- Seuraava paikka odottaa. Hei vaan, toivotaan lehmälle hyvää!
- Heihei! Salme heläytti lääkärin perään ja kääntyen Seppoon.
 - Nytpä tiällä eijookkaa pelekoo vieraesta korvista. Mittee sie sieltä kuapista kahtelit?
- Kah! Empää nii erikoesta... kuvvii kahtelin.
- Mitteepä kuvvoo sie niin läheltä tihtasit, jotta näötti että oesit pussanna?
 Seppo karahti punaiseksi ja puhe oli hakemisessa..,
- Mikäpä tuo lienöö ollunna tytönheitukka.
- Arvasinhan minä että minun kuvvoo sie siinä tuijotit. Myönnä poekkee...
 - Kah, siekö siinä lienettii ollunna. Kovin oli nätti...
 - Voe ihime, ihanko se meinovvaa herrasmiestä näätellä? Paskammarijat, mikkää kaanis, vuan vanahempiisappa sitä tulloo. Eipä se äeti-Martta mikkää ruusu ou, eikä isä-Matti pärijevä Taono Palolle!
 - Out sinä minun silimään hyvinnii kaanis. Hallaesin jos tohtisin, Sepolta lipsahtaa.
 - Vuan sehän myö tehhäännii. Tulehan ja puserra, eijoo Matti miäkymässä tottuuksiijaan.
 Aristellen Seppo kietoo kädet Salmen ympärille. Salme teki samoin, sitten Salme sanoi:
 - Noo, mikäs se lieneekää se seorraava askel, tehhään se samantien.


Mitteepä työ uatteletta seoraavaksi käövän? Kahotaan!

 - Ehäminä kehtaa, en oo ikkää...
 - Vuan nytpä seon alotettava, alahhan toemmeen, nii sehän suijjuu ku itestään. Onko siulla jiännä joku avvaen housun taskuun ku tuntuu aevan kippeesti paenavan...
 - Ee kae siellä ou ku aotoavvaemmet, Seppo punastuen sanoi.
 - Ettei siulla oo riettaat mielessä? Siehää se taijakki olla...
 - Ee mulla mittee... sinne kotia...
 - Lempo ny pussattaan seon varmmoo. Vuoskaossii sitä tässon varrottu, nyp pittää jo torraotua tosissaan.
 - Elä sitte naara, jos en ossoo...en oo enne ikkää...
 - Mitteepä naaramista siinä liennöö? Alahan toemmeen...
   Salme työnsi huuliaan Sepon suuta kohti. Seppo koitti ensin  ensin arkaellen, mutta makuun päästyään ei olisi malttanut lopettaa.
 - No?
 - Mitteepä no?
 - Eihä ollunna hullumpata. Siehää osovat vaekka kuinkakii hyvästi... Jos vaekka out kylän likkojen kanssa kuinka immeötyny.
 - Makijata kyllä olj ja sitä pittee suaha lissee, Seppo sanoi ja puristi Salmen taas syliinsä.


Sehän Seppo onnii kilihakka mies?

         Kädetkin jo alkoivat vaeltaa Salmen vartalolla:
 - Nono poeka hilijaa mäjessä. Opetellaan yksi assii kerrallaan... Kerran vielä pussaat ja sitte lähettään tämän urakan jäläkiin syömään. Siellä Martta on keitäny palaviliha soppoo.

  - Vua siellähän mänkii enempi aekoo ku luulikkaa. Elläeliäkärkii lähti par tuntii sitte. Uattelin vaen että pitikö sitä Lolliitaa vahtija nuinnii pitkään...?
  - Ka, eipään sieltä nii lennossa selevvii. Riisuha Seppo se rasvane hualar poekkee. Piäsöö omat vuatteet tuulettummaan. Joko se Martalla on lihapotut valammiina. Näläkähän tuo meinovvaa kinttuja jyrssii.
  - Eippään tää vielä ou kiehunna tarpeeksi. Mänkee vuan sinne kammarriin outammaan. Puolisko tunti männöö.
  - Minun kyllä pittee lähtee kottiin. Se äet on huolissaan, ku lupasin äkkijä käyä.
  - Elä ny turhia höperehä, aekanen mies. On se Niemennii muorin aeka huommata ettei aekamiehijä kohella ku pikkupoekaa, Matti selosti.
  - Ala ny tulla. Katotaan niitä kuvija vielä.
  - Jos minä sitte vaekka...!
  Salme veti oven kiinni perässään ja kehotti Seppoa istumaan, haki valokuva albumin ja istahti Sepon viereen.
  - Sie suatkii pussata minnua, ensikerran tiällä netsytkammijossa, Salme sanoi ja ojensi täyteläisiä huuliaan Seppoa kohti. Seppo punastui, mutta otti sitten hoikan tytön sylelyynsä ja silloin se leimahti Sepon rinnassa liekki todella palamaan.
Nyt onnii poijalla kovat piipussa.

 - Out sinä kyllä mahottoman ihana. Aevaha täs järkivähä piästä lähtöö, Seppo huohotti ja puristi Salmen tisulia. Yhä rohkemmaksi Seppo tuli ja Salme kallistui vuoteeseen selälleen. Sepon käsi nyki jo Salmen hameen helmaa ylöspäin. Silloin oven läpi kuului:
 - Tulukeeppa lapset syömmään, ennen ku tuo ukko kerevee kaekki lihapalat kuppiisa.
 - Aevan kohta tullaan. Suahaan tämä albumi loppuun...

 - Katohan poekoo. Mitä urkkohommoo sinnoot ropottanna. Hik piältä kuatuu ja nuama on punanen ku...
 - Isä...Jos et oo vaet, niin en vastaa seorraoksista...seon kans varmoo.
 - Kah, pitteepä sitä helleustelevija kiusata, muutehan nuo ei sua hommoosa mittää hohtoo. Vae ottoottepa työ työihimiset, sup sitte joutilaahhi, jos jiäp.
 - Tät riittee. Kattila on vielä puolillaan, ja suaphan tuohon rätkästyy vette lissee, Martta sanoi.
 - Kah vävyntekele! Otahan leipee ja sivalla sentti voeta piälle niin riittevvää sitte voemmaa suureenni urakkaan.


Menneköhän Sepolla kohta poekkuus?

  - Kiitosta vaen, mutta suattaa tuo olla voe epäterveellistä...
 - Elä sinä poeka usko akkojen höpinöetä. Rasva se miehen tiellä pittee ja...
 - Lopeta isä tuommoset puhheet... Salme sanoi vihaisella äänellä.
 - Vijatonta leikkijähän tämä. Huumori se pittee mielen virkijänä.
 - Joo isäntä on oekijassa. Eikä minuva kiusoomiset haettaa, Seppo vakuutti naama punaisena.
  Lusikoitiin lihasoppaa sitten hiljaisuuden vallitessa, kunnes Seppo alkoi lopetella syömistä. Aikoen nousta pöydästä.
 - Elähän Seppo hättäellä. Tiällä on pyhäpäevän kunnijaksi vielä viskunasoppoo jäläkiruuvaksi.
 - Kiitosta vaen, mutta en mie oekkeen välitä jäläkiruuvasta. Minun pittee lähtee sitä äetee kahtommaan. Oun ollunna resissussa viis tunttii ja pistäötä aijoen.
 - Kyllä sinut taettoo paha perijä. Niemen muori viäntää sinulta niskat nurin, tae vähintään tekköö perinnöttömäksi ja laettaa sinut mierontielle.
 - ISÄ!!!
 - Vuan elä sinä välitä mittee. Tulet meille kotivävyksi. Piäset heti tuon Salmen kylykeen nukkumaan. Jos se vuan, kehveliläenen, antoo sinun nukkuva...

Jokohan tämmoes sopiva sarana lopettoo?

Yleisönpyynnöstä pitänee jatkaa...
 - Kylläpä tässä sitte uskaltaa riskin ottoo kun on tiijossa paekka mihin tulla jos huonosti käö, Seppokin jo yhtyi leikin laskuun.
 - Et lähtis vielä. Navettatouhuihin vielä monet tunnit ja se kuvankatontaki jäe kesken, Salme pyyteli.
 - Jatkettaan sitte enspyhänä jos miulla eijoo mittee tärkijämpää.
 - Tärkijämpää...! Matti hihkaisi. Mikä helekutti se on, hm, nuorelle miehelle tärkijämpää kun se se... Matti etsi ilmaisua.
 - Isä, sinnoot kyllä parantumaton, Salme nauroi ja sivalsi Mattia lehdellä.
 - Palaillaan... Sanoi Seppo reippaasti ja lähti pihalle. Kiipesi Fordiin vilkaisi vielä talon ikkunaa jossa näki Salmen puistavan kättä. Seppo nosti kättään ja kaartoi auton paluumatkalle.

 - Missee kummassa sinnoot rentustellu koko päevän? Tienenni paarissa kalijalla. Voe herraisä kun tämäki vielä piti kärsiä. Kuinka kiittämätön lapsi sinusta, Seppo, piti tulla. Minun pittää ottaa Valerijaanaa, tuntuu niin pahalle.
 - Minen ou missee paariloessa ollunna. Miten sitä aoton kansa voep kalijotella. Kysympähän vaen?

 - Missäkä sitte sinnoot maleksinu. Kylällä luuhaa päevät pitkät ja jättää saeraan äetisä tuuliajolle. On tämä niin katkeraa tojeta, Niemen emäntä heittäytyi marttyyriksi.
 - Tuollapa naapurissa pääs aeka livahtaan. Eikäpä sinulla oo täällä mitee hättee.
 - Elä valehtele vanahalle äetillesi. Näjin kun Jyrki ajo sontaa. On seki yksi pakana kun kirkon aekana sontaa ajjaa.
 - Sepä lienee sen oma asija. Iteppä se tekosa vastaa.
 - No missä ihimmeessä sinä sitte hurvellit... Et kai sinä sutturoeta ala katastella?
 - Mikä ihmeen kuulustelu tämä nyt on? Iteppä tiijän missä käyn.
 - Voi hirviä! Mitä sinä sannoet? Voe voe tuommosta seon. Kapalosta häjintuskin selevijää niin jo silimille hyppii. Ottaa niin rinnasta ja pyörryttää, emäntä sanoi ja hieroi rintaansa. Tule aottammaan, minä kyllä hojellun...
 - Sinä mittää hojellu... Minä lähen töehin.
 - Työthän neon tärkijämpiä. Ethän sinnoo syönykkää...
 - Tarijosivat ruokoo tuolj nuapurissa. En mie ala toeseen kertoon syyvä ryhyveltee...
 - Uotko sinä syönnä nuapurissa. Tämäkö vielä puuttu...? Ee ennee oman äetin ruokokkaa keleppoo. Mitä tästä elämästä tullookaa?
 - Eiköpään tuo männe entissiijään urijjaan... Aenaki jonnii aekoo... Seppo sanoi ja meni ulos. Äidin jäädessä siunailemaan kiittämätöntä poikaansa.
Katohan Seppoa!

  Syksyinen päivä oli sumuisen hämärä. Seppo alkoi laittaa koneita talvisuojaan. Kynnöt oli kynnetty ja muutkin syystyöt oli silausta vaille. Kohta pääsisi metsään, joka Sepolle oli paras paikka työskennellä.
  Sepon lopetellessa auran putsaamista, naapurin Jyrki näkyi tulevan traktorillaan. Jyrki oli samanikäinen Sepon kanssa. Ainoa poika hänkin ja tarttunut samanmoiseen koukkuun kuin Seppokin. Sillä erotuksella kuitenkin, että Jyrkin äiti oli hiljainen ja lempeä mummo, joka ei tarttunut Jyrkin touhuihin. Piti kodin puhtaana ja Jyrkin hyvinvoinnista huolehtien eli omaa elämäänsä.
 - Terve! Mitteepä se isäntä? Joko sinä härpättiimmii pukkoot katon alle?
 - Tässä joutavana uattelin, jotta putsovvaa ilimaen aekkaan. Ei vielä oo jiässä eikä lumi ou haettana. Mehtään tässä pittee joutuu.
 - No, voe lempo. Mie oun vasta paskoo ajanna sängelle. Pirusti vielä kyntämättä. Pakko se kumminki on tuo liete suatava ajettuu. Sullon säeliö tyhyjä?

Kestääköhän poekaen pää kalijaa?

 - Joo, ohan tuo. Vuan kyllä sitä keväpuolella tuas piisovvaa.
 - Mitteepä sinä huastat jos lähettään tissinkoeton jäläkkeen käömmään pari huurteista? Männöö muuten aevan persseen kynsimiseksi tämä koko homma. Jos se ohoraliemi antassii jonniillaesta potkuva tähän syksyn synkkeyteen.
 - No enpä tiijä. Olin kokopäevän poekessa. Se suattoo muori revetä liitoksistaan jos vielä illaksi puulovvaa kylille...
 - Paskammarijat. Kylläkae ne muorit varijeleisi tarkkaan naesilta ja kalijalta, vuan onkae se meijännii jo aeka alkaa katella sitä elämänsulostuttajjaa. Ne ku ei niin vaen kottiin tule.
 - On kae se niinkii, mutta seon nii kiusallista kuunnella muorin jumpittelluu...
 - Ohan ne itekii olleet nuorrii. Paetti mehän tuota aletaan olla jo ukonkönttyrröetä. Invlaatijo syö sitä vähästäki markkina-arvoo, Jyrki pelotteli.
 - Suatampa minä yhen lähtii... Tuukko sinä hakemmaan? Vae mennäänkö myö taksilla?

Meinovvaako Seppo joron jälille?

 - Eipään tuo taija parista viisari värähtää... Eikä ne maha polliisit täällä syrijäteillä parveilla.  Minä ennoo nähäny aenakkaa vuoskaosiin. Eipähän täällä näö ees aotoja. Mitä ny myö ja Turakaesen Salme... Salmehhii se ei vaen ou isäntee löytännä vaekka Matti ei ennee palijo töehin pysty, muuta ku puhheissaan.
 - Joo, eihän seo. Taetaa olla niin ronkeli jotta ei taija tämänkylän poijat kelevata.
 - Niinkö arvelet. Minä sittoon meinanna pistee vieheitä vetteen. Ei sitä tiijä jos nappaa...
  - Jaa, vai niin... Seppo kakisteli.
  - Sehän on Turakaenen meleko öky talo. Vähä niinku rajanaapuri. Vaekka niinhän seon sinullekkii... Vaekka sinä et taija naesista palijo perustee?
  - Tuota...Tiijä häntä. Se kun tuo ulukomuoto suojellee melekolaella...
  - Niin ohan se Salme meleko näöttävä naenen. Runkoki säelyny niin solakkana. Sehän on meijän ikijä. Lempo kun eijoo tohtinna koettoo tuurijjaan. Ohan se Salme ylypijjää sorttija. Vaen tiijä jos joku pyhä lähtisi yrittään...

Kilipakosintaako ne poijaat?

 -  Elä mee ittees munnoomaan. Seon Matti meleko suorapuhheinen. Vaen lähetään sinne baariin kalijoelle. Nyp pittää lähtee niitä tissejä hypellöemmään.
  - Joo pittää se minunnii. Se voep ollakkii uamul piä kippee!

 Illalla navetasta palattuaan Seppo alkoi laittaa puhtaampia vaatteita päällensä. Farkut ja punainen poolopaita. Niemen emäntä katsoi vaiti poikansa touhuja kunnes sanoi:
  - Etkö vielläkkää ou suannunna tapeekseen rentustamisesta? Mihin sitä ny pittee puulata.
 - Kuhan vaen pittee...
 - Tuassii saa syvän kylymänä vartoo, lauvvossako tuuvaan vae rauvvossa. Mikä ihimmeen juoksutaoti seon iskennä.
 - Eipään tuota aena jaksa kotona möllöttee. Ehän nuo huonekalut mihinkää karkoo.
 - Vuan kalijoo et kittoo etkä huonoja naesija kahtele.
 - Misteepä tuon tiennöö mikä seon huono naenen?
 - Kaekki akat neon hutsuja.
 - Oukko siekkii...Seppo tohti nakata.

Katohan Seppova!

 - Mittee sie sannoet? Minnoon uusta-ahtauvesta yrittännä sinun etteen kaekkeni antaa. Issäes oli semmonen renttu ja poijasta tulj samallaenen... En tiijä mistä Jumala minnua rankassoo...
 - Siinäpä sitä onnii miettimistä.
 - Mitä...? Taksi pihhaan ajjaa. Mittee sie renttana meinovat? Voe kun tekköö pahhoo. Tuassii rinnasta ottoo. Kiittämättömyys om maailiman palakka. Sie et lähe mihinkää renttuilemmaan.  Rupija vaen pettiisi leppäämään. Uamulla ei muistella mittee näetä hölömöyksii, emäntä yritti komentamalla.
 - Rupiahan sie ite makkoomaan, mie pistäyn kylillä...
   Niemen emäntä jäi harmistuneena siunailemaan kun ennen niin taipuisa poika oli alkanut osoittaa itsenäistymisen oireita.

 - Terve! Taksinko tilasitkii! Alakoko hirvittee, että jos narahtoo...
 - Näen piäs käömmään. Löysin puolikkaan votkoo, niin nappasin pikkusen pohojia. Otakko sie? Tuolle Huttuselle mei tarijota, kun se ajjoo pirssiä.
 - Kah, suattoohan tuota maestoo, onko männynnä pilolle.
 - Suattoohan se olla hapanta, vuan niin pitteeki... Makustelehan...

Tuosta kae ei hyvä seoraa?

 - Makijatahan tuo olj. Otampa toesellehhii koevelle. Sie out kumminnii jo eillä.
 - Ota veikkonen. Piästään kohta ottammaan oekein rahan iestä.
 - Mitteepä sie Sepi sanot jos ajjoo hurraotettaan oekkein kaopunttiin? Huttunen mielellään ajelloo? Käyvvään kokkeilemassa miltä se kaopunkin meno maestuu. Ja eipähän tuota tiijä vaekka sotkeottuu kaopunkin naesseen. Vuan uamuksi pittee ehtii lypsylle.  Rahhoo meillä löytyy että seon Huttusen kanssa koko yön varraos. Että pistähän Huttunen mittari raksuttaan.
 - Eiköönpä tuo raksuttele iliman yllyttelyvä, Huttunen naorahti. - Tokhan tuo passovvaa. Sinnekkö kaopuntiinko ajellaan.
 - Sopivat alakusävelet vae mitä Sepi? Narskaotettaan vielä ja sitte uotellaan miten se votko ruppee hivusrajassa kutkuttaan. Vaen tosijaan Huttunen... Pijä huoli että me Sepin kanssa ehittään tissiä hypellöemmään. Seon sinun vastuulla jos lehemijen utarreet paokahtelloot.
 - Joo mie vien vaekka väkisten viimmestään nelijän aekkaan. Kappaan toesen, toeseen kaenalloon ja sitte aottoon. Pistän lapslukot piälle, ettettä piäse karkoommaan.
 - Joo tieppä se Huttunen, niin piäset vastahhii atjutantiksi. Mitempä se Sepillä? Tuntuukko se yhtää olevan sinnepäen?
 - Kah, eipään tässä niin monnia tahoja vielä tiijä. Annappa sitä putellija, jos pannee pikkasen lissee virtoo.

Aena pittee tuon viinan kaa tuohata.

 - Huitastaan pohojilleen koko putelli. Saatana... tässä säännöstellä ku on oma pullo. Elä saatana kaekkija lipitä.
 - Jiäp siihen sullennii vielä suuntäös. Joo... Ny alakaa olla sopiva meininki. Vae mitä Huttunen. Sulla seon meleko uusi Mersu.
  - Ohan tällä jo muutama mutka tullu heitettyy. Seku ei monellekkaa taksiksi passaa muu ku Mersu. Kun kerran maksoo kyyvistä, pittee olla kunno aoto, eikä mikkää riisiluatikko.
 - Seoraavasta maetotilistä me Sepi ostettaan uuvet Mersut ja annettaan sitte Huttuselle kyytijä, eikä mittari naputa. Seon hilijalleen tosi. Oho, ellostella meinaa. Huttunen pyssäötäppä niin käväsen kusella.
 - Jyrki kuule. Käö sinä ensinnäe kusella. Minä sanonnii sitte sinulle yhen asijan. Ihan kavereijen kesken. Vuan muistahan vettee vempele essiin, ettei mäne kus houssuun.
  - Vuan tekhän se helepotuksen kerta luakista... Niin että mitteepä sie meinasit sannoo?
 - Kuule Jyrki, minä sanon sulle näen nuapurina, että elä kehtova männä sinne Turakaesseen. Nollaat vuan ittesi. Kato seon Salme meleko ronkeli naesimmeinen.
 - Kah, mitteepä tuo haetannoo. Miekii oon sentään meleko poeka! Rahhoo on ja komija talo. Emäntä vaen puuttuu, vaen eipä puutu kauaa.
 - Minä kun luulen jotta sillä Salmella jo taetaa olla vakituinen...

Mitä se tämä minä sannoen?

 - Elä Sepi puhu mittee... Minnoon meleko haka noessa naeshommissa. Katohan ku piästään ravinteliin niin ei mäne ku hetki niin seon suttura kaenalossa. Vuan eihän niistä emäntee kannata ottoo. Eikös muuten asija oo näen Hakkaraenen...?
 - Suattaahan se olla, vuan saattaa se olla olemattahhii...Mistä nämä kaekki asijat tiennöö? Vuan siinähän se onnii kaapunti entisessä paekassa. Minneppä ajellaan?
 - Ajeleppa vaekka Suppariin, siellä se homma lahttee käöntiin. Vae mitä Sepi... Ekkae sinä nukkuva meinova.
 - Meinoo paenostoo. Aekoo ku ottanna viinnoo niin tuntuu jo tässäe olevan liikkoo.
 - Mitä sitä kissanpaskoo. Lähetään ja tilataan muutamat niin jo alakaa kirkasttuu.
 - Minä se mahan jiähä leppäämmään tänne Huttusen aottoon. Mulla voe kohta alakoo työntee kaolapaskoo...
 - Siinä meillä Sepi tullee ryppy rakkaoteen jos alat onsentee. Mää ulos ja anna siellä laatan lentee, Huttunen sanoi.
 - Vaen uskokko sinä Huttunen? Minä sitä voen lähtijä imaseen parit kossut. Nappaan sutturan ja sitte katottaan mitä tehhään. Huttunen ... Lieneekö sulla asijaan huomaotettavaa?
 - Mitäpä minä... Mittari raksuttaa.

Viina on viisaita varten