1980- luku oli Suomen maataloudessa parasta aikaa. Silloin viljelijöillä oli yrittäjän vapaus. Jokainen sai tehdä mitä halusi. Maaseutu kukoisti. Joka puolella rakennettiin uutta ja korjattiin vanhaa. Peltoja salaojitettiin ja maatalous koneellistui.
Viljelijäväestön työstä saama palkka vastasi teollisuustyöväen palkkatasoa. Nyt on työmäärä lisääntynyt ja tuntipalkan realiarvo paljon pienempi kuin 1980- luvulla.
Maatalouteen joudutaan laajentamisen vuoksi nykyään sijoittamaan paljon enemmän pääomaa, jonka korkotuotto on olematon. Useassa tapauksessa ei "viivan alle" jää kovin paljon.
Sellainen viljelijä pärjää nytkin, joka ajattelee omilla aivoillaan ja laskee, mikä kannattaa ja mikä ei. Liian suuret velkainvestoinnit saatttavat pettää. EU saattaa määräyksillään tuhota yhdessä yössä suunnitelmat. Investoinnit menevät hukkaan. Näin on käymässä juuri nyt pienille tilateurastamoille.
Kaikkein pahinta on, jos viljelijä alkaa kulkea "kaupallisten konsulttien" talutusnuorassa. Silloin tulee tehtyä harkitsemattomia konekauppoja ja muita investointeja. Liikkeiden myyntimiehet antavat kyllä auliisti apuaan.
1980- luvun maatalous olisi kehittynyt hyvin, jos poliittiset päättäjät olisivat niin halunneet.Jos tavoitteena olisi ollut täysi elintarvikeomavaraisuus, niin silloin tuotanto olisi ollut vaan oman maan kulututa vastaavaa.
Hyvin alkanut vapaaehtoinen kesannointi olisi ollut kaiken A ja O. Viherkesanto oli aikoinaan hyvä vaihtoehto. Maat pysyivät hyvässä kunnossa. Se oli sekä viljelijöille, että yhteiskunnalle edullinen.
Tarpeeton tuonti ja vienti olisi ollut tähän järjestelmään kuulumattomia asioita.
Kuluttajapuolen purnaus tuista on jatkunut niin kauan kuin muistan. Nyt suomalaiset ovat EU:n nettomaksajia. Hirvittävän byrokraattinen järjestelmä vaatii paljon rahaa ennenkuin mylly pyörii.
Nyt tehdään joka portaassa paljon tuottamatonta työtä. Eteläisten maitten olosuhteet eivät sovi malliksi silloin kun pohjoisen Suomen asioista päätetään.
Maaseutu autioituu ja palvelut vähenevät. Kyllä se on selvä mittari siitä, mihin suuntaan kehityksen pyörä pyörii. 1980- luku oli suomalaisen maaseudun parasta aikaa. Silloin rakennettiin ja kehitettiin elävää maaseutua. Ihmisillä oli usko ja luottamus tulevaisuuteen. Jos maakunnan rajojen sisälle eksyi susi, niin sitä jahdattiin isolla miesporukalla. Nyt sudet käyvät jo taajama-alueillakin kuseskelemassä ihmisten porraspieliin Niitä ei saa EU:n määräysten mukaan ampua, vaikka asiantuntijoiden mukaan Suomessa asustaa jo 500 sutta.
