Hyvinhän tuo tarina tuntuu lohkeevan.seoraellaan!

 - Sepi hei! Naapuri... Lähettään kiskasseen kossut ja katellaan tussut ja pannaan suoro töehin.
 - Mäne sinä... Minä en ny kykene...
 - Mänehän Sepi sinnäe ulos... Ei kehata sotkee aotoo. Miekii lähen tupakille...
 - Minä palajan kuhan kerkijän...Jyrki sanoi.
 
 - Mikäs mies se sieltä meinovvaa ihan paenovoemalla sissään. Eipä se maha onnistuu.  Kiännyhän ja  tervetulloo sitte selevinpäen.
 Ystävällisesti portsari pakotti Jyrkin palaamaan autolle. Sehän oli kova kollaos vaohtiin sopivasti päässeelle.
  - Huttunen hei! Suakeli ku ei piässynnä sissään. Oun kuulemma liijan vähä suanna viinnoo. Oesikko sinulla putellii, että saes semmosen puutteen poekkeen.
  - Eipähän sitä viinoo mulla.
  - On siinäkkii taksimies. Ei viinnoo? Siinä hommassa se markkina onnii kohillaan. Sepisaatana, virkisty niin lähettään kokkeilleen seorraavaa paekkoo...
  - Ei tässä ny pysty kykenneen. Lähettään kottiin makkoomaan.

Sepillä taetaa olla käöryys mielessä?

  - Voehan suatana! Kyl män perseelleen tuassii tämä reissu. Viinan vähhyys se tätä tekköö. Onkoos sitä Huttusella asijaan mittee visijjoo?
  - Kah, mitteepä tässä minä hötkyillemmään. Mittari puahtoo eoroopan rahhoo, että aevan meinovvaa ilettee. Vuan minkäs tiet ku laki miäree.
  - Sepi perkele! On sinulla liijan keheno viinapiä. Lähetäänkö tosijaan poekkee kaapuntin illoesta.
  - Mitteepä tiällä mahtannoo rikastuu...
  - No eippään palijo jiä tästää reissusta kertomista lastenlapsille...
  - Ohan sitä siinnäe... Pannaanko rattaat pyörimmään? Hartikainen hätäili.
  - Elä sinä Hartikaenen hättäellä... Pittee Sepin kaa suunnitella. Mitteepä sannoo mies...?
  - Kuhan ny lähettään. Katottaan sittä pihassa.
  - Voe jumallaota mies. Kello oo palijo mittee ja tämä vuan pihasta huaveilloo...Ei kyllä tullunna tolokkuu tästää hommasta.
  - Kuule Jykä ... Ekkae sinä ollunna tosissaan, että Salmee meinovat?

Sepe on äetin poeka...

  - Semmonen on ollunna meininki pitemmän aekoo... Pelottoo vaen jos se Matti torraotuu. Kuuluu olleen nuorra miessä meleko pahapäenen. Muori sitton kertonu.
  - Joo suattoohan se olla. Parempi on ku et mäne ittees munnoomaan. Vae eiköön katkasta tuo Huttusen rahantulo ja ajellaan pihaan. Ei kae se tästä somene. Sisälle eivät piätä ja tiällä ulukonakkii on lystit meleko vähäset.
 - Alakaahan se Sepillää jo kirkastuu. Nuama vaen on ku petolinnun perse. Eippään tuommosta nuomaa portsari laske ohitteen. Naeset pyörtyy ja äijät kussoo houssuun.
 - Eippään tuo sullakkaa ou nii lasten kateltava. Vertakkii nokasta tulloo...
 - Se ny mulla kuulluu kuvijjoon. *****ko liennöö ku viinoo ottoo niin leppä lentee. Suatana kun sehhii vituttoo.
 - Eippään tämä riemuksi repijä... Ajellaan pihhaan...
 
    Seuraava aamu olikin kummallakin veijarilla pää kipeä. Vaikka viinaa oli vähän niin tottumattomille se oli ollut ainakin tarpeeksi. Sepon ohimoita hakkasi ja kurkussa oli etova tunne, mutta ei auttanut, navettaan oli mentävä.

Ensin työ sitte huvi

   - Vae meinovvaa se naapuri tulla sammoelle kalavesille... Suaphan tuota kuvitella, vuan Salme on varattu.  Tuskimpa se Jyrki muanantae uamuna sinne rytevvää... Tae ei sitä huimmoo tiijä... Jos vaekka liennöö kuikakkii poltteissaan... Pakko seon lähtijä heti navetan jäläkkeen Turakkaeseen...
  Nopealla teempolla Seppo teki työt ja taas vaatteiden vaihtoon. Emäntä oli jo noussut ja olikin elementissään.
  - No, onkos se ny mielj tyytyväenen ku tuas sae rellestee ja viinaa särpee. Niin olj päessään ku käki kun tulj pihhaan. Hukkaan on männeet kaek valavomiset ja huoli kun piti tullahii tuollaenen renttu.
  Seppo vaikeni vanhasta tottumuksesta. Veteli vain farkkuja jalkaansa,
  - No vieläkö pittee lähtee joutavan jälille. Eikö tuota oo jo tarpeeksi rellestäny ja rahhoo tärvelly. Mihin sinä mänet?
  - Mänempä mihin mänen...
  - Tuommosta seon. Ei ennee äetilleen sano asioestaan. Vasta olj pikkunen poeka ja nyt tuommonen jiäräpiä, emäntä sanoi ja kuivaili silmiään esiliinan helmoihin.

Ei taija tuommonen ämmä tarvita minijää?

  Sepon sisällä kiehui. Teki mieli kirota ja karjaista, että tietää omat asiansa. Kuitenkin vuosikymmenien nöyrä asenne pani vaikenemaan.
  Seppo ei sanonut enää sanaakaan vaan saatuaan puetuksi poistui ulos. Sisällä kiehui  niin että hän istuttuaan autoonsa kiskaisi oven kiinni että oveenkiinitetyn peilin ruostuneet ruuvit katkesi ja peili jäi yhden ruuvin varassa keikkumaan mukana.
  - Perkele, tässä on pantava nyt liikenteeseen muutakin kuin vain aikomuksia. On otettava asioista selvä ennen kuin mahdollisuus menee sivu suun. Nopeat syö hitaat...  Salme kuuluu minulle... Saatanan paukapää kun piti eilen hötkyillä kotia. Muorilla mitään hätää...
  Seppo starttasi Fordin ja pyörät sutien auto syöksyi maantietä kohti. Seppo katsoi oliko Jyrki jo noussut kun huomasi naapurin juuri nousevan autoonsa.
  - Se on eellä joka on hevosena, Seppo hihkui ja usutti autonsa yhä kiivaampaan menoon.
  Se pari kilometriä oli hetkessä ajettu ja kahva edellä Sepe saapui Turakaisen pihaan.
Ny on Sepissä vaohtija

   - Kah, mikäpä se Seppoo nuin lennättee?  Ajjoo ku Räekkönen, vaekeijoo Verrarijakkaa.
   - Päevvee! Missäpä se Salme liennöö. Oesi meleko tärkijjää asijjaa.
   - Sepä Salme suatto lähtee kaopunkiin uamusella. Lomittaja siellä navetassa ryskejjää. Sepä suatto Salme männä hakkeen vävyntekelettä. Vuan minä kyllä eppäelen jotta ei ne kaopuntilaeset kykene ku siihe yhtee hommaan. Muahommat taetaa olla melekolaella hakusessa.
  - Eikae, perkele! Sepolta pääsi.
  - Niin se vähän sitä uamulla suunnitteli. Sanohan se että kotikylän urokset on niin suamattoommii. ettei ne sua mittee aekaan, vaekka vartos mualiman tappiiin, Matti tuumasi sisäänpäin myhäillen.
  - Voe suatana, hopijallekko tässä ny sortu...
  - Sepä pittee morsmaekku leimata hyvviissä aijjoen. Ei nee kauaa kahtele jos ei mies saa mittee aekaan.
Mitehän tässä Sepi selevvii?

 
 - Nyt ei taijja mennä putkeen tämä homma, Seppo sanoi.
 - Ei niin, mitö sinä et oo terhakoitunut ennemmin. Oisit eilen pistäny siementä vakkoon. Ei tarvihteisi nyt näppijjään nuolla. Jaa sieltähän se Jyrkihhii posottaa, Ei joo aevan vähänen hänenkään vaohti. Elä ny perkuuti päälle aja, Matti häjissään huuti kun Jyrki meinasi tyrkätä isännän nurin.
 - Sullahan on kiireiset assiit, ku et meinoo aotoo suaha seisattuun. Suatto Turakaesella mennä housupyykiksi?
 - Elä eppäele. Se savolaenen kruppinaru kestee pahattii paeneet.
 - Kah hyvähän tuo sitte. Vuan mihimpä sillä Jyrkillä on tuommonen kiire.
 - Eihän tässä kiireitä, vuan joutuva pittää. Mulloes Salmelle aevan tärkijjää asijjaa.
 - Jopa ny on nuapuriit suanneet jottae juoksujaohetta, ku tyttärriin  hännässä heiluvat.
 Niinku mie jo Sepolle pikkusen maenihin, niin eipä taija Salme olla ennee kotpuolen karjujen varassa.
 - No, mihin tuo livahti?
 - Kaeppa kaopunkilaesen suoron perrään. Illalla katottiin koko perhe, meleko rasvasta vitejoo. Eijoo ihime jos se Salmeenki vaekutti.

[move]Kumpi vettee pitemmän korren?[/move]

- Pitäsikköö sitä puhaltaa Salmen perrään, ennenku se tekköö tyhymmyyksijä.
 - Kyllä kae se sulla Jyrki lienee melekkeen pakko jos meinovat piästä vielä loppusuoralle. Tuo Muinosen Manta siitä puhu, että Jyrkillä on naemakaoppa suunniteilla.
 - Joko se Manta män hökässeen, vaekka sannoen että ei mäne huutelleen.
 - Huonommin sana levijjää avviisissa kun mitä Mantan levittämänä. Lisäksi mahtaa tehostaa tievotusta kun maenihtee, ettei pie huuvella.
 - Persanan Manta. Siksiinkö se Salme lähti, kun kuuli että suluhassii tulloo?
 - Mäneppä näetä naessia tietämmään... Vuan tosijjaan... Pistä ratas pyörimmään ja ajele kaopunttiin, nii eiköön tuo Salme sieltä löyvvy. Kerkijäesit vaen ennenku se Salme nappiutuu vaekkapa kihiloehin, Matti-isäntä yllytti.
  - Sepi, lähe sinnäe. Käyvvään grillillä ottaassa makkarapotut. Suatana ku meinovvaa hiukata se eilinen...
 - Enpä kehtova. Suattoo olla että mänen rankamehtään...
 - No, vaen minä mänen kaapuntiin... Jos hyvinnii hommeli onnistuu. Aenae näkkköö sen suluhasehokkaan. Siellähän ne tietennii kaoppakeskusessa kutteotuu. Vae eiköhän tuo Salmella silimät aokia kun näkköö millanen uros nuapurissa aevan reten joutillaana.

Mittee kummoo tässä ny tapahtuu?

  Jyrki pyöräytti autonsa maantielle ja nopeurajotuksista välittämättä antoi tien juosta pyörien alla.
  - Seppo mitteepä sie luulet, kuka se mahtannee tuolla navetalla työjellä? Jospa mänet kahtommaan...
  - Kah, kukapa siellä lienöö lomittamassa? Jos vaekka lienöö outoja immeisijä...?
  - Tiijä vaekka oesi hyvinnii tuttu...Matti nauroi ja lähti tupaan. Pyörähti sitten kuitenkin Seppoa kohti: - Kuule! Mie mänen muorille sannoon että pannee kahavinliruketta valummaan. Tule sitte kahaville kun out sen uuven lypsäjn testattuu.
  - Kiitosta van, vaen empä kehtoo mennä kettee töessään häerihtemmään. Eipään tuo minulle kuulu...
 - Jos ei kuulu... Tuota... Käö ny kumminki!
 - No, jos mie isännän mieliksi. Vaen siitä kahavista torruvvun kun ei se Salmekkaa...
  Seppo alkoi kähniä navetallepäin. Avasi ulko-oven...

Millanen muori sieltä löytyy?

Kovin oli hiljaista. Ainoastaan maitotankki hurisi ja lypsykoneen pesuri paukahteli pesuohjelmaa suorittaessaan. Seppo kurkki navetanpuolellekin, mutta ketään ei näkynyt. Äkkiä kädet kietoutuu hänen kaulaansa ja ilkikurinen ääni kuului:
 - Arvaappa kuka...?
 - Salme...! Ethän sinnou kaapuntissa. Issäes semmosija tuossa pihalla selosti...
 -...Niin ja sae Jyrkiboyn lähteen päätäpahkaa kaapuntiin, neitoo pelastaan...
 - ...Ja neito onnii kotnavetassa. Mitteepä se tämmöstä...
 -  Katoppa kun tuo Muinosen Manta toe sannoo jotta tuo Jyrki tulloo tosissaan kosimmaan... Ehämmie Jyrkistä tykkee...! Jyrki kun on vähä semmonen laeskansitka leohottaja. Mie tykkeen jostae muusta...  Matin kans sittä suunniteltiin miten myö tehhään. Eihän myö sitä tietty että siekii tuut... Hyväpä olj että tulit. Suattii pussata nii että kipinät sinkoelloo silimistä.
 - Vae semmossia työ Matin kansa... Sepähän mulle passovvaa... Vae tykkeekkö sie minustakkaa?
 - Sinustahan mie tykkeen ku hullu polokasta... Vuan ohan se kyse siittäe, välitätkö sinä minusta?  Mitteepä sie out nyt uatellu. Se mahtoo pallo ollannii sinulla...
  Seppo punastui ja mietti kuumeisesti mitä rohkeneisi seuraavaksi.
 - Tuota ... Se suattoo siitä jo talavennii tehä. Rankamehtään oun uatellu...


Terhakkoetuukohan Sepi miehen hommiin?

Kyllä seon Seppoja jelepittävä...

Jaa että onko tämä Seppo Sepedeuksen elämänkerta...?

No eijoo. Pelekkää viktijjoo. Mistäpä mie Sepeteuksen elämän tietäsin

Tottapuhhuin sie out minulle mahottoman tärkijä. Koko ajan sinnoot minun mielessä...
 - Vae rankamehtään... Eiköön tuo tukinuitto oesi palijonnii mukavempoo... Salme sanoi ja heittäytyi selälleen heiniin.
  Mehän hienotunteisina poistutaan paikalta ja jätetään  pariskunta kutteotuun... Uskottaan että hommasta jotahi tulloo.  Ootellaan kun ne  tulee kahville. Siihenhän menee aikaa. Mutta meillähän sitä on.

  - Noo, millanen lomittaja siellä Sepolle ilimaotu. Oliko kovinnii tuntematon?
  - Eihän tuo ollunna... Tuttu ja mukava monellakkii laella...
  - Millälaella se Seppo on testaellu? Ehävvaen...
  - Isä! Mitäpä se sulle kuuluu...?
  - Eipä se kuulu, vuan huolettaa jos ei hommat ala luonnistuun... No?
  - Eläpä ou häjissäes. Tiijä vaekka out vaari yheksän kuun piästä.
  - Sillälaella, alakohan se homma lutviutuu kun Salmen kans pantiin vaohtia asiaan. Mitteehän se Jyrki? Kahtelloo siellä kaapuntissa morsmaekkuu...
 Katohan! Sillälaella. 

  - Me sitä Salmen kans aiottiin lähtiä kihilojen ostoon huomenissa. Ei siinä ny muu aota! Kerranhan seon sehhii liikku tehtävä.
  -  Seon miehen puhetta. Seon pantava pohtija perille että uusi polovi piäsöö kasvun alakuun. Vuan eipä se maha Niemem muori palijo kiitellä sun aekomuksija.
  - Siinäpä on vallassaan... Mie tuun kotivävyksi jos muori alakaa liikaa miäräelleen.  Tiijän tok´ että voephaa siinä olla melekonen savotta.
  - No vaen se passaa. Sehän suattaa muori mörköellä siellä yksikseen. Myö suatettaan Martan kansa muuttoo kirkolle. Tehhään vaen kaopat. Eihän myö täöttä hintoo. Vuan kun tekkää että ou ennee mittää teininuorissoo, niin sitä häätyy olla oma vappaus. Sitä pittee suaha naija napsaottee, vaekka kesken leipomuksen, jos se siltä tuntuu...
  - Tuo isä se ei kyllä piäse erilleen tuosta lempilajistaan. Miten se äetikkää eijoo  pistännä suihtija kanttoon.
  - Tämäkö uskos jottae muuta. Aena ollunna semmonen jiäräpiä. Vuan ohan tuo ollunnna mukavakkii, Martta nauroi.
  - Oes ollunna palijo terhakampiki, vuan kun Martalla seon aena ollunna jokkii vaeva.   
    millo on piä ollunna kippijä, millon perse...
Normaalihomma!