Puun kanssa lähtee hyvin! Pätkä kettinkiä, sopiva puu takarenkaaseen ja pakkia niin nousee mukavasti.

  Joo ,sata metriäkin kun etenee niin ja aina ottaa savisen pölkyn irti ja köyttää uudestaan kiinni ja taas mennään se puoli metriä..

Kyllä, itsekin muistan mossipoikana olleeni jelppimässä isää, joka lykkäsi puimurin aina niin pitkälle vehnäpeltoon, kun pääsi, sitten vedettiin traktorilla takaisin, ja vierestä uudestaan. Onnistu kun ei ollut ihan koko pelto pohjaton.
 Pari vuotta sitten itse putosin sellaseen silmäkkeeseen, että tarvittiin 17 metriä vetoliinoja, ennekuin löytyi riittävän kuivaa vetotraktorille. Sillä kerralla loput lohkosta jätettiin peuroille.

Puun kanssa lähtee hyvin! Pätkä kettinkiä, sopiva puu takarenkaaseen ja pakkia niin nousee mukavasti.

Armeijassa traktorikurssilla harjoiteltiin tuota.
Joku vanhoista kuskeista ajoi 702:sen miehistöperävaunun kanssa tarkoituksella suo-ojaan jumiin ja meidän morttien piti kouluttajan opastuksella pöllien kanssa haalia pois se sieltä.

Yllättävän hyvää jäkeä tulee eikä luisto% tuossa huimaa päätä. Mahtaako tuo niin vahingollista olla, kuitenniin suht' kevyt nelivetotraktori, leveät takarattaat ja sarka-aura ei hirveästi päistettä taikka kyntövakoa tiivistä.

Meillä olis pirisen pajan tekemät 26" piikkilevikkeet joissa on kuratkin vielä paikallaan  Vuonna -76 olleet kuulemma viimeksi paikassaan 2030 jonnikassa... 

Meillä olis pirisen pajan tekemät 26" piikkilevikkeet joissa on kuratkin vielä paikallaan  Vuonna -76 olleet kuulemma viimeksi paikassaan 2030 jonnikassa... 

Myy nuo joulukuusenjalkoina paikalliseen s-markettiin 

Tuommostahan se tietty on, jos on oikein sateinen syksy. Jossain vaiheessa sitten hermot pettää ja pakko mennä temuamaan sinne kuraliejuun ennenkuin talvi yllättää, ettei jää kynnöt kevääseen.

Ajan ja polttoaineen hukkaa koko kyntö oli keliä eli ei.

70-luvulla kun alko tuleen ekoja 4-vetoja,niin valtamerkkien edustajat joilla ei ollu nelikkoa tarjolla tarjosivat korkearipaisia renkaita vaan.Ja isännät jotka vastustivat silloin nelivetoa tarjosivat piikkipyöriä,ketjuja ja puolitelasta tehtyjä kitkaketjuja kyntöhommiin.
Kyllä jokuset kyntelivät vanhoilla Fordsonin piikkipyörillä.
Joillain oli puimurissakin tosiaan teloja yms.Akselinpätkiä tuppas joskus tulemaan...

Olin minäkin joskus semmoisissa talkoissa kun vedin traktorilla puimuria,vaijeri pöydän ali.Homman järkevyydestä voi olla montaa mieltä,mutta jokunen hehtaari tuollakin tavalla puitiin.

Nää tämän päivän vyörengaspuimat kyllä kulkee siten,että ei tartte ajatellakaan moista vetohommaa.

Meillä tehtiin joskus takavuosina säilörehua samalla tavalla. Toisella traktorilla vedettiin niitetyllä maalla silppurikonetta. Kyllä se pelto valmiiksi tuli, mutta yllättäen jouduttiin kyntämään seuraavalle vuodelle.

Homman järkevyydestä ei tosiaan osaa sanoa mitään. Se oli sellaista silloin.

Homman järkevyydestä ei tosiaan osaa sanoa mitään. Se oli sellaista silloin.

  Nii-i,nyt ei muuta kunkatoilmoituksen tekoon jos alkaa takkuamaan,silloin ennen ei niitä katokorvauksiakaan aina saanut,ja olihan se viljakin vähän toisessa kurssissa..

Kun olin mukula niin syksyt oli märjempiä tai sitten muuten vain oli jotain eri lailla. Sellaisia kuljunpaikkoja oli pellossa syyskynnöillä siellä täällä. Sitten kun upottiin, niin pölli pyörän alle ja juontokettingillä vanteeseen kiinni. Aina päästiin pois. Jos oli oikein vaikeaa, niin fältit piti jättää kuran joukkoon ja sitten kun sai traktorin riittävän kuivalle, sieltä käsin sitten kettinkeillä hinasi nekin kuiville. Oli muuten niin *****mainen operaatio irrotta hyvin uponneesta koneesta fältit, että mieluummin yritti ensin jotain muuta. Kun tuli (kylän toinen) neliveto ja sen upotti kunnolla ja soitti (lankapuhelimella kotona) sen kylän ensimmäisen nelivedon hinaamaan, niin parin pyynnön jälkeen ymmärsi olla kaivattamatta. Kun alkoi tuntua siltä, niin fältit ylös ja pakki päälle. En muistakaan, koska olisin vetelään jäänyt. Ojaan on joskus luiskahtanut sittemminkin pientareita kyntäessä.

Yksi asia joka on voinut olla erilailla on salaojitus, 1970-luvun alussa monien lohkojen salaojitus oli vielä aika uusi, ja maan rakenteelta vie varmaan lähemmäs kymmentä vuotta sopeutua sarkaojien täyttämiseen, niin noita märkiä kohtia on ollut ihan eri tavalla siihen aikaan.

Yksi asia joka on voinut olla erilailla on salaojitus, 1970-luvun alussa monien lohkojen salaojitus oli vielä aika uusi, ja maan rakenteelta vie varmaan lähemmäs kymmentä vuotta sopeutua sarkaojien täyttämiseen, niin noita märkiä kohtia on ollut ihan eri tavalla siihen aikaan.

Juu. Meinasin kirjoittaakin, että saattaa johtua juuri noiden salaojien tuoreudesta. Mutta jätin kirjoittamatta, kun ajattelin, että joku irvileuka siitä jotain vääntää. Yhdellä pellolla on tänäpäivänä (30 vuotta myöhemmin) salaojituksen seurauksen pellon pintaan lykkääviä lähteensilmiä. Niihin ei mahda mikään, kun vaihtavat perkeleet melkein vuosittain paikkaansa. Pitää vain osata kiertää.

Joskus pikkupoikana -80 luvun alkupuolella muistan viimeisen kerran pelloilla missä toimivat salaojat ryvetyn, puimuria ei silloinkaan hinattu, takavetonatikan ja viljakärryt kävi naapuri vetämässä pois pellolta.

Taisi olla sama syksy kun oli vaikeuksia kyntää takavedolla niin isä haki SOK:lta koeajoon nelivetotraktorin ja kynti sillä yötä vasten märimmät paikat, nykyään varmasti jätettäisiin kevätkyntöön. Traktorin vaihto ei kuitenkaan kai ollut edes mielessäkään eikä edes seuraavakaan kone vielä ollut neliveto.

takavetonatikan ja viljakärryt kävi naapuri vetämässä pois pellolta.

Se on taitolaji lähteä takavetoisella viljakuorman kanssa liikkeelle märästä8) Mutta jos on oikein märkää ei se kuskin vaihtaminenkaan auta...