Tarkkasilmäiset näkevät, millä puimurilla kuvassa puidaan runsaasti lakoontunutta Riihi-ruista. Eli käyhän se näinkin, vaikka on pohjakasvustona niittynurmikkaa, uskalluksesta se on kiinni ja siitä, että säätää puimurin omien ominaisuuksien osalta pöydän kohdalleen.
Oheistan seuraavaksi pienen tosielämän anekdootin:
Aikaa tästä on kulunut ehkä yhdeksän vuotta. Oli sade uhkaamassa ja viljan puinti alkamassa. Menin jo aamusta puimaan nahkalaossa olevaa ruista. Jotkut laskivat hevosenleikkiä, että "näkyi se Xxxxxkin liikkuvan, kun verrattiin puhelinpylvääseen tovi". Sitten tuli Viljankeltainen Clayssoni viereiselle pellolle, ja iso kärry ja iso traktori. 300 metriä pääsi ja pysähtyi. Sitten kiersi parikin ukkelia puimurin ympärillä. Meni tunti, ja tuli pakettiauto viereen. Tunkkia. Nosturia. Hydraaliprässiä. 30 kg painavia ulosvetäjiä. Työkalupakkia. Siinä se päivä meni korjausporukka taisi uupuneena syömäänkin siinä välillä mennä.
Itse päätin vetää yhtä soittoa. Lämpömittari näytti 102 astetta. Mutta ei vielä keikkunut mittari kiehumisen merkiksi. Valmetti prääpätti hengästyneenä ja pöllytteli savuja. Sarka toisensa jälkeen muuttui paksun silputun oljen matoksi. Kärrykin alkoi olla täynnä. Lounaistaivas pimeni, ja alkoi vihmoa muutamia pisaroita. Tuohon kulmaan mahtuu vielä kärryssä. Väki alkoi liikuskella Clayssonin vieressä ja tavaroita kerättiin. Onpas pimeää. Hei mutta kello on vasta seitsemän. Peitin presulla kärryn ja ajoin Xxxxxn kotiin. Vilpoinen sade alkoi tihkua naamaan. Jaa. Klayssoni ajaa jo valot päällä. Lujaa. Pari kierrosta pääsi. Taitaa olla aika märkää jo. Sade vaan yltyi. Sateen harmaan sumun takaa näkyi, kun kärrykone lähti lujaa kuivurille. Ei edes pressua. Kymmenen hehtoa lavalla. Voi voi sääli tuota epäonnea. Clayson kiirehti perässä rymisten. No hytti sentään esti kastumisen.
-SS-
