Tässä olen muutamana päivänä lomittanut navetalla ja huomannut rakenteellisen ongelman: muutaman nuoren lehmän takavetimet on niin lähekkäin,ettei tahdo saada lypsimen imukuppia paikoilleen.Miten robotti suoriutuu tällaisen lypsystä?

Niinpä nuita alkaa olla. Tällä hetkellä ns. tärkein yksittäinen jalostuksen kohde. Ei käyttöön enää sellaisia sonneja joilla on takavedinten sijainti lähellä toisiaan. Meillä robo ja on pari ongelmallista varsinkin loppulypsykaudella. Ja nyt yksi ensikko sairastui noin kuukauden lypsettyään ja maito tipahti. Robo haluaa pistää molemmat takavetimet samaan tuppeloon. 

Ja muistettakoon jo vanha ja kulunut totuus. Hyvä utareinen robolehmä hyvä myös muissa lypsymenetelmissä
Meillä on yhdellä vanhalla kantturalla takavetimet ihan kiinni toisissaan ja aika hankala tuo on. Sonnia valitessa pitää katella ensiksi vetimen paikat kuntoon tällaisilla. Onko sitten ollut jotain suosittua sonnia markkinoilla mikä on periyttänyt kapeaa takavedinten välilä

Laitetaan Fabalaista "Robo" linjan siementä, keskiside 60 

Koittaakaa nyt unohtaa hetkeksi se korjaava paritus. Käyttää sonneja, joilla on tasainen arvostelu ts. ei katastrofiominaisuuksia. Satasen tuotosindeksi ON hyvä, sitä potentiaalia lehmissä on.

Takavedinten sijainnin jalostusarvo on turhan vaikealukuinen, karkeasti ottaen mitä matalampi indeksi sen parempi, eli 80 on parempi kuin 120 koska 80 kuvaa aika lähelle oikeassa paikassa olevaa sijaintia (100 on rodun keskiarvo, mutta kun keskiarvokin on lähempänä kuin mitä paras mahdollinen sijainti keskellä lohkoa, niin alle satasen luku on ihanteellinen).
 
120 sonneilla päästään ainakin holsteinilla aika ripeästi Simmon kuvailemaan ongelmaan, kun vedinsijainnit taisivat vielä olla ihan parhaiten periytyvien ominaisuuksien joukossa. Ainakin meillä suunnilleen kaikki robottilypsyn kiinnitysongelmat ovat johtuneet liian lähekkäisistä vedinsijainneista.

Navissa tällä on holsteinin utareen kokonaispisteisiin suurimpia painoja.

Meillä korneinta kyllä pahimmat ristitissit on ayta ja Lskta. Suomenkarjalla paino on niin voimakkaasti etuvedinten sijainnissa että melkein mikä kassi tahansa jossa vaan etuvetimet on lähekkäin saa hyvät utareen kokonaispisteet.

Adamin kanssa kyllä vähän eri mieltä tosta tuotosindeksistä. Kyllä on ihan samalla ruokinnalla menty kaikkeen 4 ja 14 tonnin väliin, eikä selittävinä syinä ole sairaus eikä mikään rungonmitta. Jotkut on geneettisesti huonoja ja tattaraa ne ei muuten edes paranna hyvinlypsäviin nähden myöhemminkään vaan erot kyllä säilyy vaikka suhteellisesti kynnykät vähän enemmän petraakin.
Tää on kummalla tavalla suomeen rikastunut ajatus että tuotos on joku ikuinen jossain vaiheessa lehmiin vakiintunut ominaisuus mikä pysyy vaikka käytettäisiin jatkuvasti siinä suhteessa kehnoa ainesta.

No jos sadassa on kymmenen huonoa niin se ei maata kaada. Suurempaa vahinkoa saa aikaan valitsemalla joka juupelin mullille oman sonnin.

No jos sadassa on kymmenen huonoa niin se ei maata kaada. Suurempaa vahinkoa saa aikaan valitsemalla joka juupelin mullille oman sonnin.

Vielä suurempaa valitsemalla vain yhden ja ihan väärän.. 

No siis jos käyttää genomisonneja niin ei todellakaan kannata ottaa yhtä kahta vaan vähän jokaista.

Vielä suurempaa valitsemalla vain yhden ja ihan väärän.. 

No siis jos käyttää genomisonneja niin ei todellakaan kannata ottaa yhtä kahta vaan vähän jokaista.

Enpä oo uskaltautunu vielä tuohon. Käytetään sellaisia perussonneja, joiden arvostelu on säilynyt suhteellisen hyvänä, mutta kuumin hype on jo ohi... 3-4 sonnia per rotu ja joku ammattilainen avustamaan valinnassa. Näin siis meillä

Lainaus käyttäjältä: Trajanus - 29.10.11 - klo:13:04

Vielä suurempaa valitsemalla vain yhden ja ihan väärän.. 

No siis jos käyttää genomisonneja niin ei todellakaan kannata ottaa yhtä kahta vaan vähän jokaista.

Enpä oo uskaltautunu vielä tuohon. Käytetään sellaisia perussonneja, joiden arvostelu on säilynyt suhteellisen hyvänä, mutta kuumin hype on jo ohi... 3-4 sonnia per rotu ja joku ammattilainen avustamaan valinnassa. Näin siis meillä

Jokaisella on omanlaisensa strategia. Tämmösilla asiaansa vihkiytyneilla on vähän laajempi arsenaali ja jokainen paritus pohditaan erikseen itse.

Jokaisella on omanlaisensa strategia. Tämmösilla asiaansa vihkiytyneilla on vähän laajempi arsenaali ja jokainen paritus pohditaan erikseen itse.

Kyllä muutamaa lehmää voi jalostaa huolellisella parituksella. Niitä parhaita. Koko karjan jalostamiseen moinen on ajanhaaskausta ja lisäksi perusbisnekselle vahingollista: karjan eläinaines ei vakiinnu, vaan hajonta lisääntyy.