU SIINÄKIN ON, KUN EI TAHO NAISET OIKEIN PYSYÄ ?
Näin kevätpuolella talvea tulee terveelle miehelle mieleen ne elämän
perusasiat. Mahla alkaa virtailla, vai mitenkä sitä sanotaan.
Suoranaista
yksinäisyyttä ei tietenkään ole, kun on tuo koira. Kavereita on aina sen
verran, että saadaan korttirinki kasaan ja kiljuun kimppasokerit kerran
kuussa.
Vaan jotain kummallista ylimääräistä kaipuuta se pukkaa kevät karunkin
uroon munaskuihin. Mikä siinä auttaa, sanottu ja tehty.
Pistin Helsingin Sanomiin ilmoituksen:
"Katseenkestävä, huumorintajuinen nainen. Sinua etsii tositarkoituksella
rehellinen suomalainen mies. Myös hellien takkailtojen mahdollisuus.
Alko ja savuttelu eivät hallitse elämääni.
Harrastuksina autoilu, aerobic ja metsästys. Saanhan kohdata sinut
keväässä?
Nimimerkki: Yksinäinen tulppaani."
Yks Kejonen siinä ilmoituksessa vähän konsultoi. Se on taksikuski, ja
nehän tuntee kyllä naiset. Sama Kejonen kirjoitti naisille ne muutamat
kirjeetkin vastaukseksi. Tehokkaita täkyjä, romantiikkaa. Vähän epäilen
sitä Kejosta homoksi, kun se osaa niin monta runoa ulkoa ja sillä on
tietokone.
Oisko mennyt kuukauden päivät, kun yksi leidi oli sitten tulossa
käymään. Lähdin asemalta Ladalla hakemaan. Pistin vähän siistimpää
päälle: pikkutakin ja salihousut. T-paidassa luki pikkusen huumoria:
Ellun Piriste.
Deodorantti oli taas kateissa; suhautin kainaloon Raidia, sama se mikä
haju. Minulla oli siinä matkan varrella, kaverin pajassa, kesärenkaat
pinnoitettavina, piti käydä ne hakemassa. Myöhästyin asemalta melkein
tunnin. Kaks kertaa muistin siinä hötäkässä sen naisen nimenkin väärin.
Vaan paskaakos tuosta, ei se pahoittanut mieltänsä, niin reippaastihan
tuo kanteli matkalaukkunsa autolle, kun minä kävin täyttelemässä
lottokupongin.
Laiton sen takapenkille istumaan pitkäsiimalaatikon päälle, kun minun
koira istuu aina edessä.
Tuli se Kejonen siihen irvistelemään, että onkos toimitettu tavara
tuoretta. Piti tarjota sille baarissa pari kaljaa, sellainen oli
sopimus.
Nainen odotteli koiran kanssa autossa.
Ostin lähtiessä grilliltä lihapiirakan lenkinpätkällä, kaikki mausteet,
extra sipuli ja maitoa. Söin itse, annoin osan koiralle, ja kyselin,
että ottaako se takapenkkiläinen kanssa. Se sanoi junassa syöneensä.
Otin
siinä ajellessa tekarit suusta ja nuoleskelin puhtaaksi.
Sitä naista rupesi oksettamaan, piti pysähtyä. Tietää ne junien ruuat.
Loppumatka meni kuitenkin ihan mukavasti. Selailin Jallua ajellessa,
enkä meinannut huomata yhtä kollia, piti ihan koukata, että sain sen
pyörän alle. Nyljin mirrin näppärästi rukkastarpeiksi, pyyhin kädet
koiraan ja eikun taas matkaan.
Tarjoilin hieman tunnelmamusiikkia. Frederikin "Mä tahdon takoa sun
markkinarakoa" on lempikappaleita. Se ehti tulla kahdeksan kertaa ennen
kuin oltiin kotipihassa.
Oli siinä vaiheessa jo niin seksuaalisesti ylivirittynyt tunnelma, että
piti juoksulla mennä vessaan. Oli meillä myöhemminkin semmosta
estottoman
kodikasta tunnelmaa. Kopeloin sitä "vaimoehdokasta" kokeeksi sieltä
täältä, tullen mennen, kun se kanteli vettä kaivolta, luutusi lattioita
ja pesi nyrkkipyykkiä.
Puolilta päivin kävi poliisi kyselemässä ulosottomiehen kanssa
saataviaan. Niillä oli koira mukana, ja se oksensi, kun näki minun
ruokailevan. Täällä ei turhaan hienostella!
Lainasin siltä naiselta käsilaukusta pari satasta, että näkevät
viranomaisetkin, ettei tässä ihan yhteiskunnan siivellä eletä.
Illalla soittelin kaverit paikalle "Barbaraa" katsomaan. Pidettiin
perinteinen piereskelykilpailu. Minä voitin, vaikka Simanaisen Oskari
soitti porilaisten marssista ensimm> äisen säkeistön melkein kokonaan
ennen kuin sillä pärähti henki materiaksi! Sen kunniaksi päätettiin
lähteä kylillä pyörähtämään. Tehtiin oikein lista kaikista
hauskuuksista,
mitä nyt sellainen äijäporukka pikkupäissään keksii.
Barbaralle päsähti ärhäkkä päänsärky, ja se jäi kotiin. Soittelin sille
myöhemmin aamuyöstä monta lämmittelypuhelua kotiin eikä tosiaankaan
mitään pyhäkoulutekstiä.
Oisko se kello ollut jotain kolme, kun tulin kotiin. Barbara nukkui
matkalaukkujensa päällä, omituisia ovat etelän tavat! Mukava oli silti
tulla; kyllä se naisen käsi on, joka huushollissa näkyy.
Minun piti se Barbara kuitenkin herättää. Sai maksaa taksin ja siivota
takapenkin, kun minä en millään jaksanut.
Aamulla tuli äitimuori käymään, kuului heti ovelta sanovan, että meidän
poika pärjää ihan hyvin ilman tuollaisia meikattuja
kaupunkilaisvosujakin.
Ja niinpä se lähti Barbara. Laukut jäi ja kaikki. No, oli miten oli.
Kyllä se on justiinsa se huumorintaju, mikä pittää meikäläisen naisella
olla kohallaan. Ja ulukonäkö tietenki.
Sakke oli ollut IT-alalla 20 vuotta,kunnes väsyi jatkuvaan stressiin ja
oravanpyörään.
Hän otti lopputilin ja osti säästöillään hylätyn kansakoulun pohjoisen
perukoilta, kaukana sivistyksestä.
Posti kävi, kun postia oli, ja kerran viikossa Sakke poikkesi
lähimmässä
kaupassa 25 kilometrin päässä.
Kun puoli vuotta oli kulunut lähes täydessä eristyksessä
ulkomaailmasta,
joku koputti Saken oveen.
Hän meni avaamaan ja näki ovella parrakkaan miehen.
"Päiviä vaan", mies sanoi.
"Mie olen Erkki, teijän lähin naapuri tuolta kairalta. Minulla on pikku
juhulat lauantaina. Ajattelin, että jos teki tulisitta".
"Kiitos kutsusta", Sakke sanoi ilahtuneena.
"Puolen vuoden yksinäisyyden jälkeen olenkin jo valmis tapaamaan muita
ihmisiä."
Sakke teki jo lähtöä, mutta kääntyi vielä sanomaan: "Siellä sitten
ryypäthän rajusti."
"Ei haittaa", Sakke vakuutti. "Kahdenkymmenen vuoden kokemuksella
pystyn
juomaan pöydän alle melkein kenet
tahansa."
"Saattaa tulla tappeluki", Erkki varoitti.
"Enköhän ihmisten kanssa pärjää, kiitos kutsusta", Sakke tuumi.
Erkki kääntyi vielä kerran sanomaan:
"Nuissa juhlissa on tavannu olla aika villiä seksiäkin. Siellä panhan
niin
että pershet halkiaa".
"Ei hätää", Sakke sanoi. Olenkin ollut turhan pitkään yksinäni. Miten
muuten juhliin pukeudutaan?"
"Ihan miten sie haluat", Erkki tokaisi.
"Ei sielä ole muita ko me kaksi."
