Kun tämä Herra Talojuhani katsoo asiat aina oman puolueen näkökannalta edullisimmalla tavalla, niin muistin virkistämiseksi keskustapuolueen ja kokoomuksen välejä hiertäneestä aikakaudesta, EY-liittymisneuvotteluista:

Maatalouden tuet
Maatalouselinkeinon sisäisten ja alueellisten tuloerojen tasaamiseen käytetään yhteisön budjetista maksettavia tukia, joita voidaan rajoitetusti ja erikseen sovitulla tavalla täyden­tää kansallisesti. Tällaiset tuet ovat maatalouden rakennepolitiikkaa. Ensimmäiset merkittävät rakennepoliittiset tuet olivat varhaiseläkkeitä, investointitukia ja ammattikoulutuksen tukea, jotka otettiin käyttöön 70-luvulla. Vasta tuolloin aloitettiin maatalouden rakenteen järjes tel­mällisempi kehittäminen. Rakennepolitiikan yleisenä tavoitteena on ollut tilakoon suurenta­minen ja tehokkaampi tuotanto.
Uudempia rakennepolitiikan välineitä ovat muun muassa nuorten viljelijöiden aloitustuki, viljelijöiden yhteistoiminnan tuki sekä maata­loustuotteiden jalostuksen ja markkinoinnin kehittämiseen tarkoitettu tuki.
Yhteisön käyttämistä tukimuodoista vuoristoisten ja epäedullisten alueiden (Less Favoured Areas, LFA) tuki on luonteeltaan puhtaimmin säilyttävää. LFA-tuen päätavoite on varmistaa, että maatalous voi jatkua tietyillä alueilla. LFA-tuki suunniteltiin aikanaan yhtei­sön silloisten jäsenmaiden vuoristoalueita ja erityishaitoista kärsiviä pieniä alueita silmällä­pitäen. Nykyisin noin puolet yhteisön maatalouspinta-alasta on luokiteltu tuki­alueeksi.
Yhteisön maatalouspolitiikkaa uudistettiin viimeksi ns. Agenda 2000 -ratkaisujen yhteydessä Berliinin Eurooppa-neuvostossa maaliskuussa 1999. Osana laajempaa yhteisön poliitikan uudistusta päätettiin alentaa viljan ja maidon interventiohintoja sekä lihan saamaa tukea. Alenevia tukia korvataan viljelijöille maksettavilla suorilla tulotuilla. Viinin, viljan, lihan ja maidon markkinointijärjestelyt uudiste­taan.

Suomen jäsenyysneuvottelut ja maatalous
Suomen jäsenyysneuvottelujen ylivoimaisesti vaikeimmat kysymykset liittyivät maatalouteen. Tämä oli osittain seurausta senhetkisestä poliit­tisesta tilanteesta. Hallituksen johtavan puolu­een, Suomen Keskustan kannattajakunta ja
JÄSENYYDEN SISÄLTÖ
jossain määrin myös sen johtohenkilöt olivat syvästi erimielisiä yhteisöön liittymisestä. Ennen muuta maataloutta lähellä olevat päättäjät epäilivät jäsenyyden johtavan maatalouselin­keinon edellytysten romahtamiseen Suomessa.
Neuvottelujen vaikeudet johtuivat kuiten­kin enimmäkseen asiallisista ongelmista. Maata­louden harjoittamisen edellytykset ovat Suomes­sa muun muassa luonnonolosuhteista johtuen huonommat kuin muualla yhteisössä. Suomessa harjoitettu maatalouspolitiikka poikkesi paljolti myös luonteeltaan yhteisön maatalouspolitiikas­ta. Kotimaisen maatalouden kehittäminen oli monien mielestä jäänyt ajastaan jälkeen. Maata­louspolitiikasta oli tullut kansallisen puoluepoli­tiikan väline ja välikappale. Tämä puolestaan oli vähentänyt maatalouden kansainvälistä kilpailukykyä ja hyväksyttävyyttä kansalaisten silmissä.
Kysymys ei ollut siitä, että yhteisön ko­missio tai jäsenmaat olisivat halunneet Suomen maatalouden ahdinkoa. Neuvottelujen ongelmat olivat seurausta yhteisön maatalouspolitiikan ja siihen sisältyvän tukijärjestelmän perusluonteesta. Vuosikymmenien varrella luotu maatalouspolitiikka on sadoista, jollei tuhansis­ta kompromisseista syntynyt säädösten ja hallin­nollisten määräysten kokonaisuus, jonka sisäistä tasapainoa komissio ja jäsenmaat valvovat liki vainoharhaisella vimmalla. Vaikka Suomen maataloustuotannon merkitys yhteisön markki­noilla on melkein kaikissa tuotteissa häviävän pieni, Suomen erityisoloihin perustuvia siirtymäkausia ja uusia tukimuotoja kavahdet­tiin. Komissio pelkäsi joutuvansa Suomelle sallittavien poikkeusten maksumieheksi muihin jäsenmaihin päin. Jäsenmaat halusivat tukea komissiota eikä ainakaan osa niistä tuntenut (saati halunnut tuntea) Suomen oloja hyvin.
Jäsenyysneuvottelut huipentuivat helmi­maaliskuun vaihteessa 1994 pidettyyn kokouk­seen, joka kesti useita päiviä ja öitä. Kokoukses­sa ratkaistiin suurimmat jäljellä olleet avoimet kysymykset. Vaikeimmat asiat liittyivät maa­talou teen: tukijärjestelmän pysyvyyteen, epäsuo­tuisien alueiden tuen saamiseen koko maahan, mahdollisuuteen käyttää kansallista maatalous­tukea sekä ympäristötukeen. Komission pääsih­teeri David Williamson tuli suomalaisten neu­vottelijoiden luo tiistaina 1. maaliskuuta vähän yli kello 18 ja kertoi neuvoston hyväksyneen neuvotteluratkaisun.

Liittymissopimuksen erityisjärjestelyt maataloudessa
Pelkästään yhteisöstä saatavien tukien avulla ei maatalouden jatkuvuutta Suomessa olisi voitu turvata. Yhteisön hintatasolla ja sen käyttämillä tukimuodoilla maataloustuotannosta ei jää vil jelijälle tuloa. Tuotannon jatkuminen edellytti kansallisia tukiratkaisuja, joilla korvataan tulonmenetyksiä. Kansallisesta tuesta ja sen myöntämisperiaatteista tuli neuvottelujen yksi kiperimmistä kysymyksistä, kun selvisi, ettei yhteisö suostu Suomen pyytämään asteittaiseen hintasopeutukseen.
Suomi sai lopulta luvan maksaa kansallis­ta pohjoista tukea 62. leveyspiirin pohjoispuolel­la[/i][/color]

  Joo kun saivat H Haaviston nukahtamaan niin sopivat sopivan sopimuksen...

http://keskustelukanava.agronet.fi/agronet/index.php?topic=11837.0

Kuten eräs pohojalaanen MTK-veteraani aivan oikein totesi, niin kepulaisten vetämissä maatalouden EU-liittymisneuvotteluissa jätettiin Etelä-Suomi "tulevaisuuden optioitten" varaan, ts. heitteille.


Yksi törkeä teko oli jättää viljan viitesadot alhaisiksi, 2800 kg/ha, niistä määräytyy EU:n maksama CAP-tuki. Viitesatojen laskentavuosiin osui yksi katovuosi, sen olisi saanut oikaistua, jos Suomen neuvottelijoilla olisi ollut siihen haluja...mieluummin he ottivat tilalle oikeuden maksaa enemmän tukea C-alueelle pohjoista tukea Suomen valtion kassasta.

EU määräsi, että AB-alueelle pitää maksaa korotettuja investointitukia...tämän MTK junttasi heti pois...vähän aikaa sitä ehdittiin maksaa. Samoin MTK junttasi pois AB-alueelta Nuorten viljelijöitten tuen, C-alueella sitä maksetaan edelleenkin. jne jne....

Kaikki AB-alueen menetykset eivät johtuneet EU:sta vaan Simonkadusta.

Valtiovarainministeri Niinistö olisi valtion taholta halunnut antaa helpotusta maataloudelle pudottamalla sen alempaan energiaveroluokkaan teollisuuden rinnalle v. 1996, MTK torjui tarjouksen.

http://keskustelukanava.agronet.fi/agronet/index.php?topic=11837.0

Kuten eräs pohojalaanen MTK-veteraani aivan oikein totesi, niin kepulaisten vetämissä maatalouden EU-liittymisneuvotteluissa jätettiin Etelä-Suomi "tulevaisuuden optioitten" varaan, ts. heitteille.

Heitettiin, mutta oliko herra Salolaisen myötävaikutuksella osansa? Vastaus: oli.
Jäsenyysneuvotteluissa oli mukana suurin arkkitehti jolle tästä epäonnistumisesta kuuluu vastuu, Pertti Salolainen. Surkuhupaisammaksi tämän miehen teki se, että hän kirjoitteli mm. Hesarin mielipidepalstalle yksittäisen lukijan kommenttiin vastinetta. Päällimmäinen tavoite hänellä oli saada kunnia itselleen tästä jäsenyydestä, viis ehdoista. Varsinkaan maatalouden. Kansallisten tukien maksuoikeudesta hän muisti vahvasti tuolloin hehkuttaa, muttei niiden väliaikaisuudesta. Maatalous tarvitsi remonttia, mutta varsinkin tuo kokoomuksen hätäily vei kaiken pohjan onnistumiselta neuvotteluissa. Niin varmalta komissiossa Suomen liitttmistä pidettiin. Maatalouden sopeuttaminen alkoi liian myöhään Suomessa. Luopumistuen kaltainen järjestelmä jne. olisi pitänyt ottaa käyttöön paljon aiemmin. Luulin, että vuonna 1987 tämä vaihe olisi alkanut, mutta ei tullut muutosta vaikka maatalousministeriksi pitkän kepuvaiheen jälkeen nousi kokoomuslainen Pohjola. Valitettavasti eräissä asioissa suunta vain huononi. Luottamukseni politiikkaan meni jo silloin.

Muistaakseni yksinkertaisin=pahin tukialuekartta oli semmoinen jossa Suomi oli jaettu kahteen vyöhykkeeseen.Raja jossain Vaasan korkeudella.pohjoisemmalle alueelle LFA-tuki.Etelään ei mitään.
Tietysti CAP koko maahan.Jollain viitesadolla.Demarit ainakin kannattivat...

Lainaus käyttäjältä: Talojuhani - 30.06.12 - klo:23:39

http://keskustelukanava.agronet.fi/agronet/index.php?topic=11837.0

Kuten eräs pohojalaanen MTK-veteraani aivan oikein totesi, niin kepulaisten vetämissä maatalouden EU-liittymisneuvotteluissa jätettiin Etelä-Suomi "tulevaisuuden optioitten" varaan, ts. heitteille.

Heitettiin, mutta oliko herra Salolaisen myötävaikutuksella osansa? Vastaus: oli.
Jäsenyysneuvotteluissa oli mukana suurin arkkitehti jolle tästä epäonnistumisesta kuuluu vastuu, Pertti Salolainen. Surkuhupaisammaksi tämän miehen teki se, että hän kirjoitteli mm. Hesarin mielipidepalstalle yksittäisen lukijan kommenttiin vastinetta. Päällimmäinen tavoite hänellä oli saada kunnia itselleen tästä jäsenyydestä, viis ehdoista. Varsinkaan maatalouden. Kansallisten tukien maksuoikeudesta hän muisti vahvasti tuolloin hehkuttaa, muttei niiden väliaikaisuudesta. Maatalous tarvitsi remonttia, mutta varsinkin tuo kokoomuksen hätäily vei kaiken pohjan onnistumiselta neuvotteluissa. Niin varmalta komissiossa Suomen liitttmistä pidettiin. Maatalouden sopeuttaminen alkoi liian myöhään Suomessa. Luopumistuen kaltainen järjestelmä jne. olisi pitänyt ottaa käyttöön paljon aiemmin. Luulin, että vuonna 1987 tämä vaihe olisi alkanut, mutta ei tullut muutosta vaikka maatalousministeriksi pitkän kepuvaiheen jälkeen nousi kokoomuslainen Pohjola. Valitettavasti eräissä asioissa suunta vain huononi. Luottamukseni politiikkaan meni jo silloin.

Salolainen ei osallistunut maatalouden liittymisneuvotteluihin,  Haavisto ja Härmälä hoitivat.

Maataloutta yritti uudistaa kepun Toivo Yläjärvi jo 1980-luvulla, mutta sai MTK:n ja ennenkaikkea Martti Puran vastaansa...Purasta tulikin "koivu ja tähti", "peini on kaunista" linjan arkkitehti....vielä EU-liittymisneuvottelujen alla. EU-jäsenyyden myötä tämä Puran linja jouduttiin kääntämään päälaelleen, "suuri on kaunista". Pohjala oli lyhytaikainen välikauden miknisteri, joka ei ehtinyt muuttaa mitään.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Toivo_Yl%C3%A4j%C3%A4rvi

Mitä taas tulee tukien maksuoikeuteen, niin EU määräsi AB-alueelle maksettavaksi korotetut investointituet, MTK junttasi ne heti pois...Korkeaoja kieltäytyi palauttamasta.

Valtiovarainministeri Niinistö KOK tarjosi maataloudelle mahdollisuutta siirtyä alempoaan energiaveroluokkaan...MTK torjui.

MTK junttasi AB-alueelta Nuorten viljelijöitten tuen, C-alueella maksetaan vieläkin.

jne jne.

Tukileikkausten jäljet johtavat Simon- ja Apollonkadulle.

Etelä-Suomessa on vähitellen alettu tajuta, kuinka kepu kusettaa... yksi suuri syy kepun romahtamiseen eduskuntavaaleissa.

Lainaus käyttäjältä: devil - 30.06.12 - klo:23:55

Lainaus käyttäjältä: Talojuhani - 30.06.12 - klo:23:39

http://keskustelukanava.agronet.fi/agronet/index.php?topic=11837.0

Kuten eräs pohojalaanen MTK-veteraani aivan oikein totesi, niin kepulaisten vetämissä maatalouden EU-liittymisneuvotteluissa jätettiin Etelä-Suomi "tulevaisuuden optioitten" varaan, ts. heitteille.

Heitettiin, mutta oliko herra Salolaisen myötävaikutuksella osansa? Vastaus: oli.
Jäsenyysneuvotteluissa oli mukana suurin arkkitehti jolle tästä epäonnistumisesta kuuluu vastuu, Pertti Salolainen. Surkuhupaisammaksi tämän miehen teki se, että hän kirjoitteli mm. Hesarin mielipidepalstalle yksittäisen lukijan kommenttiin vastinetta. Päällimmäinen tavoite hänellä oli saada kunnia itselleen tästä jäsenyydestä, viis ehdoista. Varsinkaan maatalouden. Kansallisten tukien maksuoikeudesta hän muisti vahvasti tuolloin hehkuttaa, muttei niiden väliaikaisuudesta. Maatalous tarvitsi remonttia, mutta varsinkin tuo kokoomuksen hätäily vei kaiken pohjan onnistumiselta neuvotteluissa. Niin varmalta komissiossa Suomen liitttmistä pidettiin. Maatalouden sopeuttaminen alkoi liian myöhään Suomessa. Luopumistuen kaltainen järjestelmä jne. olisi pitänyt ottaa käyttöön paljon aiemmin. Luulin, että vuonna 1987 tämä vaihe olisi alkanut, mutta ei tullut muutosta vaikka maatalousministeriksi pitkän kepuvaiheen jälkeen nousi kokoomuslainen Pohjola. Valitettavasti eräissä asioissa suunta vain huononi. Luottamukseni politiikkaan meni jo silloin.

Salolainen ei osallistunut maatalouden liittymisneuvotteluihin,  Haavisto ja Härmälä hoitivat.

Maataloutta yritti uudistaa kepun Toivo Yläjärvi jo 1980-luvulla, mutta sai MTK:n ja ennenkaikkea Martti Puran vastaansa...Purasta tulikin "koivu ja tähti", "peini on kaunista" linjan arkkitehti....vielä EU-liittymisneuvottelujen alla. EU-jäsenyyden myötä tämä Puran linja jouduttiin kääntämään päälaelleen, "suuri on kaunista". Pohjala oli lyhytaikainen välikauden miknisteri, joka ei ehtinyt muuttaa mitään.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Toivo_Yl%C3%A4j%C3%A4rvi

Kenellä kuitenkin oli mandaatti tehtävään.
Turha kaunistella mitään kokoomukselaista saati keskustalaista.

http://www2.hs.fi/klik/alkuluku/tietokirjat/lannettymisenlyhythistoria9808.html

Lainaus käyttäjältä: Talojuhani - 01.07.12 - klo:00:05

Lainaus käyttäjältä: devil - 30.06.12 - klo:23:55

Lainaus käyttäjältä: Talojuhani - 30.06.12 - klo:23:39

http://keskustelukanava.agronet.fi/agronet/index.php?topic=11837.0

Kuten eräs pohojalaanen MTK-veteraani aivan oikein totesi, niin kepulaisten vetämissä maatalouden EU-liittymisneuvotteluissa jätettiin Etelä-Suomi "tulevaisuuden optioitten" varaan, ts. heitteille.

Heitettiin, mutta oliko herra Salolaisen myötävaikutuksella osansa? Vastaus: oli.
Jäsenyysneuvotteluissa oli mukana suurin arkkitehti jolle tästä epäonnistumisesta kuuluu vastuu, Pertti Salolainen. Surkuhupaisammaksi tämän miehen teki se, että hän kirjoitteli mm. Hesarin mielipidepalstalle yksittäisen lukijan kommenttiin vastinetta. Päällimmäinen tavoite hänellä oli saada kunnia itselleen tästä jäsenyydestä, viis ehdoista. Varsinkaan maatalouden. Kansallisten tukien maksuoikeudesta hän muisti vahvasti tuolloin hehkuttaa, muttei niiden väliaikaisuudesta. Maatalous tarvitsi remonttia, mutta varsinkin tuo kokoomuksen hätäily vei kaiken pohjan onnistumiselta neuvotteluissa. Niin varmalta komissiossa Suomen liitttmistä pidettiin. Maatalouden sopeuttaminen alkoi liian myöhään Suomessa. Luopumistuen kaltainen järjestelmä jne. olisi pitänyt ottaa käyttöön paljon aiemmin. Luulin, että vuonna 1987 tämä vaihe olisi alkanut, mutta ei tullut muutosta vaikka maatalousministeriksi pitkän kepuvaiheen jälkeen nousi kokoomuslainen Pohjola. Valitettavasti eräissä asioissa suunta vain huononi. Luottamukseni politiikkaan meni jo silloin.

Salolainen ei osallistunut maatalouden liittymisneuvotteluihin,  Haavisto ja Härmälä hoitivat.

Maataloutta yritti uudistaa kepun Toivo Yläjärvi jo 1980-luvulla, mutta sai MTK:n ja ennenkaikkea Martti Puran vastaansa...Purasta tulikin "koivu ja tähti", "peini on kaunista" linjan arkkitehti....vielä EU-liittymisneuvottelujen alla. EU-jäsenyyden myötä tämä Puran linja jouduttiin kääntämään päälaelleen, "suuri on kaunista". Pohjala oli lyhytaikainen välikauden miknisteri, joka ei ehtinyt muuttaa mitään.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Toivo_Yl%C3%A4j%C3%A4rvi

Kenellä kuitenkin oli mandaatti tehtävään.
Turha kaunistella mitään kokoomukselaista saati keskustalaista.

http://www2.hs.fi/klik/alkuluku/tietokirjat/lannettymisenlyhythistoria9808.html

Kepu ja MTK pahensivat Etelä-Suomen  maatalouden asemaa heti jäsenyyden alussa....ja vielä myöhemminkin monta kertaa. 

Mitä nyt Lipponen ja Kako hiukan vasemmalla kädellä avustivat

Mitä nyt Lipponen ja Kako hiukan vasemmalla kädellä avustivat

Ei Lipponen eikä kako vaatineet AB-alueen investointitukien poistoa, sen tekivät MTK ja kepu. Niinistö jopa tarjoutui alentamaan maatalouden energialaskua, MTK torjui.

  Joo kun saivat H Haaviston nukahtamaan niin sopivat sopivan sopimuksen...

Niinpä. Pääministeri Esko Aho teki suuren virheen, kun nimitti Haaviston sekä ulkoministeriksi että maatalouden EU-liittymisneuvottelijaksi....liikaa töitä. Ei ihme, jos uni maittoi neuvottelupöydässä.

ainut mikä pärjäsi eu neuvotteluissa kokoomuksen mielestä

oli haavisto joka neuvotteli maatalouteen niin hyvät tukiehdot

että seuraavassa hallituksessa kakorosvot olivat leikkaamassa niitä

kuten kakot ovat nyttenkin rosvoamassa

Mitä nyt Lipponen ja Kako hiukan vasemmalla kädellä avustivat

 Valitettavasti näinkin kävi. Omassa asemassa on sittenkin helpompi pysyä puolueettomana, kun kaikkien puolueittein toiminta muistuttaa pitkälti toisiaan. Jos minun pitää poliittisten puolueiden saavutuksia kehua, ovat ne omakohtaisesti koulutusjärjestelmään liittyviä: maatalon pojasta tuli kauan sitten ylioppilas joka jatkoi Kauppakorkeaan. Siinä suhteessa olen onnellinen, että voin harjoittaa maataloutta siviilivirkani ohella toistaiseksi, vaikka joskus on käynyt mielessä peltojen vuokraaminen. Katovuosina.

ja pääneuvottelut eun kanssa hoiteli

muuan kakolaanen pertti salolainen

ja kaikki tietävät

jälki on hirvittävää

Muistaakseni yksinkertaisin=pahin tukialuekartta oli semmoinen jossa Suomi oli jaettu kahteen vyöhykkeeseen.Raja jossain Vaasan korkeudella.pohjoisemmalle alueelle LFA-tuki.Etelään ei mitään.
Tietysti CAP koko maahan.Jollain viitesadolla.Demarit ainakin kannattivat...

Alunperin MMM suunnitteli Etelä-Pohjanmaata B-alueeseen, mutta kepu/MTK  rukkasivat sen Ceehen, jotta pohjoisella C-alueella olisi viljelijöitten enemmistö, mm. määräysvalta ämteekoossa.