On nyt jotain kommentoitava tähän ketjuun, kun takana on paitsi itse viljellyn leivän syöntiä, niin nyt jo muutamia vuosia toistenkin lauluja lauleltuna.
Kyllähän työntekijän kuuluu tehdä vähintäänkin se, mitä sopimuksessa sovitaan. Etenkin jos palkkauksessa huomioidaan normaalisti kaikki viikonloppulisät, luulisi pyhätöidenkin välillä maistuvan. Minulle työntekijänä ainakin vastuu ja luottamus kasvattavat kunnianhimoa tehdä työ hyvin. Sattuman kirjoissa on sitten se, miten hyvin näkemykset, tavat ja joustavuus kohtaavat työnantaja-työntekijä suhteessa.
Toisaalta ehkä juuri edellä mainituista syistä ja edellisiinkin kirjoituksiin viitaten toisinaan ongelma onkin vaikkapa siinä, että miten paljon työntekijä voi omaa näkemystään esille tuoda, tai millainen työ on sitä tuottavaa ja kuinka sitä kenenkin paremmuutta mitataan. Jotain tuntuvaa on ehkä se, että vasikoita ei kuole enää kuten joskus aiemmin, tai maitomäärä nousee tankissa.. Mutta kuinka arvokas on sellainen työntekijä, joka hoitaa eläimiä kuin omiaan, uskaltaa päättää milloin taloudellisempaa on lopettaa lehmä tai soittaa sunnuntainakin eläinlääkärin kysymättä keneltäkään? Hoitaa kuin omiaan, ja ennemmin tai myöhemmin huseeraa navetassa kuin kotonaan, astuu isännän tai emännän varpaille ja kiistelee omistajan kanssa jalostusvalinnoista? Missä kulkee hyväntuulen raja, kun työntekijä komentaa isäntää, tai toisaalta vastaa vapaapäivinään puhelimeen 24/7 työasioissa? Hurtilla huumorilla on vielä selvitty, ja sitten kun huumori häviää pitänee etsiä syyllistä peilistä? -Ja työpaikkaa kortistosta?!
Kellokorttityöt on erikseen, sillä tavalla olen ajatellut. Vaan sitten täytyisi pomonkin muistaa, ettei sekuntikello käynnisty sen enempää navetan oven aukaisuun tai sulkemiseen, kuin siihen seuraavan rehuerän seosuhteita koskevaan puheluun sunnuntai-iltanakaan. Reilun pelin säännöt ja molemmille hyvä mieli, kunnon palkka työntekijälle (vaikka sitten osan saisikin kädenpuristuksessa) ja työnantajalle toisinaan vapaa viikonloppu tai viikko ilman yhtäkään puhelua navetalta. Lomalta palatessa toki voi pöydällä olla lappu, että nykyään MEILLÄ vasikat siivotaan päivittäin ja ainiin, "Mustikki" täytyy laitella umpeen ja lääkitä samalla.. Ps. Muista kattoo onko "Mansikki" uudelleen kiimassa, oli illalla vähän korvat silleen..
Viljelijälle työ on vähän niinkun koko elämä, työntekijälle se voi olla se toinen elämä. Vielä kun löytäis sen oikean.
Ettei kävis niiku joku jo mainitsi.. asennetta piisaa, ja luullaan olevansa korvaamattomia