Siihen hätään Seppo ja Salmekin ehtivät palopaikalle ja ohjasivat lehmät tuttuun aitaukseen.
Paloautoja oli tullut naapuripitäjistä lisää palopaikalle. Ripeän toiminnan ansioista he pääsivät äkkiä tulen herroiksi.
Navettaosa säilyi täysin palolta, vain lato-osa ja siellä olleet heinät ja muut rehut oli menetetty.
Palavista heinistä savunmuodostus oli vieläkin kova, mutta ilmiliekkejä ei näkynyt.
Komisario Kumarainenkin oli ehättänyt palopaikalle. Muut poliisit olivat jääneet Kainon mökille sevittämään Raivon katoamista ja etsimään mahdollisia Raivon tavaroita. Ainoastaan konstaapeli Pökiö seurasi herraansa, valmiina palvelemaan, kysymättä, huumorimielellä.
- Mitteepä se pomo arvelloo, mistä tämä palo on suanunna alakusa?
- Kipinästähän se suurihi tulj syttyy. Vuan empä ossoo arvella, mistä tässä on kyse. Se meijän pittee alakaa tutkimistoemenpitteet. Missäpä tuo lienöö isäntä? Kumarainen uteli muutamalta kylän mieheltä.
- Jaa isäntä! Eipään sitä tässä talossa ou ollunna ikkää isäntee, on vuan Turakaesen Matti.
- Olokootpa mikä onkaa, vuan missä mahtanee olla?
- Luoja sen Matin reissut tiennee. Aotollahan tuo on mahtanna lähtee, ku ei näö pihalla. Oeskoon männy kirkolle?
- Pomo hei! Tuolla on se nuorpari. Ne nuo reten tietee mihin vanahat ovat männeet. Käönkö ja kysäsen? Pökiö sanoi.
- Männään yhessä, suunnitellaan mille aletaan, Kumarainen sanoi lä lähestyi Seppoa ja Salmea. - Hyvvee päevee! Tiällä on tapahtunna ikävvii asijoeta. Mitenkä se tälleen?
