Vedassa poltan pääosin sekapuuta, siis sellaista kun nyt yleensä aina metsänomistajalle tulee, kun metsää siivoaa ja pystyynkuivaneita myös näillämain tulee jonkin verran. Koivukuidut myös on tullut itselle jätettyä, joten myös puhdasta koivua.
Puu saa olla tosiaan aika krouvia, pituus 50-65 cm ja pääasia, että suuluukusta sisään mahtuu. Kuivumisen takia tietenkin kannattaa halkoa. Jos tyyni pakkasää -5 astetta, pääsee pesällisellä noin vuorokauden, talo asuinpinta-ala noin 120 neliötä. Koivupuuta polttelen kovimmilla pakkasilla.Puita kun pesään pistää, niin ne pienempiläpimittaset voi sijoittaa reunoille ja isommat keskeskelle.Alimittaa läpimitalle ei ole, mutta tunnetusti ne todella pienet nappulat palavat melko nopeasti, toisaalta pesällinen palaa nopeammin, mutta vastaavasti kattilan teho on silloin korkeampi. Mutta tietää ainakin polttopuita tehdessä, että ei pyri turhaan pienimiseen, jolloin säästää pilkeentekovaiheessa aikaa.
Käänteispalolla on ihan oma lämmitystekniikansa. Ensi pesän pohjalle muutama puu ja niiden sytytys. Annetaan niiden palaa kolme vartia eli lähes hiilokselle. Sitten vaan puut hiiloksen päälle ja antaa palaa, seuraava käynti, jos tarvetta 3-4 tunnin päästä. Näillä keleillä annan vaan puiden palaa ja savukaasutermostaatti samuttaa puhaltimen, kun puut ovat palaneet.Eli erittäin helppohoitoinen systeemi, hoitelee itse itsensä. Aluksi mättäsin pesän täyteen ja sytytin, seurauksena piipun päästä melkoinen sauhu lähes tunnin ajan, nyt ei minkäänlaista sauhuongelmaa, tuskin huomaa, että pannussa on tulet. Kaikki talouden pakkausjätteet palavat huomaamattomasti, koskapa siellä arinakiven aukossa lämpötila huitelee tuhatta astetta, arinakivi nimittäin ihan hehkuu, kun on täysi palo päällä.
Viimeksi muokattu: 13.11.10 - klo:22:55 kirjoittanut nestori2