Hajontaa on toki muuallakin.

Jos ei olisi niin alkiotuontien jälkeläisiten tasossa ei pitäisi olla juuri ollenkaan hajontaa, koska ovat "hajontavapaista" maista ja vielä emät (yleensä) parhaasta päästä.

Mutta kun niissä jostain syystä on suunnilleen saman verran hajontaa kuin omissa suvuissa. Eikä esim. jos meillä  lehmiä tai hiehoja aletaan laittamaan järjestykseen vaikka  rakenteen perusteella tuonisukuiset miehitä kärkipäätä likikään kokonaan, vaikka niitä kuitenkin on vähintään kolmannes karjasta.

Löytyköhän maata missä eläinaineksen taso yhtä kirjava kuin suomessa?

Kannattaa matkailla ammatillisesti muissakin merkeissä, ei vain jalostuksellisissa Nillä tietyn sektorin järjestämillä retkillä näkee vaan yhdenlaista menoa......

Muistuu vielä mieleen yhden ulkomaisen tunnetun jalostajan lausahdus kun tilavierailulla Suomessa emäntä vähän häpeillen selitteli ja pahoitteli eteen osunutta hurjasti lypsänyttä lehmää jonka utare oli aika lailla "antautunut".

"Noita nyt on aina jos lehmä lypsää paljon"

Yksi omaan silmään osuva piirre vertailussa Suomi vs. muu maailma karjavierailut  on se, että Suomessa ei ole käytännössä ollenkaan sen tyyppisiä karjoja mitä monissa maissa esitellään jalostussuuntautuneille vierailijoille.

Eli esimerkkinä vaikka yksi maailmanlaajuisesti tunnettu ja nimekäs karja: Parhaat lehmät isoissa karsinoissa, 80 muuta parasta/ kiinnostavinta parsinavetassa ja loput parista kolmesta sadasta lypsävästä pihatossa, jota ei esitellä vieraille.
Karja on takuulla keskimäärinkin erittäin hyvä, mutta miten tuolla vierailulla nähtyä pitäisi verrata suomalaiseen keskivertokarjaan?

Se meinaa suomalaisilta jalostuksesta innostuneilta unohtua, että noi esittelyt on myyntitilaisuuksia. Tarkkaan valitaan mitä näytetään, jotta vaikutelma olisi paras mahdollinen. Terve lähdekriittisyys pitää olla

Sen verran tuohon Adamin viestiin, että ei eläinten tason määrittäminen eri karjoissa ja olosuhteissa ole mitenkään helppoa edes sonnifirmojen kovimmille ammattilaisille saati sitten "satunnaiselle matkaajalle".

Ainakin holsteinpuolella löytyy lukuisia esimerkkejä jossa suunnilleen maailman kaikki alan yritykset ovat käyttäneet sonninisänä sonnia, joka on totaalinen pommi, joko kokonaan tai jonkun ominaisuuden kohdalla. Ja tämä siitä huolimatta, että on käyty hyvinkin pätevien henkilöiden toimesta  katsomassa suuri joukko sonnin tyttäriä  livenä ennen valintaa.

Kun ostaa hiehon toisesta navetasta, tulee sen mukana paljon uutta omaan karjaa. Pöpöt, hajut yms. Muutto toiseen karjaan vaikuttaa ressinä, jolloin on utaretulehduksille herkempi. Oma karja voi simputtaa tämän uuden hengiltä, ei anna syödä tai juoda ja muutenkin ahdistetaan nurkaan, kun haisee vieraalle navetalle. Ostohieholla on miljoona syytä epäonnistua. Tätä minä ihmettelen, kun nyt on suunta hiehojen kasvatuksen ulkoistamiseen, mutta nämä asiat on unohdettu tai niistä ei ainakaan puhuta.

Minä olen kyllä vähän sitä mieltä, että osaa maidontuottajista tämä eläinainesasia kiinnostaa liikaakin. Jotenkin veikkaan, että suomalaisen maidontuotannon kannattavuusongelmat ratkeaisivat sillä hetkellä, kun tilan muuhun managementtiin käytettäisiin edes yhtä paljon aikaa kun sen pohtimiseen, minkä värinen, korkuinen, sukuinen jne. lehmän pitää olla.

Ennemmin kannattaisi keskittyä höyläämään se yksi sentti rehuyksikön hinnasta sen sijaan että istuu netissä haukkumassa kilpailevia jalostusfirmoja. Ongelma lieneekin se, että se on tympeää työtä, miettiä säilörehuun valittavia nurmilajikkeita, kalkitusta, lannoitusta, salaojitusta, viljelykiertoa jne. Avoimien ovien päivissä juokseminen ja eläinten kommentointi sen sijaan on kivaa. On helppo kaataa ongelmat sen niskaan, että tää eläinaines nyt vaan on niin surkeaa, ennemmin kuin pohtia sitä miksi se oma kustannusrakenne on niin raskas.

Jalostus on toki tärkeä osa maidontuotantoa -sitä ei kiellä kukaan. Mutta vain osa. Kaikilla yleisimmillä jalostustrategioilla ja -firmoilla pystytään tekemään rahaa maidontuotannolla, kunhan tilan muu johtaminen sujuu. Sen sijaan navetan täyttäminen palkintolehmilläkään ei pelasta huonosti johdettua maitotilaa. Vien veikkaukseni niinkin pitkälle, että jos lyödään tilat objektiiviseen kannattavuusvertailuun, niin tilastollisesti merkitsevää eroa ei löydy sen perusteella, minkä merkkistä tai väristä siementä on käytetty. Nurmien ry/ha -satojen perusteella sen sijaan varmasti löytyy.

Hyvää kevään odotusta, ei tämä niin vakavaa ole!

Nurmilajikejalostukseen ei kyllä tosiaankaan suhtauduta niin intohimoisesti kuin lehmien jalostamiseen...
Olisi oikeastaan hauska seurata keskustelua jossa eri jalostajien timoteilajikkeita käsiteltäisiin keskustelussa kuin eri firmojen sonneja.

Nurmilajikejalostukseen ei kyllä tosiaankaan suhtauduta niin intohimoisesti kuin lehmien jalostamiseen...
Olisi oikeastaan hauska seurata keskustelua jossa eri jalostajien timoteilajikkeita käsiteltäisiin keskustelussa kuin eri firmojen sonneja.

Hyihyi, eipäs puhuta rumia!!

Kyllä mä ja toi arzyboy suhtaudutaan nurmien satotasoon vähintään yhtä intohimoisesti kuin noin jalostuspuolen ihmiset uusimpaan alkiohankintaan

Asiasta toiseen. Tiedättekö kuka on Timotein paras ystävä?

-Dumbo 

Asiasta toiseen. Tiedättekö kuka on Timotein paras ystävä?

-Dumbo 

ja pahin vihollenen on pöttinger jumbo

Nurmilajikejalostukseen ei kyllä tosiaankaan suhtauduta niin intohimoisesti kuin lehmien jalostamiseen...
Olisi oikeastaan hauska seurata keskustelua jossa eri jalostajien timoteilajikkeita käsiteltäisiin keskustelussa kuin eri firmojen sonneja.

EHKÄ semmonen timppatei-forum voisi olla kivempi paikka, kuin joku ayshire vastaava   

Promillen luokkaa sonneista jatkaa sukuaan, lehmistä 80%. Kun ei ota jälkeläisiä huonoimmista suvuista tulee hyviä lehmiä.

Palatakseni vielä tähän aiheeseen, niin se voisi olla 80-90% välillä ne hiehot tai lehmät jotka saavat jatkaa perimäänsä. Genomiarvostelun myötä sonnien tarve vähenee, mutta olisko tarpeen arvioida sitäkin että voisko lehmiä enemmän karsia jalostuksesta käyttämällä lihasonnia ja alkioita enemmän? Panostamalla enempi lehmien kestävyyteen, yhdestä lehmästä voidaan saada useampi jälkeläinen ilman alkionhuuhteluja mikä on kallis tapa, käyttämällä sukupuolilajiteltua siementä ja parantamalla navettaolosuhteita niin että lehmät kestää niin saadaan hyvästä lehmästä todennäköisemmin useampi tytär karjaan. Rohkaisen teitä tekemään omasta karjasta sellaiset lehmäperhekaaviot. Jokaista lehmäperhettä kohden tarvitsette yhden A4-paperin ja aloitatte niin että ensin haette eläinlistasta vanhimmat eläimet ja etenette siitä niin että etsitte niiden kaikki emät, tädit, sisarukset, tyttäret, tyttären tyttäret ja serkut ja kaikki (ProAgrian lehmätieto on hyvä apuväline, mutta lehmäkorteista löytyy myös). Kun kukin lehmäperhe on omalla A4:lla niin menette lehmäperhe kerrallaan että mistä lehmäperheestä on eniten niitä hyviä lehmiä ja onko joistakin taas sitten enimmäkseen huonoja? Ne huonot perheet on syytä lopettaa käyttämällä alkioita ja lihasonneja ja parhaiden osuutta voi maksimoida käyttämällä sukupuolilajiteltua ym. Huomioitavaa on se, että kukin tietenkin päättää itse että mikä on "hyvä lehmä", mutta käyttäkää muitakin mittareita kun paras maitotuotos; poistetuilla lehmillä on on hyvä käyttää elinikäistuotosta, nuoremmat kannattaa rankata esim. rakenteen perusteella. Itse kun aloittelin jalostustyötä niin nuo lehmäperhekaaviot ovat olleet avuksi, muta se ei ole aukoton, jos jossakin perheessä on ollut poikkeukselline lehmävasikkatuuri niin isoon perheeseen mahtuu useampi huonompi ja parempi, tässä tapauksessa on syytä käyttää harkintaa niin että sellainen parempi linja säilytetään ja huonompi esim. sisarlinja voidaan vähitellen jättää käyttöeläimiksi.

Kyllähän se vaan on tosiasia ettei kukaan parastaan myy ja parhaan lehmän saa aina itse kasvattamastaan eläimestä,,ihan siitä asti kun se on emästään ulos tullut.
Itse tarjosin paria nuoren sonnin jälkeläistä venäjän kauppaan viime keväänä ja kumpikaan ei kelvannut ihan typerien syiden takia(toisella känsä ja toisen etulavoista oli karva nuhraantunut parsilaitetta vasten) niin eipä enää harmita etteivät menneet kaupaksi.molemmat osoittautuneet tosi hyviksi lypsäjiksi
Meillä ei enää käytetä siemennyksissä ollenkaan nuorta-tai lihasonnia.Vain valiosonnia ja viking genetics sonneja.Huonot lehmät jätetään suoraan karsintaan eikä niitä venytetä karjassa väkisin millään lihasonnisiemennyksillä.
Välillä vaan joutuu siitä rakenteesta tinkimään kun hakee korkeita tuotoslukemia mutta eipä tuo ole haitannut kun kehtaa työnsä tehdä.Olen mielenkiinnolla seurannut näitä nykyisiä viljelijöitä kun kaikki pitäs olla niin hienoo mutta töitä ei kehdata tehdä ja kiire vaan on navetasta pois,,

Elikkäs on turhaa alkaa täällä toisten ammattitaitoa herjaamaan jos ei itse osaa lehmäänsä hoitaa.tuskin kukaan nykyään enää on niin tietämätön jalostuksesta että tarkoituksella saa aikaiseksi huonoja jälkeläisiä joita sitten sinun riesaksi kauppaa.

 Kyllä parhaatkin yksilötkin yleensä  myyynnissä mutta niista pitää maksaa niille kuuluva hinta.

 Ostokit pärjää siinä missä omatkin kasvatit kunhan olosuhteet kunnossa.

 Rakenteesta ei todellakaan tarvitse tinkiä vaikka tavoitteena hyvät tuotokset.  Jalostusarvoista ei kannata välittää sanoi konsulentit mitä tahansa. Meilläkin käy edelleen maitoauto;)