Työntekijä on nyt ollut kk verran töissä ja töiden puolesta ei ole ollut moittimista. Nyt vain on työntekijän elämäntilanne muuttunut ja sehän vaikuttaa heti innokkuuteen työntekoa kohtaan. Alussa hän oli ilmeisesti sinkkuihminen ja halua viikonlopputöihin oli kovasti, oma toiveensa oli töitä joka toinen viikonloppu. Nyt hän on ilmeisesti ruvennut seurustelemaan ja viikonlopputyöt eivät olekaan niin toivottuja, viisi päiväinen työviikko olisi mieleen. Kuitenkin työsopimuksessa lukee, että on valmis tekemään viikonloppuja sopimuksen mukaan. Ei se työnantajana toimiminenkaan niin helppoa ole, onneksi tuli so*****a se 4 kk koeaika.
Niiin...mutta sellasta se on! Ihmisiä ne on työntekijätkin ja elämäntilanteet muuttuu kertomasi seurauksin.
Toimialasta riippumatta pienissä (ukko+akka) yrityksissä, jotka palkkaavat yhden työntekijän, ollaan hyvinkin haasteellisessa tilanteessa. Työntekijä on töissä suuruusluokkaa 230 päivää vuodessa ja 135 päivää vapailla/lomilla. Töissä ollessaan työntekijän useinkin odotetaan korvaavan yrittäjän työpanos sellaisenaan, eli vaatimustaso on kova. Näistä seikoista johtuen tarvitaan joustoa molempiin suuntiin.
Jos työntekijälle on viikonloput tärkeitä, työnantajan on viisasta niitä vapaaksi antaa. Eli se on niitä manakementti juttuja, mihin ja milloin sen 230 työpäivää käyttää ja miten järjestää työt noina 135 päivänä, kun työntekijän työpanos ei ole käytettävissä.
Työntekijän puolestaan pitää olla valmis joustamaan työpäivien pituudessa ns. työaikapankin avulla eli työaikaa tasataan pidemmän jakson kuluessa tunti tunnista periaatteella.
Yrityksen kasvaessa tämä asia hieman helpottuu, kun työntekijöitä on useampia. Itse olen ajatellut, että joskus tulevaisuudessa saisi maidontuotannon siihen suuruusluokkaan, että navetalla voisi olla selkeästi aamu- ja iltavuoro. Vaikkapa klo 5-14 ja 14-23. Työpari molemmissa vuoroissa. Pitäs olla joku 300 lehmää.
Anna, Maalaispoika, siimaa sille työntekijälles, jos se kerran on työssään hyvä. Sellasia ei ole joka oksalla.
