Mikään ei voita sitä tunnetta, kun pellosta tulee omaa!
Ei tuntunut miltään. Kaks neliöö saa mukaansa 50 vuodeks näillä nurkilla, lopuista tappelee perikunta 
Ompa mielenkiintoisia laskutapoja eri ihmisillä
Minusta maa ei kulu, jos sitä hoidetaan kunnolla ja siten sitä ei tarvitse poistaa, koska sen arvo ei lähene nollaa tietyn ajan jälkeen toisin kuin koneilla ja rakennuksilla.
Toisaalta näissä sopimuskorjuuhässäköissä osa velvoitteista ja riskeistä jää sille maanomistajalle, jonka työt yleensä tehdään korvauksetta satoa vastaan. Joillain kovan kasvun karjatalousalueilla(C-alue) voi olla jopa ymmärrettävääkin, varsinkin jos ne vakuudet ovat jo tapissa. Toisaalta sopimuskorjuussa tavallaan maksaa 500-800 vuokraa saamatta jäävinä tukina ja monet pitää jo 500 euron vuokratasoa pöyristyttävän korkeana, itse en maksaisi yli 400 euroa.
Ostamisen kannattavuuden voi kukin laskea tyylillään, joku 2 prossaa määräaikaistilillä voi olla jollekkin se vaihtoehto, jolloin 13ke pellon kustannus on enää 260 vuodessa.
Yllättävää, että saitin "tehomiehet" tuntuvat eniten pelkäävän tukien laskua, eikös monet saarnaa siitä kuinka vastaavasti otetaan markkinoilta tukien laskun kompensaatio
Pellon arvon laskeminen nollaan (sammakan laskelma) ei kuitenkaan ole kauhean todennäköistä, eu-paniikissa pelto kävi 2,5ke tasossa joka sekin vastaa varmaan liki viittä tonnia nykyostovoimalla.
Ps. Viime viikolla ostin taas peltoa, mutta onneksi jäi vielä karvan alle ton 13 
Sopimustuotannossa hinta ei ole yksioikoinen, koska myös osa kustannuksista jää tuensaajalle. Noin 300 euron ha vuokraa vastaava määrä on siedettävä. Tukipolitiikan heilahduksista riskin kantaa tuen hakija.
Paalinpyörittäjä lähtee mielenkiintoisesta olettamasta, että pääomaa on koko ajan rajattomasti käytettävissä. Laajentaneella ja investoineella tilalla riittää pitkään sellaisia investointikohteita, jotka tuottavat kaksinumeroisia prosentteja korkoa ja joiden takaisinmaksuaika on muutaman vuoden. Miksi sitoa pääomaa johonkin, mikä tuottaa korkeitaan pari prosenttia ja jonka takaisinmaksuaika on infinite eli rahat saa kun omaisuuden realisoi? Vai onko se oikiiaaaaa maataloutta, kun heti vakuuksia vapautuessa ryntää kilpahuutamaan 13 tonninpeltohehtaaria?
Kuten jo sanoin aiemminkin, niin jollekkin huippukannattavalle C-alueen maitotilalle sopimuskorjuu on ilmanmuuta kannattavin vaihtoehto. Säästyvillä rahoilla ostelee robotteja, lehmiä ja kiintiöitä niin rahantuloa ei voi estää. Tilanne muuttuu täysin kun kyseessä on B-alueen mullitila, rehun kylkiäisenä täytyy saada tukku rahaa tukien muodossa, niin silloin voi juuri ja juuri saada siitä emon tuhannen euron vasikasta omansa pois
Antixi kohta taas kertoo kuinka huonosti kannattava bisnes emohomma onkaan. Niin mulla pääomaa on käytettävissä sen takia kun kaikki vakuudet on vapaina toistaiseksi ja pelto sopii mun ajatusmaailmaan turvallisesta sijoittamisesta eläkepäivien varalle. Tavoite on 200 ha omaa peltoa ennen eläköitymistä, joka tois sen 5ke "lisäeläkettä" eläkerahaston arvon putoamatta ja mikä parasta, tuotto jatkuu senkin jälkeen, kun ittelle riittää se 2 neliötä
