voi pohtia, mitä pitää tehdä tai jättää tekemättä.
Petri
Suurin virhe on olla tekematta mitaan.
OK, jätin kysymyksen tahallani pohdittavaksi. Oma kantani on tällä hetkellä kyllä 180 astetta erilainen. Ei tosin kiveenhakattu, mutta...
Tähänastisten mikrobisiirrosten historiaan perehtyneenä en keksi mitään niin radikaalisti tilannetta parempaan suuntaan muuttavaa, että ottaisin tuon riskin. Saattaa olla, että jotain ilmenee, joka laittaa pohtimaan tuota riskinottoa, mutta yleensä mikrobisiirrosten menestymistä ei ratkaise niinkään ko. siirroksen joitain (kymmeniä) prosentteja parempi suorituskyky, vaan se, että "villissä vapaassa luonnossa" avoimessa ympäristössä kilpailu luonnon omia mikrobeja vastaan on niin kovaa, että ne harvoin pääsevät täysillä ekpressoimaan sitä erinomaisuuttaan.
Joku soijapavun viljelyalueen laajentaminen on ehkä paras esimerkki mikrobivalmisteiden käytöstä, mutta siinäkään ei ritsobin geenimuokkaus ole vielä tuottanut mitään merkittäviä parannuksia, kun typensidonnan tehokkuutta kuitenkin useimmiten rajoittaa isäntäkasvin fotosynteesikyky. Sen sijaan jenkeissä ensimmäiset siirrosbakteerit vajaa vuosisata sitten olivat väärä valinta ja nämä ongelmat ovat "tuottaneet" muutaman sata henkilötyövuotta akateemisessa maailmassa - ja ongelmia viljelijäpäässä, kun hieno palkokasvi ei sidokaan typpeä vääränlaisten juurinystyröiden vuoksi.
Monimuotoisiin käytännön ongelmiin on harvoin yksinkertaisia ratkaisuja.
Petri