Kritisoin maanäytteissä sitä, että joutuu kärsimään jos tekee paremmin kuin ympäristötukiehdot määräävät.
Sama juttu. Edellisillä ympäristötukikausilla meillä on toimittu maanäytteiden suhteen hyvin tunnollisesti: reilusti alle 5 ha lohkoilta on otettu useita näytteitä mikäli oli maalajieroja ja muutenkin pyrittin toimimaan oppikirjojen mukaisesti. Nykysääntöjen mukaan homma meni pelleilyksi kun yhtenäisiä peruslohkoja piti jakaa eri tavoin lannoitetuiksi kasvulohkoiksi. Nyt pyrin täyttämään vain ympäristötuen minimivaatimukset.
Toinen vielä enemmän nyky-ympäristötuessa jurppiva asia on se että monipuolisesta viljelykierrosta rangaistaan. Jos viljelykierto on ohra-ohra-ohra-ohra-ohra-ohra, on helppo käyttää joka lohkolla satotasokorjausta. Mutta jos viljelykierto onkin ohra-ruis-rypsi-vehnä-kaura-viherkesanto, ei satotasokorjausta voi käyttää ollenkaan vaikka tilan satotasot olisivat miten korkeita tahansa. Ympäristötukiopas kun toteaa "Perussatotason mukaisen lannoitusmäärän saa ylittää vain, jos korkeampi satotaso on saavutettu samalta peruslohkolta samalla kasvilla jonain viidestä aiemmasta satovuodesta." Mitäs sitten jos samasta kasvista onkin jo kuusi vuotta?
Luulen että ympäristötuesta irtautuminen alkaa pikku hiljaa, oikeasti ympäristöystävällinen viljely on toteutettavissa jopa paremmin jos ympäristötuen ehdot eivät rajoita järkevää toimintaa. Tosin irtautumiseenkin sisältyy sudenkuoppia, ja esimerkiksi tämänhetkisessä MTK:n vuokrasopimusmallissa (joka lienee aika yleisesti käytössä) on kohta jossa vuokralainen sitoutuu pitämään pellot ympäristötukikelpoisena. Eli tälläisen useamman kasvukauden pituisen vuokrasopimuksen allekirjoittanut on jo nyt käytännössä sitoutunut sokkona seuraavan ympäristötukikauden sääntöihin.