- No Salme Turakaenen tiälä hyvvee päivee. Se tuossa meijjän Lolitassa taetaa olla äkäsen sorttinen tulehus, minä luulen. Voisittako työ tulla sitä kahtomaan tännään?
- Niin tuota missähän te sen tulehduksen luulette olevan?
- No hemmetti... tississä tietennii, missäs muualla! No tuutteko työ vai ettekö työ tuu? Se on hyvä lehmä ja se pittää suaha joutuin hoijjetuks ettei mäne kettujen lihoiks koko äpyli.
- No kyllähän minä tulen, ehkä sitten iltapäivällä. Tässä on pari kiireellisempää käyntiä ensin jonossa. Tuota antaisitteko ajo-ohjeet, kun ei ole vielä tämä seutukunta niin tuttua?
Salme antoi tarkat ajo-ohjeet ja pani luurin paikoilleen.
- Voi helekatti kun mennee vaekijaksi. Iltapäevään tuntu suavan oottoo.
- Sinäkö Tiittasen sittennii saet langan piähän? Sitte eijoo hättee, se ossoo hommat. Matti sanoi.
- Kiitosta kahavista, minä se taijannii lähtee kattommaan, onko se äetmuori huolissaan. Mie ku lupasi äkkijä pistäytyä.
- Etkae sinä aekunen mies äetis tahissa tanssaa. Jutellaan ja suunnitellaan. Tuo Salameki on nyt joutilas pyhäpäevänä poriseen, Matti yritti estellä.
- Tosijaan Seppo, elä lähe! Mennään tuonne kammariin ristisanoja täöttään, ja oesi mulla sulle asijaahi!
- Siinä sen kuulit. Se meijän Salame pistää asijoehin vaohtija.
- Taasko sinä puutut nuorten asijoehin. Tehkööt oman pään mukkaan, Martta tivahti.
- Minä ennoo puuttunna enkä juuttunna... Sinä se aena vahtimassa.