Kakkostraktorina meilläkin on tuollainen -80-luvun Massikka ja mittarissa nimenomaan vaikka mitä, kun se ei 10 vuoteen oo pyöriny.
Mutta en mä sitä miksikään sijoitukseksi sanoisi! Koneesta saisi myydessä hätinä kymppitonnin ja rahaa sen korjaamiseen on palanu moninkertainen summa sen arvoon nähden. Se on nyt jo niin kallis kone, ettei sitä enää voi edes myydä, mutta aina vaan tuntuu löytyvän uus paikka mistä se hajoaa. Tällä kertaa voimanotto ei mee päälle...
Olisiko siis kannattanut jättää massikka ostamatta ja sijoittaa raha (joku 80 000 mk?) pankkitilille? Olisiko se kasvanut korkoa niin, että sillä saisi nyt uuden massikan?
Ei varmaan saisi uutta, mutta kyllä sillä tuollaisia loppuunajettuja yli 20v Massikoita saisi useamman. Nythän mulla on niitä vain yksi.
Maltillisella 3% korolla laskettuna rahan arvo olisi noin kaksinkertaistunut 23 vuoden aikana, jonka tuo traktori on meillä ollut.
Toisaalta tuolla koneella ajettujen tuntien keskihinnaksi tuona aikana on äkkiseltään laskettuna tullut n.5€ + huollot, polttoaineet, vakuutukset ja kuskin palkka. Eli hankintana en pitäisi sitä huonona, mutta mikään sijoitus se ei ole!
Summa summaarum. Jokaiselle hankinnalle on laskettava korko- ja poistokustannus. Ainakin tällaisen jo valmiiksi velkaantuneen!
Eräs mielenkiintoinen periaate on, että konetta ei muka kannattaisi korjata suuremmalla summalla kuin sen myyntiarvo on. Tällä logiikalla, jos omistaa rikkinäisen koneen, sitä ei kannattaisi korjata ehjäksi, vaan vaihtaa se toiseen rikkinäiseen. Moni käytetyn auton omistaja noudattaa tätä periaatetta, ja onhan siinä se hyvä puoli, että vaihtelu virkistää, mutta konekustannusten karsimisessa se toimii huonosti.
Mutta jossain vaiheessa siihen traktoriin on mennyt niin paljon rahaa, että sillä summalla ja vanhan koneen myyntihinnalla olisi saanut paljon paremman traktorin. Näin kävi meillä, mutta eihän näitä asioita voi etukäteen tietää.