Ayshire- ja holstein-foorumien ynnä muiden jalostushurahtaneiden palstojen keskustelun taso on samanlaista mitä löytyy koiraharrastajien palstoilta. Esimerkiksi ihmisellä joka maksaa lehmävasikasta yli 10 000€ on pahasti kastunut sahanpurut välikatolla... Kaikenlainen äärimmäisyyksiin meneminen on sairautta.
Minusta maataloudessa tai maidontuotannossa on kyse mahdollisimman hyvän taloudellisen tuloksen tuottamisesta pitkällä tähtäimellä harjoittajalleen. Tähän päästään mielestäni vain koko maatilan ja sen kaikkien osa-alueiden tasapainoisella kehittämisellä. Jos ruvetaan kiihkoilemaan jollakin sektorilla, muut osat kärsivät. Koko karjan korkea jalostusarvo on varmaan kova sana karjakerhon kevätkokouksessa, mutta paljonko se saa maksaa? Tekeekö se niin hyvää jos pääsee listan keulalle ettei mikään kustannus ole liikaa?
Se ei poikkea ollenkaan siitä jos ruvetaan kilpailemaan konehankinnoissa.
Kyllä jalostusasiat tärkeitä ovat, mutta jos osaa luetella jokaisen lehmän suvun monta sukupolvea taaksepäin taitaa elämästä puuttua jotain muuta tärkeää...
Koko karjan korkean jalostusarvo ei kai oikeasti ole kalliimpi hankkia kuin matalakaan, pikemminkin päinvastoin (ainakaan siementämällä), matalamman NTM:n (tuonti)sonnit ovat usein aika reippaastikin kalliimpia kuin parhaat?
Jos jalostuksessa haluaa oikeasti saavuttaa tuloksia kohtuullisellla panostuksella pitää muun managementin oikeastaan liki pakosta olla kunnossa, karsintaa on muuten hankala tehdä.
Karkeasti ottaen on niin, että maitotilan "manakementti" määrittää melko pitkälle taloudellisen tuloksen, jalostus on hienosäätöä. Mutta vanha totuus siitä että on mukavampaa olla rikas ja terve kuin köyhä ja kipeä pätee tässäkin. Hyvä karja hyvällä hoidolla ja hyvällä peltopuolen toiminnalla antaa paremman taloudellisen tuloksen kuin sama tila huonompitasoisella karja- aineksella saa?
Jalostuksen merkitys on mielestäni nimenomaan karjatilan pitkän tähtäimen kehittämistä, ero ei näy niin nopeasti ja selvästi kuin jollain muulla osa- alueella ja aineksen taso paranee periaatteessa "väkisin" jollei ihan tietoisesti pyri sitä välttämään (jalostus etenee taustalla yksittäisen tilan valinnoista riippumatta)
Merkitys tulisi selkeämmin ilmi jos onnistuisi saamaan navettaansa esim 1980- luvun alkupuolen elikot takaisin, veikkaan että aika moni ei olisi kovinkaan tyytyväinen. Ihan erityisen selkeästi homma näkyy niillä eläinlajeilla joilla on päästy jalostamaan rehuhyötysuhdetta, esim. muutenkin pienillä mariginaaleilla pelaavalla sikapuolella. Veikkaan ettei takavuosien sika-aineksella tehtäisi kovin helposti taloudellista tulosta nykypäivänä?
Mitä jalostukseen harrastuksena tulee, (kun puhutaan lypsyrlehmistä) niin siinä ei ole mielestäni mitään pahaa, kunhan muistetaan homman ydin. Lypsylehmän jalostamisen tavoitteena pitää olla eläin joka on tuo plussaa maidosta elävän tilan tilille.
Jos harrastuksen tuloksena plussaaa kertyy vain jalostajan pankkitilille, niin hommalla ei ole pohjaa pitkässä juoksussa. Lehmä on tuotantoeläin, jalostusta voi harrastaa muutoinkin.