Hän suikkasi suukon Salmelle ja sitten aukaisi auton oven. Kuulosteli hetken ja sanoi:
 - Lypsykonneen moottori vielä pyörii täösillä. Jumaliste nyt ei maha assiit olla tolallaan. Onko se lähtennä kesken lypsyn litommaan. Jumaliste! On sitä liika herkkä uskommaan kaekkii kiertäjjii.
  Suoksujalkaa he kiirehtivät navettaan. Heitä kohtasi tyrmistyttävä näky.
  Kaksi miestä makasi navetankäytävällä verissään - kuolleinna.
  Vähään aikaan heistä kumpikaan ei saanut sanaa suustaan. Neivvottomina vain katselivat toisiaan. Salme viimein sa toimintatarmonsa takaisin.
 - Voi hyvännen aika. Tähänkö sen pitihi johtoo. Se on kutsuttava polliisi tuassii hommiin. Lieneeköhän ne vielä tiällä?
 - Eipähän nuo maha olla vuan suavat tulla sieltä kaapunnista, Seppo sanoi ja tarttui kännykkään.
---
 Poliisille oli helppo tehtävä selvittää tapahtumien kulku. Kaikki oli selvää pässinlihaa.
Poliisit olikin sekoittaneet kylän elämää monta päivää. Nyt se saattoi taas palautua omiin rauhallisiin uomiinsa.
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
Nyt kommenttia! Tämä tarina loppui tähän. Kyselen aloitetaanko uusi?

Nyt kommenttia! Tämä tarina loppui tähän. Kyselen aloitetaanko uusi?

Elä kysele.... Kirijoota!!!

                    MUUTAMAN VUODEN KULUTTUA


Keväinen auringonpaiste lämmitti Sepon poskea, kun hän sirkkelöi rankoja polttopuiksi. Mieleen tuli muutaman vuoden takainen tapahtumasarja ja sen jälkeinen aika.
  Kylän asujamisto oli yhä vähentyneet. Kainokin oli lähtenyt kaupunkiin vähin äänin. Vanhimpia asukkaita oli osa kuollut, osa muuttanut kirkonkylään palvelutaloon.
 Niemessä toki elämä jatkui. Pari tenavaakin oli yhteistyönä saatu aikaseksi. Niiden teossa, ainakin alkuunpanossa Seppo oli tasaveroinen kumppani.
  Salmen ja Sepon avioliitto alkoi muistuttaa Martan ja Matin avioliittoa, osat vain oli vaihtuneet toisinpäin.
  Salme oli räväkkä ja suorapuheinen emäntä. Hän hallitsi vahvalla otteella Niemen huushollin elämää.
  Seppo ei juuri tohtinut kyseenalaistaa vaimon ajatuksia. Vaikka joskus kapina kyti Sepon lippiksen alla.
  Toki Salme oli aikaansaapa ja riuska työhöntarttuja, mutta asiat tehtiin niin kuin Salme oli asian ajatellut.

Seppo hymähti mietteilleen ja vilkaisi tuvanikkunaa kohti. Tohtisiko tuota istahtaa. Selkään meinasi ottaa tämä savotta.
 Mieleen tuli, että olisipa oikea klapinteko mylly. Homma tulisi valmiiksi karralla. Nyt pölkkyjen pieniminen kirveellä, merkitsi puiden toista käsittelyä.
  Seppo napsautti sähkömoottorin sammuksiin ja istahti halkomispölkylle. Ilmassa oli kovasti kevään tuntua. Talitintti äänteli jossakin koristepensaissa, lienee ollut useampiakin. 
  Hän otti lakin päästään ja antoi auringon hyväillä jo kaljuuntumaan pyrkivää päälakea.
  Silloin rämähti talon porstuan ovi auki ja Salme ilmestyi portaille.
  - Tulloopa siältä kahaville! Jootilaana istusksii. Koko kevä männöö kelepo savotassa.
  - Eipähä tässä sentää kevättöetä vielä...!
  - Sepä pitäsihhii ehtiä muutahhii. Suakeli kun huaveilloo työnnii iäressä. Se pittee muunnii liikkuva ku tuppimulukun ja kelluttimijen.

  - Miäräsähän tuota jaksoo. Navettatyöttii vie yksinnään meleko pitkään...
  - Enkae minä voe märkijä penskoja keskennään heittee. En tiijä taetoo olla jo kolomassii tulossa. Jumalaota kun penikanteko- konneeksi tässä sortu. Kopekset pitäs heittee harakoelle, Salme juoksutti pahaamieltä Sepon kannettavaksi.
   Seppo vilkaisi vielä Salmea. Istahti sitten kahvipöydän ääreen. Ahdistunut huokaus purkautui kuuluviin. Sitä peittääkseen Seppo huomioi lattialla leikkivän pari vuotiaan esikoisen:
  - Mitteepä se Matti. Juokseppa tänne isän sylliin...
  - Annappa poijan leikkii, kun on siihen uppoutunna. Siinä on pannussa kahavia. Kuajon jo kuppiinki.  Kuaja siitä  emättiisi.
  - Niinpähän tuo pitänee. Vuan suattoo se alakaa kessee siitä värkkeemään... Kuhan saesi nuo kevätyöt piätökseen.
 Seppo muutti puheenaihetta vaarattomampiin asioihin. Sillä kokemus oli osoitanut, että isä-Matin jääräpäisyys ja kiivas luonne oli periytynyt tyttärelle.
  Jo Sepon äiti oli koulinnut pojan olemaan hiljaa, eikä ainakaan sanomaan vastakkaista mielipidettä. Vasta sitten kun suuttumus sai vallan Seppokin uskalsi korottaa äänensä.

 Entisen Salmen huumoripuheet sitä vastoin olivat kuluneet aika vähiin. Kovin herkästi Salme ärsyyntyi jos asiat eivät menneet niinkuin hän halusi. Niinpä nytkin hän jatkoi Sepon "ohjelmointia", ottamatta Sepon ajatuksia huomioon.
  - Sepä pittee siun jatkoo illasta päevee. Navettahommien jäläkiin ehit vielä par tuntii ruatoo. Huommissa päevänä suat ollakki lapsenvahtina. Minulla on aeka kampaajalle.
 - Hyvä kampaoshan sinulla on. Mittee tuassii tuota räpeltee. Rahattii on niin tiukilla, suokeli velanlyhennyssii ja muorin hoetomaksu.
 - Sinumpa tuo on äetees. Pittee minullahhii jotahi virkistystä löytee. Pentujen parkumista ei aena jaksa kuulla.
 - Mäne jos kerran pittee. Minun pittee mennä sirkkelin iäreen.
 - Tuon se vielä tänne paeskasi, Salme huudahti kun katsahti ikkunasta pihalle.
 - Kah! Kukapa sieltä? Siementäjä aenahhii jo kävi.
 - No, tämä varsinaenen siementäjä. Ja turkasen päessään. Ei suakeli tule tuaskaa tolokkuu, Salme sanoi kun askeleet kuuluivat jo porstuassa.

  Seppokin istahti vielä tuolilleen ja odotti kuka tulija olisi. Eteisestä kuului möykettä ja kolinaa. Ovenripa taisi olla kattelussa.
 Sitten kuului jo takeltelevaa kiroilua. Äänestä Seppo tunsi, että tulija oli naapurin Jyrki.
 Viimein ovi avautui ja Jyrkin epäsiisti naama näkyi ovenraossa.
 - Suanko toevottee hyvvee päevee, vaekka onnii perkeleenmoenen rapula.
 - Toevotappa itellesi, Salme kirahti. - Meillä oli jo meleko hyvä päevä, nyt taes männä piliveen.
 - Elä Salme kehtoo turhoo impsuilla. Eikö paremminnii pitäs käskee kahaville. Vuokrasin pellot teille niin hassulla. Suatana kun vituttaaki helevetisti.
 - Mikäpä tuo on suanna miehen ärreötyyn.
 - Mitä helevetin merkitystä tällä on. Parasta oesi vetästä naru kaolaan. Ei oo kettää, ei edes kaverija kun tuo Sepehi on akan mies.
 - Mitteepä tuota itket. Ei kae se naru niin kallista ole. Loppuu kitinä. Yksi vaeva vähempänä, Salme sanoi.

 - Hyvä kae se teillä on. On kaohijat tujet ja maijostahhii tulloo rahhoo. Mulla ei oo mittee.
 - Ohan sulla vuokra pellosta. Luulis noilla yksinäinen immeinen evväässä pysyvän, Seppokin uskalsi sanoa.
 -***** montakaa kossuva saa. ***** tuli tehtyvä vikaratkasu. Rikkaat ponssarit käärii vaen lissee rahhoo entisten lisäksi.
 - Nyt Jyrki piet kitasi kiini. Ite tyrkytit peltojasi. Kunnon vuokroo niistä suat. Sillonnii kun ne ei tuota. Älä turhoo ikise, Salme sanoi.
 - Kyllä sinähi Salme oesit paremman pitännä kun oesit mullen tullu. Tuo Sepe onnii semmonen nysvääjä. Ei tohi lähtee ees ryyppeemään.
 - Jos et malta olla immeisiksi, niin suattii lähtiä samantien. Minnen jaksa tuota sammoo virttä kuulla vuoskaosii, Salme tulistui.
 - Vuan uatteleppa. Mulla oes ollunna rahhoo vaekka kuinka. Mersun oesin ostanna. Sepe on niin nuukahhii, että se venyttee kolikottii soekijaksi kuin *****.
 - Alappa pittee se leipäläpesi kiinni. Miäräsä se minähi jaksan tuommosta paskoo kuunnella. Istu perseellesi ja oo kuin miehet. Tae jos ei passoo niin suat sinä lähtiäkkii, Seppokin jo sanoi.

 - Olokoon sitte, vuan natkuttoo se kun toesen nokan eistä...
 Vuan sitäpä minä meinasinnii, jotta oesikko teillä antoo förskottii tämän vuuen vuokriin. Pitäs hakkoo evästä, vuan eijoo rahhoo. Kaekki on männy. Suatana kun niin vituttoo...
 - Varohan puhheitasi. Lapsiahi tuossa on kuulemassa. Oppii ne kirroomaan vanahemmiltaanki, Salme varoitti.
 - Anteeksi, hyvä rouva anteeks, minä luulin teitä paskapytyn vanteeks! Jyrki loruili kuin pikkupojat.
 - Olet sinä kyllä melkoinen reppana. Olisit hoijellu lehemijäis ja tehny työsi, niin ei tarvihteisi nyt vinkua surkeottaan.
 - ***** mä paskahäntiä ala passaamaan koko ikkääni. Seon sopivaa hommaa älykääpijöelle, niin ku on tuo Sepe. *****, minä nostan kytkintä ja lähen kaopunkiin. Tämä kylä on menny *****tylsäksi.
Naesia ei nää ikkää, kun Kaenohi nosti kytkintä. Sepe kuule! Anna satanen. Tartteepi evästä.

 - Ei minulla ole ylimääräsiä satasia. Traktorikin meni vaihtoon. Siinä saa käyvvä satoja kertoja lypsyllä, ennen kun se on maksettu. Tule töihin pariksi päiväksi klapintekkoon, niin katotaan sitten.
 - *****maenen mies?? Et kai sinä orijapalakalla yritä meikää suaha ruatamaan? Ei tuu mittää. Ennen kerijään ja konttaan, ennen ku ponssareita rikastutan.
 - Suathan tuon ite valita. Jos sei passoo niin suap kelevata, Seppo sanoi.
 - Kyllä kae siinä on hyvä mahtaella ja levennellä kun kymmenijätuhansija tulloo tukkee, saatana, minunnii maesta. Ja kun minä onneton uattelin sillon kaveria aottavan. Tuo Salmehan se käätti hyväkseen kun olin alamaessa kun äiti kuoli.
 - Hittojako tuossa ny itket. Oesit sillon torraotunut ja jättännä vuokrasopimuksen allekirijottamisen. Vuan taessii maestuva viina makijammalle kuin työt, Salme saarnasi. - Jos et malta olla kitisemättä niin lähe mänemään. Suatana tiällä ei luusereita kaevata.
 - Sinnoot kova naenen, Salme. Sulla eijoo syväntä laenkaan.


Olipa tiukan takana 100 avvausta. Menny niin vilikkaaksi tää saitti. Muutamassa tunnissa on toesella sivulla.Kitulassa puuttuu vielä 20. Lukekaa siihen kattoen.

 - Sinäpä oot semmonen vetelys, että etana on jämäkämpi. Eikä tässä jouveta seorustelleen kesken päevää. Seponnii pittee joutua rantteelle hommiin. Nuojannu hommoo jo monta päevee.
 - Kohtapa nuo on tehty. Oes tuo Jykä alakanna kaveriksi niin par päevee mänis.
 - Älä kuule unta niä. Uurastahan sinä kun et muuhun tokene. Parempi seon tossun alla kuin taevasalla, Jyrki ivasi ja nousi seisomaan, vetäen taskustaan litteän lasipullon, jossa oli epämääräisennäköistä nestettä.
 - Täällä et kyllä ala ryyppäämään. Paenu kartanolle, Salme kiljaisi.
 - Olihan se onnenpotkasu, ku en tuommosseen pirttihirmuun sekkaantunna. Suakeli ku huutoo nuama punasena, vaekka tässä omasta pullosta ryyppeen.
 - Saatanan sälli ku et ryyppee. Eikö mäne perille että tiällä ei luuserrii kaevata, Salme huusi ja sieppasi uunin päältä pojan kumisaappaan ja viskasi sen vasten Jyrkin naamaa.
 Jyrkin herkkä nenä ei tietenkään kestänyt, vaan veri tulvahti norona juokseen.

 - Hullu akka! Tappoo se vaekka raohassa tulin. Sepehi vuan virnuiloo, niin ku parempaahi näötöstä. On perkele siinä nuapurit. Vuoan kahotaan kuka se vielä naoroo...Jyrki uhkaili.
 - Poju elähän ny ala kovinkaa mahtavaksi. Työnnän tuommosen jalakovälliin ja piiskoon persiille. Eipöpä tuo uhumamiel tassaannu.
 - Antakkee jotahi kylymmee. Tyhyjäkshän tässä vuotoo, Jyrki sanoi kun veri vana tippui jo lattialle.
 - Seppo vie tuo onneton pihalle. Minä kahtelen jotahi rättii, suap panna tukkeeksi.
 - Kylymeepä siihen pittee olla...
 - Mäne kylymään tuuleen, niin kyllä se asettuu. Vuan muista Jyrki. Anna olla tämän viimmene kerta kun tänne tulet reohoomaan. Seoraavalla kerralla kävelet piätäsi lyhempänä.
 Seppo piteli Jyrkiä kädestä ja ohjasi hänet pihalle. Jyrki noitui ja uhkaili ja yritti huitaista Seppoa nyrkillä. Vaan Sepon luja ote piti keveän miehen aisoissa.
 - Mittee sinä oekein menasit, kun tulit riehummaan? Tiijät entuuveltaan, että Salme on kiukkunen jos sille suutaan soettoo, Seppo sanoi.
 - Sinnoot mitätön mies kun et sua akallesi kuria. Suatana kun vieraat suap lähtee verissäpäen.

 - Minusta nähen kuhi suap tehä ku ite haluvaa, varsinnii kojissaan. Minä ou mikkää käötöskouluttaja, Seppo sanoi ja löysäsi otteensa Jyrkin käsipuolesta.
 - Enne oltiin parraeta kavereita, suatana kun sinä mänit tuon Salmen ottamaan. Oes kaheltaan nuapureina vilijelty. Akat vuan pannee kaeken pilolle.
 - Mitteepä tuolla liennöö merkitystä jos ei perhettä perusta. On se mukavata kun poeka tahtoo sylliin ja kyselöö kaekenmoesta.
 Jyrki katseli verisin naamoin lapsuudenkaveria. Kuinka paljon Sepolla oli mitä hänellä. Hänellä ei ollut mitään.
 Se sai Jyrkin uudestaan riehaantumaan. Viinan sumentama ajatus pyöri vain omassa surkeudessa ja katumuksen kiirastulessa.
 - Mäne nyt kottiin ja nuku piäsi sekkeelle. Katotaan jos sinusta huomenna oes kaveriksi?
 - Sullenko? Kato Sepe *****un. Kuhan vuokra-aeka loppuu, niin että ennää nappaa minun pelloesta tukeja. On se varmaa. Yrität käöttee meikäläestä hyväksesi, vaen se kun ei käö! Älysikkö sinä pölijäke? Ja suat olla varma, että vielä se kosto kourii.
 Vihasta puhisten Jyrki lähti toikkaroimaan tielle päin. Seppoa suututti, mutta samalla säälitti, kun mies aivan tahallaan panee elämänsä pilalle.

 Tuskin Seppo ehti pari rankaa sirkkelöidä, kun Niemen pihaan kaarratti appiukon auto.
 - Kah vävy teällä vaen ruatoo. Tuossa tahissa se ei nahka pala. Sepä tuo tärkeintä että tuppi heiluu. Kuinka monta päevää sinnoot jo ropottanna kummosen kasan kimpussa.
  - Ohan tuossa männy pari päevee. Nuo isot puut hittaeta kun pitteemoottorsahalla pätkii.
  - Sepä pitäs olla sulla kaveri. Peltotyötkii jo piälle paenoo. Vuan et taija raahtii maksoo renkille palakkoo.
  - Suttashan sen muutaman satasen maksoo. Vuan eipä tällä kylällä ou työhönpystyvvee miestä.
  - Eikö se tuo Jyrki mäne kaverina, kun sille ei anna viinoo.
  - Kah, käväsihän tuo tuossa reohoomassa äskettäen. Olj suanna räöhäviinoo vissiin. Meinasivat eokon kanssa otaltee. Koetin minä Jykälle ehottee, että jos kaveriksi. Vuan sitä vaelle, ettei piälle käönnä.
  - Ja sinustako ei ollu miestä ottammaan siltä luuloja poekkee. Eipä tietenkää.
  - Mitteepä minä alan riitellemmään. Suattoo joutuu pahhaanki pinteeseen. Polliisi nappovvaa näpijästi putkaan.
  - Eipä tuota polliisia ou nähtykää sen verisen syksyn jäläkeen. Vieläkö se Kumaraenen lienöö virassaan, vaen liekkö jo eläkkeellä.
  - Eiköpä tuo töessä. Sehän olj meleko nuor mies sillon. Minnuu muutama vuos vanhempi.

  - Vuan mitteepä siellä pikku-Matti touhuvvaa? Lähin vartavasten kahtommaan miten ukin kaveri on kasvanna. Martta alako siivuammaan, niin seon sillon parasta häepyä. Piehän sinähi taokoo ja lähetään kahtoon jos se emäntä kuumentas pannuu.
 - Mäne sinä vaun. Minä jo käväsin. Männöö kahavetteluksi koko päevä, eikä siitä Salmekkaa tykkee.
 - Se mahtoo olla emäntä, isäntä, tässä talossa.
 - Kukapa ny liennöö. Aevampa tuo sama kuka velekoja paementoo.
 - Onhan se varmaan niinnii. Se tuo naenen on meleko näpijä ottamaan ohojat kässiisä. Eipähän tuota mullakaa oo palijo sanomista, jos Martta jottae piähäsä sua.
 Silloin rämähti taloneteisen ovi. Salmen pää kurkisti ovenraosta:
 - Isä, tuu kahaville. Männöö puunsirkkelöenti aekaa omasta eistään, kun siellä jappaset. Pitäs joutuu Sepon pellollehhii, vuan eipä taho hommat etistyvä.
 - Eipähän tuossa ennee monta päevee. Parraasa se Seppo yrittee, vuan minkä sille itekkää mahtoo jos on hituraista sorttia, Matti sanoi ja alkoi kallistella kipeillä jaloillaan taloa kohti.
  Seppoa mielessään suututti väheksyvät puheet aikaansaannoksistaan. Kuitenkin hän jätti arvostelut omaan arvoonsa. Olihan noihin puheisiin jo tottumut.
  Kääntyessään uutta rankaa hakemaan hänen silmiinsä sattui hitaasti kulkeva vanha Toyota joka savutti aikalailla sinistä sauhua.