Mää olisin kovasti tahtonu maatalousalaa opiskelemaan peruskoulun jälkeen, mutta menin lukioon, kun äiti käski. Sen sisaruksilla eikä vissiin isänkään sisaruksilla ei ollu yhtään lapsia ylioppilaina, niin oliskoos ollu jotain näyttämisen paineita...? Ei lukio mulle huono ollu, mut ei jaksanu samanlaisesti tsempata kuin peruskoulussa niin lukion todistus ei niin ihmeellinen ole.
Lisäksi äitini toitotti "että turha semmoista maanviljelystä on opiskella kun maata ei ole eikä tule. Eikä sua kukaan plikka huoli isännäksi" Todella kannustavaa?
No lukion jälkeen sitten harrastuksen myötä olin kiinnostunut sähköasioista ja (jälkeenpäin ajateltuna) valitettavasti pääsin korkeakouluun. Nimittäin jos sinne on vaikea päästä niin tämmöisen epäsosiaalisen yksilön on siellä aika vaikea verkostoitua. Ja vaikea sieltä on päästä pois (todistuksen kanssa). Työtkin siinä vähän veivät mennessään....
Onneksi (äitin harmiksi?) sitten toisella kierroksella sain puolisokseni emännän, jolla oli maatila ilman isäntää. Ihan kun mua odottamassaa! Ja nyt opiskelen maatalousalaa töiden ohessa. Ylioppilaana olisin päässyt agrologiksikin opiskelemaan, mutta lähialueella ei ollut sopivaa koulutusta saatavilla juur ny. Perustutkintoa siis opiskelen aikuis/monimuoto-opiskeluna, saas nähdä saanko suoritettua koko tutkinnon (näytöillä)
Melkoista rämpimistä välillä, mutta parhaansa tehden ja kovasti yrittäen. Onnistuminen palkitsee. 1966 - 2016 and counting...