http://yle.fi/uutiset/talous_ja_politiikka/2010/04/vayrynen_hammastelee_viinasen_muistelmia_1581450.html...ettei totuus unohtuisi:
Keijo K. Kulha KESK kertoo kirjassaan "Mahtitalonpoika", kuinka Väykky v. 1993 yritti kaataa Ahon hallituksen eroamalla ulkoministerin paikalta...itse hän olisi ryhtynyt uudeksi pääministeriksi. Näin tasoittaakseen omaa presidenttitietään.
Erityisen törkeäksi Väykyn toiminnan teki se, että valtiontalous oli tuolloin kaaoksessa ja myös EU-liittymisneuvottelut olivat kuumimmillaan. Hallituksen kaataminen tuossa tilanteessa olisi ollut erittäin törkeää, etenkin vain Väykyn omien itsekkäitten pyrkimysten takia. Väykky asetti tuolloinkin oman edun Isänmaan edun edelle. Ahosta oli tullut piikkimatto Väykyn presidenttitiellä, siksi hänet olisi pitänyt saada sivuraiteelle.
Pääministeri Aho oli kuitenkin vikkelämpi ja nimitti uudeksi ulkoministeriksi Heikki Haaviston, Väykky joutuikin itse sivuraiteelle.
Väykky on itse todennut, että hänen
ainoa virheensä koko elämänsä aikana on ollut se, että luopui kepun puheenjohtajuudesta Ahon hyväksi v. 1990- eipä herrat sano tänäänkään toisilleen edes "päivää".
Väykky oli ensin vankka EU-jäsenyyden kannattaja, muttakun Ahokin oli, käänsi Väykky kelkkaansa 180 astetta. Väykky oli myös vankka vahvan markan kannattaja, vaikka nyt sen kiistää.
Herrat Aho ja Väykky sössivät vuoden 2000 pressavaalit: ensin Väykky ilmoitti asettuvansa kepun ehdokkaaksi, sitten heti perään Aho myös. Kepu piti sisäiset vaalinsa ja asetti oman ehdokkaan (Aho). Siinä varmistui lähes tuntemattomuudesta nousseen Halosen uskomaton nousu presidentiksi.
Kepu veti maton Niinistön jalkojen alta, joka etsi tuolloin porvareille yhteisehdokasta (- Jorma Ollila).
Väykky ohittaa rehellisyydessä jopa kepulaisen rehellisyyden keulakuvan Arto Merisalon.
Sinipuna on jälleen välttämätön, maa täytyy saada nousemaan tästä nykyisestä suosta....valtion niukkoja rahoja ei pidä tuhlata tundran lypsyrobotteihin.
...eikä pidä unohtaa, että Väykky itse oli suunnittelemassa v. 1987 porvarihallitusta presidentti Koiviston selän takana, jolla oli siihen aikaan hallituksen nimitysyksinoikeus... silloin Suomi oli vielä Kekkosen jäljiltä presidenttidiktatuuri, ei parlamentaarinen demokratia niinkuin nyt.
Väyrysen moittima Lipposen-Viinasen yhteistyö Ahon hallituksen vielä istuessa oli Isänmaallista toimintaa maamme nostamiseksi suosta. Oli selvää, että yksikään muu puolue ei halunnut enää v. 1995 vaalien jälkeen samaan halitukseen kepun kanssa Ahon-Pekkarisen öykkäröintien jälkeen...unohtamatta Väykky-Paten itsekkäitä välistävetoja.
Historia toistaa itseään: v. 2011 vaalien jälkeen kepu siirtyy jälleen oppositioon ....ja se jos mikä on onneksi Isänmaalle ja aivan välttämätöntä maamme nostamiseksi jaloilleen.
