On nyt jotain kommentoitava tähän ketjuun, kun takana on paitsi itse viljellyn leivän syöntiä, niin nyt jo muutamia vuosia toistenkin lauluja lauleltuna.

Kyllähän työntekijän kuuluu tehdä vähintäänkin se, mitä sopimuksessa sovitaan. Etenkin jos palkkauksessa huomioidaan normaalisti kaikki viikonloppulisät, luulisi pyhätöidenkin välillä maistuvan. Minulle työntekijänä ainakin vastuu ja luottamus kasvattavat kunnianhimoa tehdä työ hyvin. Sattuman kirjoissa on sitten se, miten hyvin näkemykset, tavat ja joustavuus kohtaavat työnantaja-työntekijä suhteessa.

Toisaalta ehkä juuri edellä mainituista syistä ja edellisiinkin kirjoituksiin viitaten toisinaan ongelma onkin vaikkapa siinä, että miten paljon työntekijä voi omaa näkemystään esille tuoda, tai millainen työ on sitä tuottavaa ja kuinka sitä kenenkin paremmuutta mitataan. Jotain tuntuvaa on ehkä se, että vasikoita ei kuole enää kuten joskus aiemmin, tai maitomäärä nousee tankissa.. Mutta kuinka arvokas on sellainen työntekijä, joka hoitaa eläimiä kuin omiaan, uskaltaa päättää milloin taloudellisempaa on lopettaa lehmä tai soittaa sunnuntainakin eläinlääkärin kysymättä keneltäkään? Hoitaa kuin omiaan, ja ennemmin tai myöhemmin huseeraa navetassa kuin kotonaan, astuu isännän tai emännän varpaille ja kiistelee omistajan kanssa jalostusvalinnoista? Missä kulkee hyväntuulen raja, kun työntekijä komentaa isäntää, tai toisaalta vastaa vapaapäivinään puhelimeen 24/7 työasioissa? Hurtilla huumorilla on vielä selvitty, ja sitten kun huumori häviää pitänee etsiä syyllistä peilistä? -Ja työpaikkaa kortistosta?! 

 Kellokorttityöt on erikseen, sillä tavalla olen ajatellut. Vaan sitten täytyisi pomonkin muistaa, ettei sekuntikello käynnisty sen enempää navetan oven aukaisuun tai sulkemiseen, kuin siihen seuraavan rehuerän seosuhteita koskevaan puheluun sunnuntai-iltanakaan. Reilun pelin säännöt ja molemmille hyvä mieli, kunnon palkka työntekijälle (vaikka sitten osan saisikin kädenpuristuksessa) ja työnantajalle toisinaan vapaa viikonloppu tai viikko ilman yhtäkään puhelua navetalta. Lomalta palatessa toki voi pöydällä olla lappu, että nykyään MEILLÄ vasikat siivotaan päivittäin ja ainiin, "Mustikki" täytyy laitella umpeen ja lääkitä samalla.. Ps. Muista kattoo onko "Mansikki" uudelleen kiimassa, oli illalla vähän korvat silleen.. 

Viljelijälle työ on vähän niinkun koko elämä, työntekijälle se voi olla se toinen elämä. Vielä kun löytäis sen oikean.  Ettei kävis niiku joku jo mainitsi.. asennetta piisaa, ja luullaan olevansa korvaamattomia 

Vautsi mikä puheenvuoro. Näitä lisää.   

*tykkää*

Veit sanat suustani....

No niin, piakkoin alkaa 4 kk koeaika tulla täyteen ja sitten täytyisi vakinaistaa työsuhde. Yllättävän nopeasti on aika mennyt ja mitään suurempaa moittimista ei ole ilmennyt. Vielä kun saisi työntekijän kielenkannat aukeamaan ja suusta tulisi muutakin kuin manausta potkiville lehmille, niin sitten olisi hyvä. Se on muuten yllättävän stressaavaa, kun esimerkiksi lypsyllä toiselta ei saa kuin yksisanaisia lauseita ja pääsääntöisesti pelkkää hiljaisuutta. Ei siinä oikein vuorovaikutusta synny. Todennäköisesti tarkoituksena ei olekaan ystävystyä ja me olemme vain työpaikka, mutta silti se meinaa välistä ahdistaa. Vielä kun itse olemme varsin puheliasta sorttia.

Nyt pitäisi siis päättää, kumpi on tärkeämpää, työilmapiiri vai se, että yleensäkin olemme saaneet työntekijän. Onhan hänestä suuri apu lasten ja muiden töiden kannalta. Työntekijöitä (varsinkin hyviä sellaisia) ei ole joka oksalla.

"suusta tulisi muutakin kuin manausta potkiville lehmille"

Olet saanut manaajan ammattilypsäjä ei manaa joka sorkan nostoa lehmällä,Luulen myös että osin potkimiseen vaikuttaa myös lypsäjän asennoituminen ei siis pelkästään lehmän huonosta päivästä

"suusta tulisi muutakin kuin manausta potkiville lehmille"

Olet saanut manaajan ammattilypsäjä ei manaa joka sorkan nostoa lehmällä,Luulen myös että osin potkimiseen vaikuttaa myös lypsäjän asennoituminen ei siis pelkästään lehmän huonosta päivästä

Koskas pääsen taas kattelee sun sontaruumaa, ei ku siis sontaruumasta.

Eläintenhoito vaatii kykyä empatiaan ja kommunikointi on tärkeää. Jos koet ahdistavaksi työskentelyn neljän kk:n jälkeen, mieti mitä se on vuoden tai kahden päästä. Ystävyyttä ei työntekijältä edellytetä, mutta normaali kommunikointi pitäisi onnistua.

Hyvä työilmapiiri on yks perusasia työpaikassa. Yksi mörökölli pistää äkkiä myös tilan vakilomittajat vaihtoon. Mieti tarkasti, itse en ottaisi tuota henkilöä töihin. 

Lainaus käyttäjältä: apilas - 02.11.11 - klo:13:25

"suusta tulisi muutakin kuin manausta potkiville lehmille"

Olet saanut manaajan ammattilypsäjä ei manaa joka sorkan nostoa lehmällä,Luulen myös että osin potkimiseen vaikuttaa myös lypsäjän asennoituminen ei siis pelkästään lehmän huonosta päivästä

Koskas pääsen taas kattelee sun sontaruumaa, ei ku siis sontaruumasta.

tieräkkö mistä tulee lyhenne GFY

12 e h sisältää jo 15.6% vuosilomakorvauksen.

Eläintenhoito vaatii kykyä empatiaan ja kommunikointi on tärkeää. Jos koet ahdistavaksi työskentelyn neljän kk:n jälkeen, mieti mitä se on vuoden tai kahden päästä. Ystävyyttä ei työntekijältä edellytetä, mutta normaali kommunikointi pitäisi onnistua.

Hyvä työilmapiiri on yks perusasia työpaikassa. Yksi mörökölli pistää äkkiä myös tilan vakilomittajat vaihtoon. Mieti tarkasti, itse en ottaisi tuota henkilöä töihin.

Oletko koskaan ollut vieraalla töissä ?

Hyvä työilmapiiri on yks perusasia työpaikassa. Yksi mörökölli pistää äkkiä myös tilan vakilomittajat vaihtoon. Mieti tarkasti, itse en ottaisi tuota henkilöä töihin.

Juuri näin, vakilomittajat vaihtui satunnaisiin ja moittimisten/ kirjallisen varoituksen jälkeen seuraavana aamuna meirän mörökölli haki saikkua jota nyt on jatkunut 2, 5 kk ja loppua tod. näköisesti ole näköpiirissä joten henkilökemiat kuntoon ensin, lypsämään oppii lähes kuka tahansa mutta jos ei pärjää ihmisten kanssa niin sen asian harjoitteleminen on vaikeampaa

Lainaus käyttäjältä: SKN - 02.11.11 - klo:17:29

Lainaus käyttäjältä: apilas - 02.11.11 - klo:13:25

"suusta tulisi muutakin kuin manausta potkiville lehmille"

Olet saanut manaajan ammattilypsäjä ei manaa joka sorkan nostoa lehmällä,Luulen myös että osin potkimiseen vaikuttaa myös lypsäjän asennoituminen ei siis pelkästään lehmän huonosta päivästä

Koskas pääsen taas kattelee sun sontaruumaa, ei ku siis sontaruumasta.

tieräkkö mistä tulee lyhenne GFY

Go Fuck Your (apilas)

No niin, piakkoin alkaa 4 kk koeaika tulla täyteen ja sitten täytyisi vakinaistaa työsuhde. Yllättävän nopeasti on aika mennyt ja mitään suurempaa moittimista ei ole ilmennyt. Vielä kun saisi työntekijän kielenkannat aukeamaan ja suusta tulisi muutakin kuin manausta potkiville lehmille, niin sitten olisi hyvä. Se on muuten yllättävän stressaavaa, kun esimerkiksi lypsyllä toiselta ei saa kuin yksisanaisia lauseita ja pääsääntöisesti pelkkää hiljaisuutta. Ei siinä oikein vuorovaikutusta synny. Todennäköisesti tarkoituksena ei olekaan ystävystyä ja me olemme vain työpaikka, mutta silti se meinaa välistä ahdistaa. Vielä kun itse olemme varsin puheliasta sorttia.

Nyt pitäisi siis päättää, kumpi on tärkeämpää, työilmapiiri vai se, että yleensäkin olemme saaneet työntekijän. Onhan hänestä suuri apu lasten ja muiden töiden kannalta. Työntekijöitä (varsinkin hyviä sellaisia) ei ole joka oksalla.

Äläkä unohda sitä miten vaikea vakituista työntekijää on vaihtaa sen jälkeen kun vakituinen sopimus allekirjoitetaan. Tai jos sairaslomia alkaa koeajan jälkeen pukkaamaan. Se on kallista puuhaa.

Maailman tantereilla kierrellessä on tullut pohdittua että miksi ne ihmiset jotka luulee eläimen rauhoittuvan yltiöpäisellä hakkaamisella, ylipäänsä ovat tekemisissä niiden kanssa. Lehmäkin on saaliseläin, joten ei ole hyväksi että se alkaa kokea hoitajansa petoa muistuttavaksi olioksi.

Mutta kokeile tehdä vaikka listaus työntekijän vahvuuksista ja heikkouksista, sen jälkeen on varmasti helpoo tehdä päätöksiä.   

No niin, piakkoin alkaa 4 kk koeaika tulla täyteen ja sitten täytyisi vakinaistaa työsuhde. Yllättävän nopeasti on aika mennyt ja mitään suurempaa moittimista ei ole ilmennyt. Vielä kun saisi työntekijän kielenkannat aukeamaan ja suusta tulisi muutakin kuin manausta potkiville lehmille, niin sitten olisi hyvä. Se on muuten yllättävän stressaavaa, kun esimerkiksi lypsyllä toiselta ei saa kuin yksisanaisia lauseita ja pääsääntöisesti pelkkää hiljaisuutta. Ei siinä oikein vuorovaikutusta synny. Todennäköisesti tarkoituksena ei olekaan ystävystyä ja me olemme vain työpaikka, mutta silti se meinaa välistä ahdistaa. Vielä kun itse olemme varsin puheliasta sorttia.

Nyt pitäisi siis päättää, kumpi on tärkeämpää, työilmapiiri vai se, että yleensäkin olemme saaneet työntekijän. Onhan hänestä suuri apu lasten ja muiden töiden kannalta. Työntekijöitä (varsinkin hyviä sellaisia) ei ole joka oksalla.

Kyllä se työilmapiiri on vaan helkatin tärkeä...