Onnistuuko sulla kevätviljat joka vuosi? Eikö ne ikinä kärsi esim. kuivuudesta?
Mulla on joskus esim. kaura jääny alle 3t/ha! Mutta en ookkaa mikää kasvuohjelmaviljelijä, enkä onnistu joka kerta. Joskus tulee myös niitä kärsäpotteja, mutta pitkänajan keskisato kertoo jo jotain ja siinä ruis on meillä ykkönen.
Syysviljoilla on omat heikkoutensa, mutta niitä ei yllensä esim. kesän helteet ja kuivuus haittaa.
Vuonna olisko se nyt 1993 tai siinä main oli niin kuivaa, että toukokuun 3. ja heinäkuun 22. pvn välillä tuli sadetta 2.5 mm. Aika monella esimerkiksi ohrasadot olivat jopa alle 1000 kg /ha.
Ryhti-kaurasta silloin tuli sentään keskisatona 3360 kg/ha, eli kuitenkin semmoisen kohtuullisen populaatiorukiin sato. Mutta Ryhti ei olekaan tunnettu poutivana lajikkeena, koska pituuttakin on normaalivuotena kevätrukiin verran. Jos vaatimatonta kasvia hakee, jonka voi puida vaikka melken talvella, niin tällainen kaura on erittäin varteenotettava lajike. Ryhtillä päästiin useina vuosina melko mitättömällä lannoituksella esimerkiksi 5100 , 4900, 4800 kg, tasainen ja painavajyväinen suorittaja, ja oli hyvä juolavehnän nitistäjä. Ei tar***** glyfozaatteja silloin.
Rukiinviljelyn hienouteen palatakseni: Aika moni unohtaa parisenkin asiaa:
1. Syyslannoitus. Ei rukiista sentään oteta 7 tonnia, jollei syyslannoitus ole tehty ja kohdallaan. Se syyslannoitus on kustannuksiltaan ihan samalla tavalla lannoitusta kuin se kevätlannoitus. Siksi on hieman epäreilua kirjoittaa 110 kg:n typpilannoituksella 6.5 tonnia ruista.
2. Talvitappiot. Ne ovat tosiasia - ei juurikaan Pohjois-Suomessa, mutta eteläisellä rannikkoalueella, jolla vesikelin , hukkumisen, jäätymisen ja talvipakkasen riski on huomattavan suuri. Totta sekin on, ehkä vain kerran kymmenessä vuodessa, kun taas syysvehnällä huomattavan useasti joutuu ajamaan oraat ylös. Toisaalta, samalla alueella myöhäisen kevätvehnän kasvuaikariski on pienimmillään.
3. Kesätappiot. Keskustelussa on ohitettu selvä olosuhderiski, nimittäin kesähallat. Jos sopivalla alavalla maalla tulee rukiin kukinnan johonkin vaiheeseen halla, sato jää erittäin pieneksi. Lovitähkäisyyttä, valkoisia tähkiä ja sato todellakin menetetty. Varsinkin läntisessä Pohjois-Suomessa on eletty Baltian säitä viimeiset kymmenen vuotta, kyllä niitä hallavuosiakin saattaa taas ilmaantua. Suuri osa agronettiläisistä taitaa vaan olla sen verran nuorkorskeita, että tämä asia on niinkö suljettu pois mielestä, jonkun vanhan paapan horinana.
4. Puinti- ja laatutappiot. Nykyiset kevätvehnät voi hyvinkin valella 200 mm kuurosateilla, on vahva stondis vieläkin jossakin Epos-vehnässä. Mikä tahansa muu ruis kuin Evolo tai harva Amilo ovat maata myöten laossa. Mämmirukiista tehopyhästellään, että ei ole itämisen riskiä ei ei, mämmiruishan se vaan on vieläkin kalliimpaa. Tämä siis on elämääkin suurempaa bullshittiä, varmaa on, kun säät oikein kiusaavat, että "mämmiruista" kaikilla on liikaakin, ja omalle 65 sakoiselle rukiillesi sanotaankin kaupassa: "Ei kiloakaan, pahoittelen". Naapurisikalasi ripulista et ainakaan saa kunnon maksua, se ruis kun ei ole mikään sikamiesten suosikkirehu. Torajyvästä en edes puhu mitään, kuulemma ei se mitään haittaa, myllyillä kun on robotit jotka noukkivat torajyvät pois. Tarjotkaapa kuitenkin sitä torajyväpil*****sta kasaanne, näätte sitten miten se ei mitään haittaa.
Tämmöistä tuli avaudutuksi, koska alkoi jo vähän sieppaamaan tuo ruisvouhotus taas.
-SS-
