Salme oli katsonut pyörein silmin outoa miestä. Pitkä parransänki antoi vaikutelman, että mies oli vähintäänkin vankikarkuri. Nyt Salme kuultuaan selostuksen heräsi toimintaan:
- Seppo, aletaanni syömään kerran kehoitellaan,
Eipähän tarvihe alakoo rustoomaan sapuskoo. Maestellaan millasta sapuskoo se serkkupoeka on rustanna.
- Onpahan tämä pikkasennii outo homma. Vuan eekae ennee mittee maha. Mistäpä se vieras, nyt siihe paeskattiin.
- Minä olemas kylmä metsa. Olemas nalga ja kovsti maamo igävä. Minä tulemas teijda piha ja paaddaa , menemas pirttiin. Tulla vaiga miga.
- Mitteepä sinä polliisia pelekeet, Salme sanoi ja lapioi lihasoppaa suuhunsa.
- Se olemas pidga juddu. Kaino minun heila ollud jo kauan.
Lihasoppa maistui jokaiselle. Raivo oli keittänyt sakean ja lihaisan keiton.
- Algamas te lepäämän. Menemäs navettaan Osaamas judut ollut lomittaja mones paigas. Loppumas työlupa. Minä jaada tanne olemas, Raivo yritti selittää.
- Jos tosijaanni ossoot hommat, niin mäne poekkee. Me lähettään Salmen kansak, kokoeleen tuljpalopaekalta Salmen lehmii iltalypsylle. Sinäkö tosiaan osovat hoetoo hommelit?
