Kiitos kaikille osallistujille. Viestiketjua lukiessa näkee selvästi ketkä ovat asioista perillä. Valitettavasti säälillä katson noita Talojuhanin vastaanpyristelyjä, asioiden totuuspohjalla ei ole merkitystä ja asiassa pysyminen on erittäin vaikeaa. Kun oman puolueen edustajien yletön palvonta on saavuttanut äärirajat, löytyy muista puolueista heti syntipukki. Ja kun kirjoitukset ovat täyttä paskanjauhantaa. Kiitos Jorma Jaakkolalle. Kirjoituksissasi on todella perää. Ja arvostan tapaasi käsitellä oman puolueesi edustajia. Kaikki poliitikot ovat kritiikkinsä ansainneet. Persoonallisuustestistä tämä viestiketju alkaa käydä. Omalla kohdalla on silti kevyt ja hyvä olo, poliitikot ovat kaikki samanlaisia. Puoluekannasta riippumatta. Ja kaksi tämän palstan kirjoittajaa omasta mielestään ovat täydellisiä. Siinä auttaa puoluesidonnaisuus ja toisten virheistä kirjoittaminen.
Kiitos kiittämisestä devil!
Kerron taustoja:
Suomen EU:hun liittymisen ihmeellisyydet aukenivat minulle 1.12.1999 saamastani salaisen EMU-pöytäkirjan otteesta.
Jo neuvottelujen aikaan karsastin Pertti Salolaista. Mielestäni hänen päässään ei kaikki ollut kunnossa.
Kun sitten salaisen EMU-kokouspöytäkirjan osallistujalista selvisi, löytyivät seuraavat nimet:
pääministeri Esko Aho ja ministerit Pertti Salolainen, Heikki Haavisto, Sirpa Pietikäinen, Ilkka Kanerva, Toimi Kankaanniemi sekä EU-ryhmän ulkopuolisena osallistujana sisäministeri Mauri Pekkarinen, en voinut tuntea sympatiaa Salolaista, Kanervaa enkä Pietikäistä kohtaan.
Myöhemmin kävi selville, että Salolainen on sosialidemokraatti, joka meni Iso-Britanniaan opiskelemaan ja teki gradunsa Euroopan yhdentymisestä.
Pietikäinen puolestaan on vihreä tai jopa stalinisti. Hannele Pokka kertoo kirjassaan Porvarihallitus, ettei Pietikäinen ajanut yksityisomistuksen etua.
Edellä oleva tieto kertoo paljon Kokoomukseen soluttautujista.
Jäsenyyshakemukseen liittyvä tieto alkoi purkaantua, kun luin komission vastauksen Suomen jäsenyyshakemukseen. Siinä mainittiin päiväys 27.2.1992.
Kun sähköpostitse kolme eri kertaa pyysin valtioneuvoston arkistosta hallituksen kokouspöytäkirjaa tuolta ajalta, sain jokaiseen pyyntööni vastaukseen puhelimeeni.
Kahdella ensimmäisellä kerralla sanottiin vain, ettei pyyntööni suostuta.
Kolmannella kerralla sanottiin, että ettekö jo usko, että ette saa niitä, koska liitteenä on UM:n salainen muistio.
Silloin sanoin, että olen saanut salaisen EMU-varaumapöytäkirjankin, vaikka salassapidosta on KHO:n vahvistus.
Nyt arkistonhoitaja päätti esimiehensä kanssa allekirjoittaa tutkimusluvan otiskolla
Jäsenyyshakemus, lähettää otteita pöytäkirjasta ja liitteenä olleen salaisen muistion.
Tutkimusluvan otsikolla
Jäsenyyshakemus arkistonhoitaja paljasti, mistä pöytäkirjassa oli kysymys, vaikka en sanallakaan ollut maininnut sanaa jäsenyyshakemus. Olin ainoastaan pyytänyt hallituksen kokouksen pöytäkirjaa komission mainitsemasta ajankohdasta.
Jälkeenpäin sain UM:stä sähköpostia, jossa kerrottiin, että kaikkiaan jäsenyyshakemuksia oli viisi:
27.2.1992 Dieter Witzhamin jättämä, sitten Esko Ahon puhe eduskunnalle ja viimeksi (3-osainen) Koiviston ja Ahon 18.3.1992 allekirjoittama hakemus.
Antti Kuosmanen kertoo kirjassaan, että Aho ei pitänyt eduskunnassa puhetta eduskunnalle vaan se oli suunnattu Brysseliin.
Anne Koski kertoo väitöskirjassaan
Niinkö on jos siltä näyttää, että Koiviston ja Ahon Ulkoministeriössä tapahtuneesta allekirjoittamistapahtumasta 18.3.1992 tehtiin uutisoinnille (ulkoministeriössä) näytös.
Näytökseen osallistui myös Veli Sundbäck, joka vei hakemuskansion Brysseliin. Sundbäckiä kuvattiin siirtymisessä mustaan autoon, mustassa autossa, lentokentällä ja Brysselissä. Brysselissa kansion vastaanottajat olivat vaivaantuneita näytökseen osallistumisesta.
Väyrysen nimi wikipediaan jäsenyyshakemuksen jätättäjänä saatiin siitä, että näytöksellinen allekirjoittaminen tapahtui Ulkoministeriössä.
Koivisto allekirjoitti hakemukset ja Aho varmisti allekirjoituksillaan. Väyrystä ei Koiviston määräämässä ulkopolitiikassa tar***** kuin syntipukiksi historian vääristelyssä.